perjantaina, marraskuuta 19, 2004

Feministiset päiväkirjat portaaliin

Naistutkimuspäivillä Jyväskylässä tapasin Lapin yliopiston naistutkimuksen professori Päivi Naskalin, joka on huomenna toinen puhujista. Hänellä on aiheena feministisen opetuksen voima. Naskali on vaikuttava ja selkeäsanainen puhuja; olin iloinen, että juuri hänet on valittu Jyväskylän valtakunnalliseen tapahtumaan puhujaksi. Hyvä valinta! Naskali on ollut ulosanniltaan tähän saakka eräs parhaita feministisen sanoman lähettiläitä.
Törmäsin häneen Jyväskylän uuden upean valkoisen mahtirakennuksen, Agoran, ruokasalissa. Hän tervehti hymyillen ja minun piti vähän aikaa kelailla että kuka on tuo tutun näköinen ihminen. Mietin sitä siis ohikiitävän mikrosekunnin. Totesin naurahtaen, että näytät niin nuorelta, että en välttämättä olisi tunnistanut sinua heti yleisön joukosta, koska sulaudut opiskelijoihin.
Syötyäni kävin kertomassa hänelle, että olin jo monta viikkoa sitten ihastellut tapahtuman järjestäjän valppautta, kun havaitsin sinut puhujalistassa. Naskali viittelöi naapuripöytään: tilaisuuteen puhujat valinnut järjestäjä sattui sopivasti istumaan heti selkäni takana.

Tänään palkittiin vuoden naistutkimusteko. Sen sai tytöille tehty kirjanen Friidu, jossa kerrotaan heidän sosiaalisista ja juridisista oikeuksistaan. Friidu opettaa tyttöjä ajattelemaan itsenäisesti. Ketään ei tarvitse mielistellä. Sen ovat tehneet mm. Suomen YK-liitto ja raiskauskriisikeskus Tukinainen, joka haluaa ennaltaehkäistä raiskauksia ja naisiin kohdistettua väkivaltaa eli naisten hakkausta.

Pidin tänään puheenvuoroni työryhmässä "feministiset teoriat perheestä: mennyttä ja tulevaa". Puheeni oli tapani mukaan melkoista tykitystä, enkä varmasti pysynyt ihan siinä aiheessa, jota absraktissani lupailin. Abstraktissa aioin kertoa perheeseen ladatusta ideologisesta painolastista, jota se siirtää eteenpäin yhteiskunnassa, ikäänkuin yhteistkunnan välttämättömänä perusyksikkönä. Puhuin lopulta enemmänkin siitä, millaiseksi koituu naisen eli äidin rooli perheessä, joka elää vallitsevien arvojen mukaan. Tarkastelin äitiin kohdistettuja odotuksia avio- ja avoeroissa, jolloin neuvotellaan lasten huoltajuudesta. Silloin perheen dynamiikka näkyy paljaimmillaan. Monet piilossa olevat asiat tulevat näkyviksi, kuten se paljonko vanhemmat ovat todellisuudessa valmiita maksamaan lastensa elatuksesta.

Minä puhun niin vauhdilla ja pienellä paatoksellakin, että ihmiset kuuntelevat ihmeissään. En hirveästi koskaan tavoittele kivaa ja sävyisää tapaa puhua, vaan enemmänkin sellaista sporttista ammuntaa. Itseämme ilmaisemaanhan me olemme tänne, pallollekin, tulleet. Mielelläni painotan rankasti sanoja, artikuloin huolellisesti lausuen ja teen painotuksista dramaattisia korostamalla hiukan yllättävässä paikassa. Jos kerran on annettu tilaa ja aikaa puhua, niin antaa paukkua! Tapani on provokatorinen, mutta yritän tehdä sen aiheen parhaaksi. On kiva näyttää kaikille, että tykkään puhua juuri tästä aiheesta, haluan sanoa juuri tästä juuri tämän asian.

Poikani Tuukka rakastaa kuunnella sitä, kun selitän jollekin paatoksella asioita. Hän mieluusti istuu paikoillaan ja katsoo minua kiinnostuneena ja keskittyneesti, kun puhun puhelimessa. Huomasin Tuukan nauliutuvan kuuntelemaan antautunutta puhetta, kun äitini lapsuudenystävä Pirkko selosti huimaa arkipäiväänsä Pohjois-Norjassa. Puolitoistavuotiaskin tajuaa, että tätit puhuvat nyt tärkeitä asioita.

Agoran aulassa oli esitepöytä, jossa kerrottiin uuden naistutkimuksen portaalin tulosta. Sen pitäisi ilmaantua selailtavaksi kahden viikon päästä. Juttelin Kristiina-instituutin työntekijän kanssa, joka on saanut portaalin koottavakseen. Hän kertoi hyväntuulisesti ja innostuneesti uudesta hankkeesta. Ehdotin, että voisiko sieltä linkittää feministisiä nettipäiväkirjoja. Hän kiinnostui ideastani. Hän lupasi miettiä, jos sijoittaisi päiväkirjat jonnekin kulttuurin joukkoon.


1 kommentti:

Kookos kirjoitti...

Olisinpa ollut kuuntelemassa!

Saisinko joskus uusintaesityksen? Minua kiinnostaisi kuulla juuri siitä harhapolusta, jolle jouduit: äitiyden toteuttamisesta sellaisena kuin se yleisen mielipiteen mukaan pitäisi olla.

Itse olin tänään varhaiskasvatuksen referaattiseminaarissa. Meillä ei ollut noin korkealentoisia aiheita, lähinnä kuulimme tieteellisestä kirjoittamisesta. Tähän mennessä en ole oppinut mitään uutta kasvatukseen liittyen, mutta voihan sitä nappaista pari virkistävää näkökulmaa jopa approbatur-opintojen kirjoittamisperehdytyksestä. Siis _voi_, mutta ei välttämättä nappaise... Ehdottomasti, kyllä, olen nyt pikkiriikkisen ylemmyydentuntoinen vastavalmistuneen maisterintutkinnon oikeuttamana ;-)

Tuukkis jaksaa mua hämmästyttää! Kadehdin pientä poikaasi, joka arvostaa äidin paatosta. Itsehän ole varmaan vähintään yhtä paatoksellinen, mutta minun poikani kommentti aikuisten puheeseen on usein tyly komento: "Ei jutella!!!" Kaksivuotiaani maailmassa äiti ja isä eivät missään olosuhteissa voi jutella mitään niin mielenkiintoista että se vetäisi vertoja vaikkapa sille, että traktorin peräkärry on nyt lastattu pienillä nappuloilla tai sille, että tutti (se parempi niistä kahdesta) on kadonnut.