maanantaina, huhtikuuta 18, 2005

Kärsien Trinidadista Tobagoon

Päivitän blogiani yön silmässä, kello on 01:34 juuri nyt. Takapuoleni on kipeä kovalla jakkaralla istumisesta, mutta siitä ei ole kauan kun yö oli todella kivulias:


Etelä-Amerikan mantereen edustalla sijaitsevien Tobagon ja Trinidadin välinen laivayhteys on kahdesta pääsaaresta muodostuvan valtion sykkivä valtimo. Laivalla kulkevat niin ihmiset kuin tavarakin. Pikkuveli Tobago on teollisesti täysin riippuvainen pääsaaresta Trinidadissa, josta sitä kuljetetaan Tobagoon.

Illalla kello 23 lähtevässä laivassa on väentungos, kuumuus uhkaa yölläkin. Onneksi mereltä virtaa joistain pikkuraoista sisään raitista ilmaa. Paljon sitä ei kuitenkaan saada. Laiva on melko likainen, mutta onneksi se ei haise. Eivätkä ihmisetkään ole likaisia; karibialaiset ovat erittäin tarkkoja henkilökohtaisesta puhtaudestaan ja yllä on aina kunnolla silitetty ja häikäisevän puhdas valkoinen paita. Silityksen jälkeen monien vaatteet näyttävät niin kankean tasaisilta, aivan kuin ne olisi valmistettu vanerista.
Kaikessa muussa puhtaudessa on taas toivomisen varaa.

Tässä laivassa nukutaan, vaikka läheskään kaikki eivät saa omaa hyttiä ja petiä. Suurin osa matkustajista nukkuu erilaisissa istuvissa asennoissa tai koettaa mahtua vaakatasoon baarin kapealle sohvalle. Kaikki nukkuvat erittäin epämukavasti, kyse onkin enemmän tokkurasta kuin unesta. Laivasta tulee aamuyön tunteina omituinen unen valtakunta, jossa väsyneet matkalaiset joutuvat väkisin antautumaan uneen.

Lentäminen olisi halpaa, menomatka maksaa vain 100 TT eli noin 15 euroa. Silti monella tavallisella tobagolaisella ei ole siihen varaa. Tobagolainen on empimättä valmis nukkumaan hyvin tuskaisen yön laivan likaisissa ja epämukavissa tuoleissa, sillä laivamatka maksaa vain 25 TT eli noin 25 Suomen markkaa.

Keulassa on suuri sali, jossa avautuu matkustajatuolien valtameri. Lihava nelikymppinen musta nainen säätää suuren jenkkipuhaltimen puhaltamaan ilmaa itseensä ja koettaa sovittautua tuoliin mukavaan asentoon. Jonkinlainen asento löytyy, vaikka istuimen selkänojaa ei voi säätää matalammaksi. Nainen nukahtaa kaikesta huolimatta. Tobagolaisnaisen vieressä istuvalla laihalla aviomiehellä näyttää olevan vaikeampaa. Nainenkin säpsähtelee hereille ja kaivaa laukustaan suklaapatukan.

Toisilla matkustajilla on huopia ja makuupusseja, joihin he kääriytyvät kuumassa laivassa.
Nainen on käynyt kuluneen päivän aikana ostoksilla pääkaupungissa Port-of-Spainissa, sillä Tobagossa ei juuri ostomahdollisuuksia ole. Tobagossa on vain yksi kaupunki, Scarborough jota voi pitää jonkinasteisena urbaanina paikkana. Port-of-Spainissa käyminen pelottaa tobagolaisia, sillä maalaismaisella saarella muistutetaan jatkuvasti, että pääkaupunki on täynnä raakalaismaisia rikollisia. Paikalliset paratiisisaarten asukkaatkin valittavat ilmaston kuumuutta ja väsyvät helteen poltteessa.

Miltei naisen jalkojen juuressa lattialla nukkuu Tobagossa asuva kaverini, mies, joka kävi äitinsä luona Port-of-Spainin laitamilla. Mieskaverini ja tobagolaisnainen eivät ole tuttuja entuudestaan, mutta laivan ahtaus pakottaa miehen tutustumaan naisen jalkahygieniaan. Tämän mustan kaverini kainalossa kellii lähes kaksivuotias poikani Tuukka, joka nukkuu raskaan päivän päätteeksi laivan likaisella lattialla. Imetän taaperoani ja uni painaa hänen raskaan silmäluomensa kiinni. Raivaan hänelle tilaa lattialta, jossa seilaa eväsroskia. Poikani pää painaa kaverini käsivartta ja molemmat pyöriskelevät tuskaisina ja väsymyksestä sekaisin lattialla. Minä kipristelen tuolissa ja koko ajan oion kivistäviä jäseniäni. Veri ei kierrä.

Tuukka kävi päivän aikana Port-of-Spainin eläintarhassa, joka oli yllättävän miellyttävä paikka. Tarhassa on erilaisia apinoita ja simpansseja, joita ei löydy Korkeasaaresta. Kävimme myös yksityiskodissa, josta avautui upea näkymä alas laaksoon. Paikalliseen tapaan talon terassiparvekkeella ei ollut kaiteita, vaikka pudotusta oli varmasti kymmenen metriä. Karibialaisten mielestä kaiteita ei tarvita, koska aikuiset eivät voi tipahtaa. Kaiteita ei tarvita, vaikka yöt ovat aina säkkipimeitä.

Olin väsymyksestä turtana seuraavana aamuna. Laivan epämukavuus huipentuu perillä Crown Pointiin, jossa Tobagon matkailubisnes rantoineen sijaitsee. Myöhemmin aamulla en nukkunut enää silmäystäkään, vaan lähdin varhaiselle joogatunnille. Italialainen joogaopettaja ihasteli saksalaisen terveyshotellin nurmikolla, kuinka minulla on hyvä notkeus ja tasapaino. En voinut olla kertomatta kurjasta yöstäni laivassa.

Ei kommentteja: