maanantaina, marraskuuta 15, 2004

Nainen kahlitaan biologialla

Liitän tähän pätkän pohdintaa siitä, mitä sana "äiti" sisältää. Koetan perustella, että äitiys on nimenomaan kulttuurin muovaamaa, vaikka naisten toimintaa on aina säädelty äitiyden biologisuuden takia. Kulttuuri siis tekee äidin, ei biologia, vaikka toisin uskotellaan. Aiheesta aloittamani keskustelun kommentteja voi lukea eroperhe.netissä.

Naista sorretaan biologiansa vuoksi (sex), vaikka tosiasiassa ”naiseus” määrittyy sosiaalisesti (gender), vallitsevan yhteiskunnallisen ideologian mukaan. Naistutkimuksen perustermistöä on, että sukupuolisuudesta käytetään yhteiskunnallisessa kontekstissaan termiä gender, kun pelkkä sukupuolielinten mukaan tehty tarkastelu voidaan ilmaista termillä sex.

Naisella on biologinen tehtävä, jonka sanotaan olevan niin erityinen, että pidetään luonnollisena, että se voimakkaasti määrittelee hänen yhteiskunnallisen roolinsa. Miehellä ei ole merkittävää biologista tehtävää, koska ei ole miehen edun mukaista määritellä hänen rooliaan biologian avulla.

Siksi kysyn onko biologian välttämättömyyksillä oikeasti merkitystä, kun punnitaan vanhempien ylle kaadettua sukupuolista kuormaa? Kuinka paljon tosiasiassa äitiyden roolin muodostumisessa vaikuttaa se, että nainen huomaa olevansa raskaana, havaitsee synnyttävänsä ja tietää lapsensa tarvitsevan hänen äidinmaitoaan? Biologisia elimistön toimintoja käytetään hämäävinä perusteluina, kun todelliset todellisuuteen vaikuttavat tekijät löytyvät ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta eli kulttuurista.

Väitän harhaluuloksi sitä, että biologinen vanhemmuus olisi erityisen merkittävä asia edes juridisesti. Se on merkittävä vain siksi, että geenien sisältämä informaatio on matemaattisen tarkkaa.
Geenit ovat tietopankkeja, joiden vuoksi vanhemmuutta ei voida koskaan keneltäkään viedä pois, huoltajuus sen sijaan voidaan. Patriarkaalinen yhteiskunta on kuitenkin sitonut ja sitouttanut naiset nimenomaan biologiseen tehtäväänsä. Äitiys on koettu luonnon asettamana velvollisuutena, ja samaan aikaan on vähätelty äitiydelle asetettuja kulttuurisia ja sosiaalisia paineita. Äitinä olemisen roolimalli on siksi säilynyt vuosituhannesta toiseen samanlaisena.

Naiselle on jätetty yhteiskunnassa aika vähän tilaa, jossa hän voi päteä asiantuntemuksellaan. Patriarkaalisen yhteiskunnan auktoriteetti on mies, joka on jättänyt kodin ja hoivaamisen naiselle. Jos nainen ei tiedosta roolinsa kapeutta, hän kokee kodin ja lapset ainoaksi mahdollisuudekseen päteä edes jossain. Ideologisen opetuksen seurauksena nainen saattaa kokea jopa välttämättömäksi sen, että hänen on pakko alkaa taistella lapset saadakseen. Siksi oikeudessa riidellään pöyristyttäviä riitoja ja ilmiön pahimmat esimerkit ovat silkkaa sotimista maastoutuen ja juoksuhaudoissa (vrt. Outi Koski).

Nykynainen oivaltaa sen, että äitiys on vain rooli muiden joukossa; se ei ole luonnonlain kaltainen välttämättömyys edes silloin, kun nainen on synnyttänyt ja tullut biologiseksi äidiksi. Yhteiskunta ja lainsäädäntö tarkastelee äitiyttä kuitenkin aina enemmän sosiaalisena kuin biologisena ilmiönä. Sosiaalinen äitiyden rooli alkaa määritellä naista jo paljon ennen kuin hänestä tulee äiti.

1 kommentti:

Kookos kirjoitti...

Tämä on oikein hyvä "pätkä pohdintaa". (Olen yrittänyt jo parina päivänä lisätä kommenttia tähän, mutta jostain syystä sivu ei ole avautunut. Tekniikka sekä enabloi että disabloi keskustelua!!!)

Olet, Kaisa, kauniisti selittänyt useamman hyödyllisen termin - ja niin selkeästi, että vastasit muutamaan kysymykseen, joita en edes tiennyt kysyneeni.

Luitko muuten pari päivää sitten Hesarin yleisönosastolta Raisa Cacciatoren et al kirjoituksen vähän tätä samaa sivuten (tosin tyylillisesti universumien päässä tästä sinun panoksestasi - se oli suoraan sanottuna HUONO KIRJOITUS)? Mietin, saiko tuo ehkä sinut kirjoittamaan tämän?

Vaikka en oikein ymmärrä Cacciatoren tylsähköjen keskustelunaloitusten tavoitetta, tällä kertaa olin ihan samaa mieltä. Cacciatore - kuten sinäkin - kyseenalaisti sen, että lapsen tärkeimmän/läheisimmän/emotionaalisesti merkityksellisimmän ihmisen pitäisi olla äiti (= nainen, biologinen yhteys) ja sen, että tällaisia merkityksekkäitä ihmissuhteita voisi olla vain yksi.

Seuraa Iso Tunnustus: Itselleni äitiyden kamalin havainto on ollut se, että minä en olekaan lapselleni ykkönen läheskään aina. Minusta se on ollut yksiselitteinen merkki siitä, että olen täydellisen epäkelpo.

Olen pikkiriikkisen päässyt tästä kriisistä yli juuri tuon väittämän voimin, että lapsen kannalta on hyvä, jos sen ympärillä on monia ihmisiä, jotka välittävät siitä ja että on hyvä nähdä monenlaisia elämisen malleja. Mutta matka jatkuu, tämä on mulle jatkuvasti "issue".

Hauskaa päivänjatkoa toivottaa Kookos