tiistaina, marraskuuta 23, 2004

Työntekijä ei saa palkkaansa

Joudun turvautumaan ammattiliittoni apuun periessäni TES:n mukaista palkkaa. Työehtosopimuksessa määritellään palkan vähimmäismäärä.

Nummelassa toimiva kirjapaino-kustannustalo Karprint Eero Ahola ky on maankuulu pahamaineisuudestaan. Ehkä pahimpia taudinaiheuttajia yrityksessä on se, että se on perheyritys. Jos jossain yrityksessä asiat voivat mennä oikein vituralleen, se voi tapahtua nimenomaan perheyrityksessä. Tässä firmassa isä omistaa ja johtaa toimituksia ja taloutta, entinen vaimo laskee palkat, nykyinen vaimo johtaa henkilöstöä ja päätoimittaa, tytär toimittaa ja poika työskentelee päätoimittajana. Sisäsiittoisuus ei ainakaan paranna ilmapiiriä.

Irtisanouduin työpaikasta, koska yrittäjä Eero Ahola rikkoi jatkuvasti lakia. Hänellä lienee ollut viime vuosina eniten oikeustaisteluita työntekijöitään vastaan tässä maassa.

Reilun neljän vuoden aikana eräässä toimituksen osastossa on työskennellyt 55 henkeä, joista suurin osa on tullut ja lähtenyt. Yleensä väki vaeltaa ulos palkkapäivänä. Palkka on jää usein saamatta, jos lähtee kesken kuukauden.
55 henkeä on paljon, sillä toimituksessa on normaalisti alle kymmenen ihmistä, pitkän jakson ajan on ollut vain viisikin henkeä. Vaihtelevalla väkimäärällä tehdään yli kymmentä lehteä. Tällä hetkellä 7-8 toimittajaa tekee 16 eri lehteä. Heidän lisäkseen toimitustyötä tekee myös perhedynastiaan ja yrityksen johtoon kuuluva omistajan vaimo.
Avustajista on pulaa. Kustantaja etsii heitä ilmoittelemalla omissa lehdissään.

Työsuhteet jäävät niin lyhyiksi, että muutamassa kuukaudessa pääsee jo ikänestoreiden joukkoon. Yritys hakee koko ajan uusia työntekijöitä työvoimahallinnon avustuksella. Valtio on auttanut Karprintia löytämään uusia työntekijöitä antamalla yrityksen ilmoittaa työvoimahallinnon nettisivuilla mol.fi. Journalistiliitto on kirjelmöinyt työvoimahallinnolle, että se ei enää julkaisisi Karprint ky:n työpaikkailmoituksia.

Työsuojelutarkastajat ovat jo pitkään kiinnittäneet huomiota työpaikan kiinteistön kuntoon. 1980-luvun alussa rakennettua taloa ei ole peruskorjattu ja pinnat ja kalusteetkin ovat alkuperäiset. Katto vuotaa ja alle asetellaan ämpäreitä. Eri puolilla taloa saattaa olla hometta, koska sitä on nähtävissäkin eräissä paikoissa.

Työsuojelupiiri on ollut tämän syksyn aikana käynnistämässä jatkotoimia Karprintia vastaan. Yritys kun ei ole suorittanut niitä korjauksia ja työsuojelullisia parannuksia, joita viranomaiset ovat siltä vaatineet. Työsuojelupiirin virkamies uutisoi minulle asiasta, kun asioin työsuojelupiirissä työtodistukseni takia. Sain työtodistuksen viranomaisten avulla vasta useita viikkoja sen jälkeen, kun työsuhteeni oli jo päättynyt.

Yrityksen tuloja ei käytetä siis ainakaan investointeihin ja yrityksen kehittämiseen. Viime aikoina erään osaston 16 eri lehteä on toimitettu yhdellä ainoalla kameralla, koska osaston toinen kamera oli lainassa toisella osastolla. Siellä puolestaan ainoakin kamera oli mennyt rikki.

Ulkopuolista valokuvaajaa yritys ei käytä. Silti Karprint jättää järjestelmällisesti maksamatta toimittajille parempaa B-luokan palkkaa, joka kuuluu kuvaavalle toimittajalle. Karprintissa kaikki toimittajat ovat itse vastuussa juttujensa kuvaamisesta tai kuvien tilaamisesta. Kuvat eivät tilattaessa saa maksaa mitään, eli niiden täytyy olla ilmaisia. Toimittaja saa siis todella käyttää kekseliäisyyttään, jos hän on tehnyt puhelinhaastattelun.
Yrityksen tuloista osa tietysti valuu oikeudenkäynteihin; työnantaja käy jatkuvasti oikeutta työntekijöitään vastaan. Kyse on ihan tavallisista TES:n määrittelemistä palkka-asioista.

Työnantaja ottaa yhä tietoisia riskejä, joilla hän rikkoo työehtosopimusta. Heinäkuussa hän passitti uudet työntekijät kolmeksi viikoksi palkattomalle ”kesälomalle”, koska hän laittoi erään toimituksen osaston kiinni. Hän ei tarjonnut töitä, vaan piti itsestään selvänä että hänen suunnitelmassaan ei ole mikään vikaa. Se oli laiton pakkoloma.

Työnantaja omistaa huoneistoja, joita hän vuokraa työsuhdeasunnoiksi. Hän on jättänyt yhtiövastikkeet ovat maksamatta, joten ainakin kaksi taloyhtiötä on ottanut asunnot haltuunsa. Taloyhtiö haluaisi periä vuokrat suoraan asukkailta, mutta työnantaja perii vuokran palkasta. Taloyhtiö ei siis pääse väliin.

Löysin postilaatikostani asuntoyhtiön jättämän kirjeen, jossa kerrottiin että taloyhtiö on ottanut Karprint ky:n huoneistot haltuunsa. Taloyhtiö toivoi, että maksaisin vuokran suoraan sille. Tapasin isännöitsijän ja kerroin, että työnantaja ottaa vuokran suoraan palkastani. Taloyhtiön lähettämä kirje oli peräisin jo edelliseltä kesältä, sillä asunnossani ei ollut vuoteen kukaan asunut.

Minä asuin työnantajan asunnossa ja maksoin kovaa vuokraa. Sillä olisi saanut kunnollisen asunnon aivan Nummelan keskustasta. Työantajani ei suostunut pyynnöstäni huolimatta alentamaan sitä. Olisin voinut jäädä asumaan huoneistoon pienemmällä vuokralla. En kuitenkaan halunnut maksaa liikaa.

Asunnoista osa on asumiskelvottomassa kunnossa. Niitä ei ole siivottu vuosiin, koska nopeasti piipahtaneet vuokralaiset ovat muuttaneet äkkiä pois. Minä asuin huoneistossa, jonka seinien tapetit roikkuvat riekaileina, keskeltä keittiön lattiaa puuttuu pala muovimattoa ja parvekkeen ovesta ikkunalasi. Ovi on ollut yksilasinen läpi talven.

Työnantaja ei alenna vuokraa asunnoissa, vaikka huoneistot ovat ilmiselvästi remontin tarpeessa ja saastaisia. Vuokra on silti sama kuin paikkakunnan keskustassa sijaitsevissa huoneistoissa, vaikka ne eivät keskustassa sijaitsekaan. Työnantaja mieluummin seisottaa asuntoja tyhjänä kuin alentaa vuokraa kohtuullisemmaksi. Ja tyhjänä ne seisovatkin. Mutta hänhän onkin päättänyt, ettei hän maksa yhtiövastikkeita.

Työnantajalla on ollut Lapissa loma-asuntoja. Toimituksessa on liikkunut käsitys, että ne on merkitty verotukseen työntekijöille vuokrattaviksi lomapaikoiksi, mutta työntekijöille niitä ei ole vuokrattu.

Työnantaja koettaa luikerrella vastuusta hoitaa kiinteistöjään, vaikka hän kustantaa Kiinteistö & Isännöitsijä -lehteä isännöitsijöille. Lehteä tilaavat isännöitsijät eivät tietenkään tiedä, että kustantaja-päätoimittaja on tosielämässä isännöitsijöiden kiusa.

