torstaina, huhtikuuta 14, 2005

Tiedostava äiti?


Entinen yksinhuoltaja Kaarina Suonperä kannusti naisia joululehdessä äitiradikalismiin. (En ole siis kovin ajankohtainen aineistoni perusteella, se on jo kohta puoli vuotta vanha...)

Tietoa hankkiva nainen oppii tiedostamaan ja nousee siten tiedon avulla sorretusta asemastaan.

Mielestäni äidillä ei ole oikeutta lapsiinsa sen takia, että hän on nainen. Äidillä on oikeus ja velvollisuuksia lapsiaan kohtaan siksi, että hän on vanhempi. Vanhemmuuden käsitteen pitäisi olla lähtökohtaisesti sukupuoleton käsite; vanhentuneet ja tomuiset sukupuoleen liittyvät velvoitteet eivät saisi rasittaa vanhemmuuden käsitettä ja siten myös vanhemmuuden kokemista.
Sukupuolta ei sen sijaan saa unohtaa, kun puhutaan vanhemmuudesta yhteiskunnallisessa kontekstissa, kuten puhuttaessa naisten ja miesten välisestä palkkaerosta tai naisille ja miehille jakautuvista koti- ja lastenhoitotöistä.

(Lue äitiydestä myös blogeista: http://kookos.blogspot.com ja http://www.tiinakaarela.net)

Äitiys on nyky-yhteiskunnassa konstruktivistinen rakennelma. Se rakentuu enemmän kulttuurisesti kuin biologisen essentialismin kautta. Äidillä on siksi rooli lapsen ja siten myös yhteiskunnan tietoisuuden rakentajana.
Toteaisin jopa, että äitiys on ennen kaikkea ja nimenomaisesti yhteiskunnallinen rooli – ei kodin yksityisyyteen rajoittuva eristäytynyt huolenpito- ja tunnetalouden hoitotehtävä. Äitinä oleminen on poliittista, äitiyttä ei voi vapaasti virtaavan tiedon yhteiskunnassa rajata pelkäksi uusien kansalaisten tuotantotehtäväksi.
Yllätyin, kun luin tapakouluttaja Kaarina Suonperän haastattelun kristillisen Kotimaa-sanomalehden joululehdestä. Olen turhaan pitänyt häntä tyhjiä muotorakennelmia korostavana sinisenä porvarina.
Suonperä korostaa äidin tehtävään liittyvää tiedon välittämistä. Naiselle kuuluu siis oleellisesti tiedollisen ja ideologisen ympäristön muokkaaminen, jotta se kehittyisi tasa-arvoisemmaksi. Naiset voivat itse herätä ja nousta poljetusta asemastaan vain tiedon avulla. Tietous johtaa tiedostamiseen. Tiedostava nainen ei jumiudu ahtaaseen äitirooliinsa, jonka perusteet lepäävät jossain menneessä aikakaudessa.

Kulttuuri on

tärkeämpää kuin biologia


Kulttuurissamme tietous ylittää biologisen välttämättömyyden. Tietoyhteiskunta on tiedon kulun liberaali areena, jossa omaa tiedostamistaan on pakko kehittää koko ajan. Kokonaisuus ei pohjaudu enää biologiseen essentialismiin. Äiti rakentaa lapsesta ihmisen kasvattamalla jatkuvassa dialogissa, ei vain imettämällä ja ruokkimalla.
Äitiyden henkisen perustan vuoksi nainen voi muokata myös itse äitiyttä. Biologia sanelee äitiydelle paljon vähemmän reunaehtoja kuin patriarkaalinen hegemonia antaa mielellään ymmärtää.
”Viime jouluna Kaarina sai lahjaksi kirjan Kabulin kirjakauppias. Siinä kerrotaan elämästä tämän päivän Afganistanissa ja lukutaidon merkityksestä. Koska afgaaniäidit eivät osaa lukea, heillä ei ole tietoa paremmasta ja turvallisemmasta elämästä. Heidän pojistaan kasvaa usein julmia ja kovia miehiä, jotka päättävät sisariensa ja tyttäriensä kohtalosta, eväävät näiltä koulunkäynnin, kulkevat kalashnikov kainalossa ja ampuvat kaikkea liikkuvaa.
’Kirja herätti minussa ajatuksen, että paras lahja rikkaalta länneltä olisi panostaa enemmän siihen, että kaikki maailman tytöt saisivat käydä koulua ja oppisivat lukemaan. Sitä kautta he saisivat tietoa elämästä, myös mitä äitiys on ja minkälainen esimerkki äiti on lapsilleen!’” (Summa, Markku: Hyvien tapojen ”apostoli” Kaarina Suonperä: Haluaisin antaa lapsille lahjaksi turvallisen sylin, Kotimaan Joulu 2004, Kustannus Oy Kotimaa, s. 6)
Kaarina Suonperä kertoo haastattelussa kasvaneensa eroperheessä. Yksinhuoltajuus tuli tutuksi myös myöhemmin. Tytär oli vain puolivuotias, kun hän jäi leskeksi.

Ei kommentteja: