lauantaina, joulukuuta 04, 2004

Uusi keksintö kotiin ja perheeseen: mies!

Kirjoitin tästäkin aiheesta eroperhe.netin sivuilta löytyvään keskusteluryhmään, jossa aloitin aiheesta uuden keskusteluketjun.

Miesten on alettava hoitaa omia lapsiaan!

Isien on vihdoinkin alettava hoitaa omia lapsiaan. Pahoittelen tämän ajatuksen radikaaliutta ja vallankumouksellisuutta. Ajatus miehistä omien lastensa hoitajina vaarantaa monta asiaa yhteiskunnan rakenteissa. Isyys ja äitiys kaipaavat homeenpoistoa. Yhteiskunnallisen kehityksen pahimmat, vanhimmat ja tuntuvimmat ajattelun luutumat (löytyvät perheestä eli vanhempien roolimalleista. Perheen tärkeyttä yhteiskunnan perustana pidetään fundamentalistisena; perhe on siis kaikkien yhteiskunnan rakenteiden mallien metamalli, aina taustalta löytyvä perimmäinen rakenne. Se on pelottavaa. Kammottavaa.

Radikalismi koetaan jostain syystä vaarallisena. Toki myös radikaalit myöntävät, että se on keskustelurauhan sekoittamista, mutta keskustelurauhan häiritsemistä he eivät ole valmiita tunnustamaan. Radikalismilla on ainutlaatuiset ansionsa ja siksi se on välttämätöntä. Uusi, aiemmin vieroksutun näkökulman avaava idea on aina radikaali. Tämä uusi idea on kuitenkin ehto asioiden kehitykselle. Radikalismi on se toimintakenttä, joissa asioille haetaan kehitysaskeleita eteenpäin. Paikallaan seisova oppi, tilanne tai rakennelma ovat pian kuolleita.

Isyys ja äitiys ovat olleet kaikkea muuta kuin poliittisesti tiedostettuja rooleja yhteiskunnassa, vaikka raskas ideologia onkin niitä säädellyt. Isyys ja äitiys ovat säilyneet poliittisilta muutostuulilta, koska roolimallien perustana on katsottu olevan biologiaan pohjautuva essentialismi, vaikka tosiasiassa roolit ovat perustuneet konstruktivistisesti kulttuuriin. Biologisen essentialismin vuoksi äidin katsotaan olevan velvollinen kasvattamaan lapset, koska hän synnyttää ja imettää. Isä saa olla rinnalla ja perheessä mukana ihan muuten vaan. Isän ei ole tarvinnut ottaa harteilleen rajoittavaa roolimallia, joka haittaisi hänen toimintaansa julkisella kentällä yhteiskunnassa (politiikka, taide, tiede, talous, kulttuuri).

Mielestäni miesliikkeen tärkein tehtävä olisi uudistaa isän roolimallia. Ensinnäkin, isän roolin kehittämiseksi pitäisi luoda edes jonkinlainen alustava ja auttava roolimalli, nythän sellainen puuttuu lähes kokonaan. Tällä hetkellä isän rooli on olla äitien ja yhteiskunnan kannustuksen kohteena. Isät saavat heti aplodeja, kun he hoitavat lapsia tai osallistuvat kotitöihin. Pienikin ponnistus tuntuu suurelta. Isien pitäisi ihan oikeasti ottaa lapsen haltuunsa, eli tehdä sitä työtä johon isä-sanakin velvoittaa: olla vanhempi jälkikasvulle. Tähän saakka mies ei ole sitä tehnyt. Lasten hoitoon osallistuva mies on voinut siksi tuntea itsensä jotenkin erityisen ansioituneeksi, koska hän on poikkeavalla tavalla hoitanut vanhemmuuttaan.

Naisliike voisi tukea miesliikettä isäroolin rakentamisessa. Naisten pitää lopettaa lapsilla elämöiminen, lasten omistaminen ja lapsia varten eläminen. Naisten pitää jättää lapset miehille. Tähän saakka lapset ovat olleet naisten ainoa tavara, jonka he ovat oikeasti omistaneet. Naisten yhteiskunnallis-taloudelliset mahdollisuudet ovat olleet heikommat kuin miehellä, nainen ansaitsee yhä vähemmän palkkaa kuin mies ja etenkin varallisuutta vertailtaessa nainen on selvästi huonommassa asemassa. Nainen omistaa selvästi vähemmän kuin mies. Nainen ei voi nousta tästä ristiriitoja aiheuttavasta uhrin asemastaan, jos hän ei pakota miestä lasten toiseksi vanhemmaksi.

Lauantaivekkarissa haastateltiin tänä aamuna Vantaan kaupungin virkamiestä, joka auttaa kärsiviä perheitä. Hän kertoi, että perheissä on isättömiä isiä. Heitä siis löytyy.

Isän malli on saatava nopeasti perheisiin. Siitä hyötyy kaikki yhteiskunnallinen kehitys, vaikka perheen fundamentaalisuutta yhteiskunnan perusyksikkönä ei tunnustettaisi. Isän malli ja siihen kuuluva välittämisen ja ihmisten tasa-arvon ihanne yksinkertaisesti kuuluvat terveeseen pojan kasvuun.Virkamies ei sanonut, että perheissä olisi myös äidittömiä äitejä.




5 kommenttia:

Kookos kirjoitti...

Voisin haastaa kirjoituksessasi aika monta kohtaa - mutta kirjoituksen hengen hyväksyn täysin. Mies näyttää todellakin aina olevan kenen tahansa yhteiskuntamme jäsenen silmissä toissijainen hoitaja. Tästä perusolettamuksesta mies JA nainen sekä hyötyvät että kärsivät.