Yritys jäi kiinni laittomista tietokoneohjelmista, joista koitui hänelle jälkikäteen iso lasku. Eero Ahola joutui maksamaan noin 70 000 euroa, joka on Suomen ennätys. Sittemmin työnantaja ripusteli eri puolille yritystään määräyksiä, joissa hän kielsi työntekijöitä asentamasta omia ohjelmia tietokoneisiin. Määräys on tragikoominen siksi, että yrityksen tuotanto on perustunut laittomien ohjelmien hyödyntämiseen. Työntekijöillä tuskin on halua alkaa investoida yhtiön koneisiin edes omia ohjelmia niihin tuomalla.

Uusille työntekijöilleen hän maksaa usein alipalkkaa. Neljän kuukauden koeaikana työntekijä ei uskalla valittaa palkastaan, koska työnteko vaikeutuu tavalla tai toisella ja voi tulla peräti potkut.
Palkka ei välttämättä nouse edes silloin, kun toimittaja siirtyy toimitussihteeriksi. Työnantaja sen sijaan herkuttelee alaiselleen ääneen ajatuksella, että hän alentaa palkkaa entisestään. Syy siihen voi olla mikä tahansa - tavallisesti tietysti se, että työntekijä on ”huono”. Työsuojelutarkastajat ovat esittäneet Eero Aholalle vaatimuksen, että hänen pitää lopettaa työntekijöille piruilu.

Työntekijä voi myös äkkiä huomata olevansa ihan eri työssä kuin mihin hänet on palkattu. Yrityksessä kävi aikansa siivoaja Virosta. Hänen piti siivota yhden päivän aikana koko talo, jonka kokoa kuvaa se, että julkisivu on sata metriä pitkä. Nainen löysi takuulla paremman työpaikan Virosta, joten yritys on ollut kesän ja syksyn ilman siivoajaa. Syksyllä siivoaminen määrättiin ilman mitään neuvotteluja naiselle, joka on työskennellyt sivunvalmistuksessa. Hän sai kirjalliset ohjeet, joiden toteuttamista pikkupomo kävi valvomassa. Sivunvalmistaja jäi hermopaineen takia sairaslomalle.

Työntekijöiden välistä keskustelua, sitä ihan tavallista juttelua, ei yrityksessä siedetä. Tiedonvaihtoa rupattelemalla ei siis ole. Työnantajan vaimo on kirjoittanut jokaiselle työntekijälle kirjallisen ohjeen, jossa hän kieltää ”huutelun käytävillä”, jotta talo ei olisi kuin ”hollitalli”. Ohjeen voi tulkita siten, että tavallinen juttelu ei ole toivottavaa. Käytäville kun ei ole ennenkään kukaan pysähtynyt rupattelemaan, koska yleensä kukaan ei uskalla puhua kenenkään kanssa. Ilmapiiri on sellainen. Yrityksessä ei kokoonnuta yhteen edes kahvitauolla, koska kirjallisen ohjeen mukaan kahvi juodaan työpöydän ääressä.

Työnantaja antaa toimittajien signeerata juttunsa, mutta signeerausten yhteyteen ei saa laittaa sähköpostiosoitetta, vaikka kyse on erikoislehdestä, jossa yhteys lukijoihin on kullanarvoinen. Yleistä lehden sähköpostiosoitetta ei aina löydy kunnolla edes apinalaatikosta. Huonot sähköposti- ja puhelinnumerotiedot vievät lukijoille viestiä, että älkää ottako meihin yhteyttä.

Apinalaatikoista ei löydy levikkejäkään. Yhtiön lehtien levikkejä ei ole tarkistettu vuosiin, joten ilmoitusmyyjät joutuvat joko valehtelemaan tai arvailemaan. Kissafani-lehden levikki suurenneltiin kissanruokavalmistajalle monella tuhannella, joten kirjapainon nurkassa oli tuhansia kissanruokanäytepusseja, joita ei voitu liittää lehden mukana jaettavaksi. Lehteä ei painettu niin paljon, kuin valmistajalle oli ilmoitettu. Lehtitalo sen sijaan laskutti koko näytekasasta, kun se lähetti laskun valmistajalle näytepussin niittauksesta lehteen mukaan. Kissanruokavalmistaja tuli huijatuksi.

Signeerausmahdollisuudesta tajuan olla sentään kiitollinen. Olen työskennellyt Lapissa Tornion-Muonionjokivarressa Kolarissa Luoteis-Lappi -paikallislehdessä, jossa perheyrityksen omistaja-päätoimittaja Heikki Peura vahti lehteään niin mustasukkaisena, että laajojen ja näyttävienkin juttujen signeeraaminen oli pääsääntöisesti kielletty. Lähinnä vain päätoimittajan veli sai laittaa nimensä juttunsa yhteyteen.

Myös kolarilainen Heikki Peura Ky, sittemmin Heikki Peura Oy, on tuomittu oikeudessa alipalkkauksesta ja pakollisten palkan lisien maksamatta jättämisestä. Myös Heikki Peuran Luoteis-Lappi –lehden levikkiluvut salattiin. Ilmoittajille kerrottiin vain epämääräisesti, että lehti menee lähes joka talouteen. Levikki oli kiusallinen puheenaihe ja maksava ilmoittaja-asiakas ei saanut asialliseen kysymykseensä vastausta.

Perheyrityksiä – ei kiitos enää. Pääministeri Matti Vanhanen toivoo, että työpaikoissa sovittaisiin tietystä palkanosasta paikallisesti (tv-1, Lauantaiseura 9.10.2004). On paljon yrityksiä, jossa se ei onnistu.


13 kommenttia:

Kookos kirjoitti...

Kuulostaapa järkyttävältä paikalta, onneksi lähdit livohkaan :-( Tässä olisi yksi hyvä tapaus Karpolle tai MOTtiin - vai onko liian pieni tekijä kaikkein pahatekijäin joukossa?

Tällaisissa tapauksissa pitäisi pienen ihmisen aina taistella kynsin ja hampain, muuten vääryyttä ei saada korjatuksi. Toivottavasti jaksat käydä, sinähän olet kyllä sinnikäs ja taistelukestäväinen otus ;-) (Vähän kuin me mangustit.)

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys kohtalotoveri ja kiitokset hyvästä kirjoituksesta!

Saman keskitysleirin nähneenä, ei voi kuin toivoa, ettei kyseiseen työpaikkaan joutuisi enää yhtäkään sielu parkaa..
Itse jouduin talossa törkeän hyväksikäytön uhriksi, eikä mieltä lämmitä erityisemmin sekään, että työn välitti työvoimatoimisto. Talon ongelmat ja väärinkäytökset ovat olleet työvoimahallinnon tiedossa useita vuosia. Tällaisessa tilanteessa tekisi mieli jo kieriskellä itsesäälissä, ihmetellä huonoa tuuriaan,ja osoitella sormella vähän sinne ja tänne. Henkisen kitumisen lisäksi, kun kyseisestä työsuhteesta koitui myös taloudellinen katastrofi.

Kun saan koostettua uskomattoman ”päiväkirjani” palvelusajaltani, heitän sinulle osoitteen. Totuus, kun ei pala tulessakaan, - ei sitten millään.

Anonyymi kirjoitti...

Mitähän firman tervehdyttämiseksi voisi tehdä?

Auttaisiko tellien ja sotujen tarkistaminen? Tuskin tuo on veronpidätyksiäkään ihan kaikista työntekijöistä tilittänyt?

Tutkivaa journalismia peliin. Miten toimintaan voi puuttua laillisin keinoin?
Missä vastuussa kommandiittiyhtiön henkilöomistaja on maksamattomista palkoista?

Anonyymi kirjoitti...

faija teki joskus Aholalle juttuja. Faijan mukaan jätkä on ihan täysi huijari ja kusipää. Tekstistäsi sai samanlaisen vaikutelman.

