tiistaina, marraskuuta 09, 2004

Jörn Donneria ja Aatos Erkkoa Svenskanissa

Muistinpas vielä monien erehdysten jälkeen tunnukseni ja salasanani tänne! Pääsen siis taas jatkamaan päiväkirjaani. Puolitoista kuukautta ehti kulua edellisestä päivityksestä. Olen muuttanut Kruununhakaan, asun Mariankadulla ja asunto on vieläkin kalustamatta. Kaikkea pitäisi löytää. Suuresta kirjoituspöydästä on pakko aloittaa, sen tarvitsen ehdottomasti. Ja kirjahyllyn. Nyt tavarat uivat koko ajan jaloissa. Potkin niitä pois tieltä, kun menen vessaan.

Eilen illalla olin Svenska Teaternissa kuuntelemassa Aatos Erkkoa, joka puhui teemalla Pakkoruotsia på svenska. Jörn Donner on haastatellut ihmisiä tuon nimiseen sarjaan ja Erkko oli nyt vuorossa seitsemäntenä. Uusi keskustelu on luvassa samassa paikassa 1. päivänä joulukuuta. Donner on hyvä haastattelija; hän on sopivan rento ja osaa edetä kiinnostavasti. Keskustelu kulkee koko ajan eikä jää paikoilleen. Donner tarkentaa teemaa kuin huomaamatta taas seuraavaan aiheeseen.

Näin Aatos Erkon ensimmäistä kertaa livenä. Halusin ehdottomasti mukaan tuohon tilaisuuteen, koska Erkko esiintyy aika harvoin julkisuudessa, enkä usko että jatkossa julkiset esiintymiset ainakaan tihenevät. Hänestä tietysti voisi tulla nyt eläkepäivillään jonkinlainen sosiaalinen omantunnon ääni julkiseen keskusteluun, sitähän hän on jo jossain määrin ollutkin. Ja oli eilenkin. Erkko korosti sitä, että meidän ihmisten on oikeasti välitetettävä toisistamme, eikä vain itsestämme. Meidän on hoidettava vanhukset, sairaat ja lapset. Hänen mielestään hoidon laatu ei saa kärsiä siksi, että rahaa ei olisi. Hänen mukaansa on selvää, että esimerkiksi sairaanhoidossa joudutaan investoimaan koko ajan kalliimpaan teknologiaan, mutta silti hoitamisen eli lähikontakti ihmiseen täytyy säilyä hoitotyössä ydinasiana.

Erkko esittäytyi yleisölleen eläkeläisenä. Hän ei halunnut puhuteltavan itseään ministeriksi eikä kunniatohtoriksi. Hän kertoi useaan otteeseen olevansa eläkkeellä ja siksi koettaa seurata rauhalliseen tyyliin maailmantapahtumia ja tiedotusvälineitä.

Jörn Donner kyseli Erkolta median vallasta. Erkko on jo aiemminkin tullut tunnetuksi siitä, ettei hän välttämättä heti suostu myöntämään, että media käyttää mahtavaa valtaa. Ainakin hän korostaa sitä, että media kertoo vain siitä, mikä on välttämätöntä. Hyvä, oikein palveleva media ei siis itse ala luoda aiheita. Tällä Erkko tarkoittaa sitä, että hän ei arvosta viihteellisyyttä, vaan median täytyy aina pystyä osoittamaan olevansa hyödyllinen.

Donner luetteli Erkolle erilaisia suomalaisia viestimiä: meillä on neljä tv-kanavaa, kaksi iltapäivälehteä... "No onhan meillä toki myös aamulehtiä", Erkko hihkaisi.
Yleisöä nauratti. Totta. Helsingin Sanomilla on ylivoimainen markkina-asema kansainvälisestikin tarkasteltuna. HS on suhteellisesti mitattuna eräs maailman suurimpia sanomalehtiä.

Erkko vaikutti mukavalta mieheltä, suopea, joviaali ja liberaali. Hyvää lehtikustantaja-ainesta siis. Hän on Suomen rikkain, ja hänen omistamiensa lehtien ja yhtiöiden asema on niin vahva, että ne ovat varmasti tärkein yksittäinen tekijä, joka hallitsee suomalaista keskustelua. Onneksi näiden viestimien johdossa on toiminut Aatos Erkko, eikä joku toinen. Erkko on ollut Suomelle onnenpotku. Sitä sen sijaan voi kysyä, onko onnenpotku millekään maalle, että meillä on yksi ylivoimainen päivälehti, joka auktoriteettina ylitse kaiken tässä maassa. Onneksi lehti ei kauhean hanakasti käytä auktoriteettiasemaansa, vaan "antaa" tilaa keskustelulle. Mutta juuri tämä minua häiritseekin: jokin viestin antaa suopeasti tilaa keskustelulle! Tilanne pitäisi olla aina niin päin, että viestin on kipeästi riippuvainen keskustelusta, mutta Suomessa se ei kuulu mediakulttuuriin. Meillä keskustelu on aika onnahtelevaa.

Ja oletteko huomanneet: meillä on kieltämättä laadukas päivälehti, jonka kannessa on joka aamu sivun mainos. Eri päivien numeroita ei siksi edes erota toisistaan. Lehden paras palstatila on myyty mainoksille. Järkyttävää. Muissa maissa laatulehtien kansi on aina varattu suurimmille UUTISILLE.


2 kommenttia:

Kookos kirjoitti...

Tuosta mainosten täyttämästä etusivusta olen ennenkin kuullut paheksuvia kommentteja. Luulen, että tämä ei suomalaisten mielestä ole paha asia, Hesarin lukijat ovat tottuneet siihen, että lehdellä on "kansikuva" ihan kuin kirjoillakin ;-)

Ei ollut hyvä selitys, juu, tiedän...

Kyllä Hesari joutuu tätä asiaa häpeämään muiden maiden vastaavien lehtien rinnalla.

Kookos

Feministi kirjoitti...

"Ilmoitusten" eli mainosten täyttämä etukansi on pienen paikallislehden märkä uni, ison valtakunnallisen päivälehden pitäisi osata olla kuolaamasta moisen perään.