sunnuntaina, marraskuuta 21, 2004

Naistutkimus glorifioi äitiä

Näin sitä parjattua äitimyyttiä vahvistetaan!


Haistelin ilmapiiriä, asenteita ja ajatuksia naistutkimuspäivillä. Tulin levottomaksi ja ärtyneeksi. Aloitin kokemani johdosta uuden aiheen hyvin hoidetussa eroperhe.net-keskusteluryhmässä, jonka omistaa Yksin- ja yhteishuoltajien liiton entinen puheenjohtaja Tiina Kaarela.

Minun täytyy antaa sinulle, Katarina, tunnustusta! Olen alkanut arvostaa tässä keskusteluryhmässä kirjoittavista muun muassa sinua entistä enemmän! Kirjoitat paljon, kuinka isät syrjäytetään lapsen elämästä. Äidit ja lastenvalvojat heittävät eron jälkeen isäraasun tarpeettomana navetan ylisille kuivumaan ja odottelemaan nahoiksi laittoa. Isät eivät saa roolia lastensa hoitajana normaalissa arkielämässä. Olen aina kritisoinut sitä, että puhut aina tästä asiasta miehen näkökulmasta, sillä naisen eli äidin näkökulma on kyllä vähintään yhtä perusteltu. Ja olenkin tarjonnut näkökulmaongelmaan ratkaisuksi yksinkertaisesti sitä, että asiaa kannattaa tarkastella myös äidin perspektiivistä, sillä eivät ne isät niin pulmusia ja viattomia ole ja myös naiset kiistatta hyötyvät siitä, että isät hoitaisivat lapsiaan.

Tulen juuri naistutkimuspäiviltä, jossa osallistuin erääseen perhetyöryhmään. Oikeastaan ainoa asia, jossa siinä työryhmässä olin muiden kanssa samaa mieltä, oli että isät eivät ole välttämättä kovin rehellisiä väitteissään että heidät työnnetään lasten elämästä ulos. Sen sijaan samassa työryhmässä kohtasin niin paljon vanhanaikaista, jämähtänyttä ja aikansa elänyttä ajattelua, että esimerkiksi sinä Katarina vaikutat ajatuksinesi todelliselta uran raivaajalta ja valon näyttäjältä! ;)Pidän lähestymistapaasi, jossa siis tarkastelet lasten menetystä isän kannalta, pölyttyneenä mielistelynä ja muodista jo pudonneena trendinä, mutta olet näiden naistutkijoiden rinnalla avantgardisti.Kaikesta tuosta kritiikistäni huolimatta olen oppinut arvostamaan missiotasi enemmän tänä viikonloppuna!

On pöyristyttävää, kuinka yhä perheen tutkimuksessa ja peräti feministisessä naistutkimuksessa glorifioidaan äitiä ja pidetään epätoivoisesti ja sokeasti kiinni saavutetusta edusta eli siitä, että lapsia ette naisilta vie! Perhetyöryhmääni osallistuneet eivät kunnolla edes sivunneet ajatusta, että miehet tulisi saada mukaan perhe-elämään eli suomeksi: miesten pitäisi alkaa hoitaa lapsiaan.

Naistutkijat näyttivät olevan ärsyttävän tyytyväisiä yhteiskunnassamme vallitsevaan asetelmaan, jossa lapset ovat naisen omaisuutta. Sitä ei asetettu kyseenalaiseksi mitenkään. Naistutkimuksen edustajat epäilivät suuresti miesten väitettä, että he eivät saa oikeudessa huoltajuusriidoissa tasapuolista kohtelua.Työryhmässä pohdittiin kyllä isyyttä, miten siitä puhutaan, kirjoitetaan ja peräti hiukan sitäkin mietittiin mitä isyys käytännössä tarkoittaa, mitä isät siis tekevät. On siis ihmeellistä, kun kerran isyys oli työryhmässä tärkeä aihe, kuinka aihe onnistui jäämään niin toisarvoiseksi. Vain äitiys on naistutkijoille tärkeää. Naistutkijat eivät anna tilaa isyydelle, vaan koettavat etsiä äitiydestä sellaisia ainutlaatuisia naiseuteen liittyviä arvoja, jotka he tutkijoina haluavat tehdä näkyviksi.

Mielestäni äitiys voi saada sille kuuluvan arvon vasta sitten, kun isyyden arvo tunnustetaan ja isyydelle asetetaan se vastuu, joka miehille isinä kuuluu.Naistutkimusta laajemmallekin on levinnyt yksimielisyys, että isyys on jotenkin hukassa, etsikkomatkalla. Hukassa on kyllä äitiyskin, kun vertaan perhetyöryhmässä kuulemiani esitelmiä 2000-luvun kontekstiin.

1 kommentti:

Kookos kirjoitti...

Huomenta Kaisa,

kävin vilkaisemassa tuota eroperhe.netin keskustelua ja se onkin sähäkämpää ja lennokkaampaa kuin millään muulla näkemälläni perhepalstalla. MUTTA näkökulma on (luonnollisestikin) sellainen, etten minä saa siitä paljon irti. Olen kokenut avioeron lapsena, mutta en haluaisi ainakaan pelkästään siitä näkökulmasta hahmottaa omaa äitiyttäni tai meidän perhettä, joka toistaiseksi on vielä koossa.

Siis Kaisa dear, miten etenee se uuden palstan perustaminen? Me tarttettais semmonen!

Ja miten sinne houkutellaan kaikki kirjoittamisintoiset tyypit?

Pohdiskelee tahmaisin aivoin aamutuimaan Kookos