Minähän en miehiä ala puolustaa, heillä on maailman sivu riittänyt puolustajia, saavat siis pärjätä omillaan. Silti voinen sanoa, että tunnen tietyllä tapaa myötätuntoa miehiä kohtaan. Moni mies on todellakin vaimon tossun alla lapsenhoidollisissa tehtävissä, äidin pikkuapulainen. Toisaalta vaikka mies olisikin tasavertainen tai jopa ensisijainen lapsen hoitaja, ei tätä kukaan usko. Miestä pidetään äidin pikkuapulaisena, vaikka millaiselle mutkalle vääntyisi.

Samasta vääristymästä kärsii myös nainen: äiti on lapsikysymyksissä pomo, eikä hänen epävarmuuttaan tai haluttomuuttaan vastuunottoon oteta helposti vakavasti. Äidit tietävät asioita "luonnostaan", heillä on "äidinvaistoa" - "kyllä äiti tietää", "jokainen äiti rakastaa lastaan" jne. Tällaisia lauseita voi päästellä suustaan kahvipöytäkeskusteluissa eikä yksikään kulmakarva nouse.

Allekirjoitan ehdottomasti tuon komean väittämän, että "raskas ideologia" on säädellyt äidin ja isän rooleja. Tämän ideologian vankeja ovat niin äidit, lapset kuin isätkin.

Itse olen rypenyt äidiksi kasvamiseni kanssa kaikki pohjamudat, joten kehtaan ylpeillä sillä, missä meidän perheessä asiat _ovat_ hyvin: Mies on omaksunut perinteisillä mittareilla mitattuna erittäin "äidillisen" roolin, mutta ei mitenkään ratsasta tällä valinnallaan, vaan hoitaa hommansa eleettömästi ja alleviivaamatta niin kuin kuka tahansa kunnon äiti ;-) Minä taas olen perinteisellä asteikolla varmaan pehmoisä: täysillä mukana perheen arjessa, hoitaa koti- ja lapsenhoitotyöstä oman osuutensa.

Jos meillä joku on pikkuapulainen, niin se olen minä... Mieluiten unohtaisin koko apulaiskuvion. Perheessä on kolme jäsentä, joilla kullakin on oma minuus ja persoona, kenenkään onni ei ole _pelkästään_ yhdestä ihmisestä riippuvainen. Kaikki antavat panoksensa perheen toimintaan. Sukupuoli varmasti tulee esiin tyylissä tehdä asioita tai muuten persoonan attribuuttina, mutta se ei deterministisesti säätele sitä mitä voi tai saa tehdä.

Meidän perheessä isä voi huoletta maata sohvalla TV:tä katsomassa ja äiti hoivata pienokaista. Tiedämme, että hetkessä tilanne voi kääntyä myös toisin päin ;-)

Perheen asema yhteiskunnan keskiössä ei pelota minua niin kuin sinua - tai ehkä en ole vielä ajatellut tuota ajatusta loppuun... Meidän perheen näenkin jopa yllättävän suuressa määrin omaa elämääni turvaavana ja tasapainottavana tekijänä. Kaipaisin myös perhettä laajemmin ymmärrettynä lähelleni. Haluaisin paljon lapsia - jos joku muu synnyttäisi ja hoitelisi ensimmäisen vuoden. Saatan haluta lisää lapsia, vaikka joudunkin itse synnyttämään ja hoitamaan. Perheestä on tukea ihmeellisellä tavalla

Kookos, vähän kliseisenä tänään

PS. Vilkaisin muuten keskustelua Eroperheen sivuilla. Kommentit olivat ihan asiattomia, täysin ohi pointin?!? Ymmärsivät kirjoituksesi kai jotenkin herjana yh-isiä vastaan. Aika kummallista. Minusta avauksesi olisi ollut erittän hyvä pohja monenlaiselle pohdinnalle äitiydestä ja isyydestä yleensä. Hukkasivat hyvän tilaisuuden.

Feministi kirjoitti...

Kookokselle:

kiitos kommentistasi. Oikeassa olet, Eroperhe.netissä kaikki kliseet ylittävät ajatukset ymmärretään aina väärin, vaikka siellä pitäisi olla nimenomaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat kriisinsä takia joutuneet ajattelemaan naisten ja miesten rooleja.

Henry kirjoitti...

Tässä asiassa heitän pallon takaisin naisille. Kookos tuossa kommentissaan jo huomioikin sen seikan, että miehelle lankeaa helposti perheessä äidin pikku apulaisen rooli. Jotta lastenhoito voisi lähteä tasapuoliselta pohjalta, äitien olisi luovuttava tuosta kodin valta-asemastaan ja annettava puolet vallasta isille. Vain vallan mukana tulee vastuu.

Toisena ja oleellisimpana asiana tulee naisten parinvalinta. Naisten pitäisi valita kumppani sen mukaan, miten innokkaita lapsen hoitajia miehet ovat. Jos valitsee sen tumman ja komean toimitusjohtajan, niin on turha odottaa, että hän ottaisi puolet lastenhoitovastuusta. Mieluummin kannattaa ottaa mieheksi vaikkapa työtön, sillä heillä on aikaa hoitaa lapsia.

PS: Olen tuolla Ihmissuhteet-blogissani esittelemässä erilaisia feministisiä suuntauksia ja kiinnostaisi tietää, mitä suuntausta tämän blogin pitäjä edustaa.

Anonyymi kirjoitti...

Sä et vissiin kovin montaa kahden vanhemman lapsiperhettä tunne?


Joe K

Anonyymi kirjoitti...

"Miesten on alettava hoitaa omia lapsiaan!"

Mies, joka haluaa lapsia ja haluaa hoitaa niitä, ei saa naista, koska sellainen mies on naisten mielestä epämiehekäs, särmätön ja epäseksuaalinen.