Juttuvinkkiä vaan Karpolle tai MOTille.

Anonyymi kirjoitti...

Tuleeks mieleen, että joku on siellä työssä ja te vaan kehutte itseänne ja veroja ryöstävää yhteiskuntaanne.
Liitot sucks! Aina nekin jollain on välttyny maksamasta ainakin minulle.
Ei kaikki saa koskaaan Journalistiliiton tasoisia palkkoja, sillä ne on niin yläkantissa, että muita passuuttamalla saa monta sataa euroa ja toiset ei päivän työstäkään saa sitä.Journalisti tosiaan käyttää korvien väliä. Moni ei persustaan nosta. papereita selaa ja tuijottelee ulos ja ne sanat sitten paperilla maksavat maltaita!
Hyvä ja hyvä liiton toimittaja on 2 eri asiaa!
Ajattelkaa mitä höpötätte. Toimittajissa on eroja ja "nimen" saanut ns. nimekäs tomittaja on eri asia kuin rivitoimittaja, joka ei voisi(kaan) vaatia maltaita parin tunnin ähellyksestä.

JOS NYT JOKU ON TOSIAAN TEHNYT HIENOJA, PITKIÄ, TUTKIMUSTA VAATIVIA on se eri asia kuin joku äkkijuttu.
Nimim. "Aina joku kärsii, kun toista hutkitaan!"

Anonyymi kirjoitti...

Viime viikolla sen äijän huoneessa hilluttiin jo puukon kanssa maksamattomien palkkioiden takia.

Anonyymi kirjoitti...

Viime viikolla sen äijän huoneessa käytiin jo puukon kanssa hillumassa. Kuullemma maksamattomien palkkioiden takia.

Anonyymi kirjoitti...

Lahisukulaisena voin sanoa etta kaikki Eero Aholasta kirjoitetut jutut ovat hyvin ominaisia hanen luonteelleen, joten arvaan ne kaikki tosiksi. Hyvat lukijat, arkistoistani loytyisi tosi torkeita vaarinkaytoksia ja inhottavuuksia joihin tama ihmisen perseenreika on syyllistynyt. Muistettakoon etta jokaisella KOIRALLA on oma vuoronsa......

Anonyymi kirjoitti...

Eero Ahola vihaa heikkoja, vahaosaisia, vahemman alykkaita, tyolaisvaestoa ja homoseksuaaleja. Ironista vaan on etta oma poika on homoseksuaali ja Eero Ahola oli itse niin saatanan tyhma etta sai viimeisena henkilona tietaa poikansa seksuaalisesta suuntauksesta!!!!!! Haloo Ahola, valot paalla mutta ei ketaan kotona.

Anonyymi kirjoitti...

Ensin kommentti tähän kirjoitukseen. Muuten hyvä, mutta jokaisesta sanasta ei tarvitse tehdä linkkiä. Suurin osa oli ihan perusteettomia.

Mutta mutta onhan super-eki minullekin tuttu tyranni. Oikein piristävää tuntea hänenlaisiaan.

Anonyymi kirjoitti...

Moi!
Olin Huhmarin hullujenhuoneella kokonaista kuusi vuotta. Olisi kiva kuulla lisää kohtalotovereiden kokemuksista.
Kirjoitus oli tosi naseva ja kertoi tarkkanäköisesti talon tapahtumista sekä siellä vallitsevasta henkisestä väkivallasta.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kovasti, että olet nähnyt vaivaa ja uskaltanut kertoa, millaista kyseisessä yrityksessä on työskennellä. Mietin nimittäin työpaikan hakemista sieltä, vaan en mieti enää!!

Anonyymi kirjoitti...

Jälleen ajankohtaista, nimittäin Vihdin päättävät elimet ovat tänä vuonna 2006 valinneet vuoden Vihti-mitalin saajaksi kenenkäs muun kuin itse Eero Aholan Karprintistä.

Aholaa kiiteltiin palkintoperusteluissa merkittävänä yrittäjänä ja työllistäjänä.