perjantaina, joulukuuta 03, 2004

Johtaako rampa perhe prostituutioon?

Käynnistin aiheesta keskustelun Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liiton sivulta linkitettyyn keskusteluryhmään, jota vetää Tiina Kaarela.

Johtaako ydinperheen puute prostituutioon?

Venäläinen perhekäsitys eroaa dramaattisesti länsimaisesta käsityksestä. Lapset kasvavat hyvin toisenlaisissa oloissa kuin esimerkiksi meillä Suomessa.

Ydinperheen sijaan Venäjällä on lasten, äidin ja isoäidin muodostama ”perhe”, mikä tarkoittaa sitä että mummon oletetaan empimättä osallistuvan lasten hoitamiseen. Isät kiertävät jossain tämän lasten ja naisten planeetan ulkoradalla.

Osallistuin naistutkimuspäivillä erääseen perhekäsityksiä luotaavaan työryhmään, jossa puhuttiin venäläisestä perhemallista. Eräs osallistuja oli kerännyt Suomessa asuvien venäläisten naisten haastatteluja. He olivat muuttaneet Suomeen.
Venäläistä perhettä on tutkinut muun muassa Kaija Heikkinen, joka myös osallistui naistutkimuksen perhetyöryhmään.
Kotimaassa Venäjällä naisten arvot ja päämäärät painottuvat tulevaisuuden taloudelliseen turvaamiseen. Yksinhuoltajaäidit siis kakistelematta etsivät elättäjää lapsilleen. Miehen pitää siksi olla riittävän varakas.

Nainen asettunee usein jo tässä vaiheessa huoran asemaan. Äidin on uhrauduttava, koska kyllä varmasti Venäjälläkin katsotaan, että mies on ”perheen” elättäjä, mutta käytännössä miehen ei tarvitse tehdä sitä. Isät voivat keskittyä itseensä.

Äiti hyödyntää siekailematta isoäitiä lasten hoitajana. Samaa täytyy tietysti sanoa toisesta vanhemmasta, isästä, joka osallistuu passiivisuutensa vuoksi tähän järjestelyyn vähintään yhtä painokkaasti.
Opintojaan suorittaja äiti lähettää lapsensa satojen, tuhansienkin kilometrien päähän mummon luo asumaan. Sitä pidetään ihan luonnollisena. Äiti näkee lastaan vain muutaman kerran vuodessa.

Esitin Jyväskylän naistutkimuspäivien perhetyöryhmässä ajatuksen, että venäläisnaiset tosiasiassa käyttävät hyväksi vanhoja äitejään. Naisilla kun ei ole muuta mahdollisuutta. Vanhat ja raihnaiset mummot kirmaavat lastenlastensa perässä ja käytännössä elättävät lapset. Työryhmäläiset tuntuivat nikottelevan ajatukselleni. Joku totesi arrogantisti, että eivät venäläiset mummot ole huonossa kunnossa. Niinpä niin...

Suomeen muuttaneiden venäläisnaisten on aluksi vaikea sopeutua siihen, että lasta ei voi viedä hoitoon suomalaisille isovanhemmille milloin sattuu.

Venäläinen yhteiskunta on tietysti kehittynyt tällaisen perhemallin avulla hyvinvoinnin linnakkeeksi; venäläiset saavat näissä oloissa kasvaessaan hienon perustan tasapainoiseen aikuisuuteen. Ja sehän näkyy yhteiskunnan monipuolisena hyvänä kehityksenä.

Minun oli kuitenkin pakko kysyä perhetyöryhmässä, kuinka tämä ydinperheen puuttuminen ja äitien muodostamat perheet ovat vaikuttaneet siihen, että prostituutio on naisten mielestä hyvä ammatti. Prostituutiosta on tullut yleisesti hyväksytty, legitiimi, osa venäläistä järjestelmää. Kenen etua se palvelee? – Naistenko? Vai olisiko sittenkin niin, että prostituutiosta ja sen luomasta kulttuurista hyödyn keräävät miehet.
Millä tavoin henkisesti ja fyysisesti invalidisoitunut äitiperhe vammauttaa myös naista psyykkisesti ja yhteiskunnallisena toimijana ja perheissä kasvavia lapsia?
Tiesin, että kysymykseni oli provokatiivinen niin sopuilevassa ja hillityssä työryhmässä, jossa kunnioitettiin yliopisto-opintoihin kuuluvaa normatiivisuutta, että kyseenalaistaminen ei ole tarpeellista. Arvelin epäsopivan kysymykseni aiheuttavan luokassa mikrosekunnin hiljaisuuden. Kysymykseni taustalla on kuitenkin ajatus, että prostituution ja puuttuvan ydinperheen yhteyttä kannattaisi tutkia. Venäjällä prostituutioon ajaa silkka köyhyyskin, mutta sille voi löytyä myös muita yhteiskunnallisia perusteita. Monet tekijät tekevät ihmisestä uhrin.

Venäjän kaupallisen edustuston vuokralle antamissa huoneistoissa on rikostutkimusten mukaan käyty ihmiskauppaa, venäläinen nainen on myynyt suomalaisille miehille venäläisten naisten ruumista prostituutiossa. (HS 3.12.2004)

Suomessa on keskusteltu pitäisikö seksin ostaminen kriminalisoida. Kaikenlainen rangaistusjärjestelmien luominen tuntuu tietysti äkkiseltään ajateltuna ikävältä ja turhalta. Olen kuitenkin kallistumassa siihen suuntaan, että seksin osto on tehtävä rangaistavaksi, ei pelkästään sen myyminen. Ostaminen on aivan samalla tavalla legitimoitua kulttuuria kuten myyminenkin, molempiin kuuluu tietty kulttuurinen hyväksymisjärjestelmä. Seksin osto ei ole vain pakottavien tarpeiden nopeaa tyydyttämistä, kuten asia harmittomasti usein muotoillaan.
Seksiä ostetaan, koska kulttuuri ja siihen pohjautuva lainsäädäntö sen sallivat.

Seksin osto perustuu ikivanhaan myyttiin, arkaaiseen kulttuuriseen rakenteelliseen näkemykseen, että miehen seksuaalisuus on pakottava voima ja miehellä on oikeus naisen seksuaalisuuteen.

Suomalainen Marianne Laxen työskentelee Ruotsin korkeimpana tasa-arvoviranomaisena. Laxenin mukaan Ruotsin poliisit ovat jälkeen päin kiitelleet seksin oston kriminalisoinutta lakia, joka osoittanut toimivuutensa (Tulva 4/2004). Aluksi poliisikunta vastusti sitä.

Suomessa prostituution ja ihmiskaupan aiheuttamia ongelmia on tutkinut muun muassa Reet Nurmi, joka kiertää luennoimassa asiasta. Minäkin olen ollut kuuntelemassa hänen luentoaan, joka yhä tuntuu herättävän hänessä muutoshalua ja uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Hän ei ole muuttunut kyyniseksi.


Ei kommentteja: