lauantaina, huhtikuuta 16, 2005

Vahingoittaako suuri elatusmaksu LASTA?

Lasten elatusmaksujen oikeasta suuruudesta on käyty keskustelua tässä ketjussa eroperhe.netissä:

http://www.eroperhe.net/keskustelu/index.php?topic=7497.0


Minä iskin mielipiteineni mukaan vasta sivulla 12:
http://www.eroperhe.net/keskustelu/index.php?topic=7497.165


Minua alkoi ärsyttää se, että jopa eronneiden vanhempien keskustelupalstalla puhutaan kovin moralisoivaan sävyyn siitä, mikä on ”oikea” elatusavun suuruus. Toisin sanoen palstalla väännettiin peräti siitä, mikä summa on ”liian” suuri. Ilmaan heiteltiin epämääräisiä väitteitä, että ”liian suuri” on jotenkin vahingollinen lapselle eli se ei ole ”lapsen etu”. Merkillistä…

Ylivoimaisesti suurin ongelma elatusavun määrissä on kuitenkin se, että elarit ovat yksinkertaisesti liian pieniä ja tosiasiassa lähihuoltajat (joista ylivoimainen enemmistö on naisia eli äitejä) ja veronmaksajat maksavat etähuoltajien eli isien osuutta lasten elatuksesta. Miehet ovat kätevästi sosialisoineet lastensa elättämisen, siitäkin huolimatta että miespalkka on tuntuvasti suurempi kuin naispalkka.

Mielestäni suuri elatusapu saisi olla yleisen moralisoinnin kohteena, tyyliin: sinusta kasvaa huono, holtiton ja epäluotettava aikuinen, kun sinun etävanhempasi maksaa takiasi ylisuurta elaria - ja minkäläinen taakka ja tuska oletkaan etäparalle.

”Ylisuuri elatusmaksu” on mielestäni ongelmallinen käsite. Suomessa ei tunneta käsitettä ylisuuri palkka eikä edes ylisuuri eläke. Kattoa ei ole myöskään sakoille, ei edes liikennesakoille. Silti täällä puheenvuoroissa pidetään meteliä siitä, ettei vaan lapsi saa ylisuurta elatusmaksua.

Ylisuuri elatusmaksu saattaisi olla ihan luonnollinen seuraus ylisuuresta palkasta tai peräti ylisuuresta eläkkeestä.

Alipalkka on tuttu erityisesti naisille. Lähihuoltajille ELI NAISILLE ongelmia työllistymisessä aiheuttaa perheenperustaminen eli LASTEN MAHDOLLINEN SYNTYMINEN JOSKUS TULEVAISUUDESSA. Nainen on jo siksi jatkuvasti alipalkattu. Toiseksi, naisalojen palkat ovat pienet. Silti ylivoimainen osa läheistä on naisia. Ei lapsen elättäminen ja hänen elinkulujensa maksaminen voi olla oikeasti niin suoraan vain rahakysymys, kun täällä jotkut tahtovat väittää. Kyllä tosiasia on, että pienipalkkaiset naiset tässä maassa lapset elättävät, kun ero on perheessä tapahtunut. Harva itkee naisen kurjaa asemaa.

Ja erityisen hassuksi eroperhe.netin keskustelu kääntyi, kun alettiin huolestua siitä, ettei suurituloisten tarvitsisi maksaa tulojensa mukaisia suuria elareita. Yleensä enemmänkin köyhyydestään tunnetut yksinhuoltajaäidit alkoivat keskustelupalstalla vaatia moisille suurituloisille maksukattoa, jotta raha ei menisi ainakaan lapselle.

Minä ihmettelen mitä on tämä puhe, että iso elatusmaksu voi olla lapsen kannalta vahingollinen ts. se ei ole lapsen etu? Mihin tuo väite perustuu? Laki
ei tunne moista lapsen kannalta vahingollista elatusmaksua.

Minusta ajatteluun ”ylisuurista” elatusmaksuista sisältyy asenne, että lähihuoltajat törsäävät kaiken mikä lapselle elarina maksetaan. Tuo on mielestäni voimakkaan ennakkoluuloista ajattelua. Tuollaiseen ei luulisi törmäävän nimenomaan tällä eroperheiden palstalla. "Törsäävä lähi" -legenda perustunee siihen ikävään tosielämän realiteettiin, että elatusmaksujen pienuuden vuoksi jokainen euro varmasti kulutetaan lapsen elatukseen, joka kuukausi, eikä mitään jää yli.


Lapsen elatuksen kannalta huolenaiheista pienimpiä Suomessa on se, kuinka elatusmaksu saattaisi olla suurempi kuin mitkä ovat lapsen todelliset elinkulut. Elatusmaksut kun yleensä ovat pieniä, liian pieniä.
Käsittääkseni 90 prosenttia erolapsista saa elatusapuna etävanhemmaltaan suunnilleen sosiaaliviraston maksaman elatustuen määrän eli 118,45 euroa kuukausi, josta syntynyt elatusmaksukäytöntöön valitettava normi, vaikka lainsäätäjä ei sitä alun perin niin tarkoittanutkaan.

Täytyy sanoa, jos jollekin on jostain syystä epäselvää, että tuo summa on surkuhupaisa. Se on vakavaa vahingontekoa lasta ja hänen tulevaisuuttaan kohtaan. Suurempi ongelma, kuin "ylisuuret" elarit on se, että etähuoltajat tosiasiassa laittavat lähivanhemmat ja yhteiskunnan veronmaksajat lastensa elättäjiksi.

Keskustelu elatusmaksuista tuntuu olevan kovin moralisoivaa. Aletaan heti metsästää sitä ahnasta lähihuoltajaa. Elatusmaksu näyttäytyy jo terminä kovin kielteisessä valossa. Sehän on ihana asia kaikkien kannalta; mikä voi olla hienompaa kuin maksaa oman lapsen elämästä!!!!! Ei siinä tarvita millin tarkkaa mittatikkua ja pohdintaa, mikä on se minimi, jolla lapsi tulee toimeen. Vai halutaanko, että lapsi ja hänen lähihuoltajansa elävät rangaistussiirtolassa? Mihin katosi aito ilo omasta lapsesta?

Mielestäni on tekopyhää kontrolloida tiukasti keskustelua siten, että kielletään kaikki ilmaisut joista saattaisi ymmärtää että lähihuoltajakin voi hyötyä hiukan taloudellisesti etän maksamasta elatusavusta. Minusta se olisi vain ihan kohtuullista, jos lähi voi palkata lapselleen lapsenkaitsijan yhdeksi illaksi sillä ylimääräisellä 30 eurolla, joka elatusavusta ehkä jäisi yli. Toivon, että tulevaisuuden lainsäädäntö huomioi tällaisen joustavuuden elatusmaksussa. Etä voi aina pienentää elaria lasta tapaamalla. Fakta on, että reippaasti alle puolet (eli vain kolmasosa) erolapsista tapaa etävanhempiaan säännöllisesti. Kolmasosa ei tapaa koskaan, kolmasosa silloin-tällöin. Dramaattisia jakautumia.

Kun kannetaan kovasti huolta suurituloisten asemasta, jotta he eivät joutuisi maksamaan liian suuria elatusmaksuja (onko joku muuten kuullut, että käytännönelämästä löytyisi jokin esimerkkitapaus?), niin voin väittää että moni isotuloinen olisi äärettömän iloinen, jos hän saisi mahdollisuuden tehdä investoinnin omaan lapseensa. Kyllä lapsen turvattuun elämään investoiminen motivoi varmasti paljon enemmän kuin heikkotuottoiset pankkien rahastot.

Mielestäni "ylisuuri" elari ei vaikuta lapsen elämään käytännössä mitenkään - se vaan turvaa mahdollisuuden materiaalisesti parempaan elämään. Joten ei se vahingollinenkaan voi olla. Siksi on mielestäni turhaa huolestua "ylisuurista" elareista, sellaiseen kun ei ole mitään aihetta. Viittaan ekaan lainaukseen ja siihen antamaani kommenttiin, eli jos on varaa maksaa, ei ole mitään syytä huolestua "liian suuren" elatusavun takia. Monilla hyvätuloisillahan on varaa maksaa paljon nykyistä huomattavasti suurempaa elaria, sillä 200-300 euroa/kk on heidän tuloista suhteellisesti ottaen paljon vähemmän kuin keskituloisen vanhemman tuloista.

On itsestään selvää, ettei etävanhemman tarvitse maksaa "ylisuuria" elareita tilanteessa, kun hänellä ei yksinkertaisesti rahaa ole siihen. Puhunkin siitä, että kukin maksaa nimenomaan tulojensa mukaan. Eli jos on isot tulot, kyllä silloin on rahaa maksaakin. En usko, että kukaan on pienituloiselta jättielareita vaatimassakaan, jokainen euro merkkaa siinä tilanteessa maksajalle eli etälle. Se ei voikaan olla mikään ongelma tässä kysymyksessä.

Nimimerkki Katarina toi eroperhe.netin keskusteluun tilastotietoja lähihuoltajien ja etävanhempien taloudellisesta asemasta:

”Se on tilastokeskuksen julkaisemasta opuksesta Suomalainen Lapsi. Tarkistin luvut - etä-äitien kohdalla niin 48% ovat töissä, 28% työttömiä ja 24% työelämän ulkopuolella. Etä-iseistä niin 63% ovat töissä, työttömiä 23% ja työelämän ulkopuolella 13%. Vastaavat luvut lähi-isien kohdalla on 86%, 8% ja 6% ja lähi-äitien osalta 69%, 12% ja 19%.”
(Tilastotiedot ovat vuodelta 1997)

Minun mielestäni pitäisi kuitenkin muistaa, että eläkeläisistäkin vain osa on köyhiä - köyhät ovat niitä vanhimpia jotka kuuluvat jo isoisovanhempi-kategoriaan. Ja työttömyys on yleensä väliaikaista - elatusvelvolliset ovat yleensä vielä hyvässä työiässä. Pitkäaikaistyöttömyyden kouriin joutuu vain osa. Työttömyys kestää yleisimmin kuitenkin melko lyhyen aikaa, muutaman kuukauden. Ja työttömyyskorvaukset kompensoivat tulonmenetystä, kyllä monella on hyvät korvaukset.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Eroperhe.net:issä on viime aikoina paljon puhuttu miten elatusapua pitäisi määritellä. Taustana on että tällä hetkellä ei ole olemassa mitään varsinaisia sääntöjä vaan vanhemmat saavat sopia vapaasti. Oikeudessa käytetään sellaista kaavaa että arvioidaan lapsen elatustarve, tästä vähennetään yhteiskunnalta saatu tuki (lapsilisä) ja loppuosa jaetaan vanhempien elatuskyvyn suhteessa.

Lain mukaan kumpikin vanhempi on elatusvelvollinen. Tästä syystä otetaankin huomioon kummankin tulot kun määritellään elatusavun suuruutta. Aikaisemmin oli käytössä sellainen kaava että elatusapu on n 10-12% etävanhemman bruttotuloista ja tämähän ei toimi isotuloisten kohdalla. Tästä on onneksi luovuttu mutta on edelleen lastenvalvojia jotka käyttävät tätä kaavaa.

Mikäänhän ei estä vanhempia sopimaan keskenään vaikka kuinka suurista elatusapumääristä tahansa mutta jos puhutaan yhteiskunnan asettamista normeistä/säännöistä niin näitä pitää sitten olla oikeudenmukaisia kumpaakin osapuolta kohtaan. Pitää varmistaa että lapsi saa tarvitsemansa elatuksen ja että kumpikin vanhempi osallistuu elatuskyvyn mukaan.

Vain kolmasosa etävanhemmista tapaa lapsensa mutta juuri nämä vanhemmat maksavat yleensä suurempaa elatusapua ja muutenkin huolehtivat lapsistaan. Usein lapsi asuukin yhtä paljon kummankin luona ja vuoroasuminen on yleistymässä.

Kuten olet itsekin tuonut esiin - annetaan isän kantaa vastuunsa lapsista - myös elatuspuolesta. Kyllä isäkin on yhtä kykenevä hankkia lapselle vaatteita, maksaa lapsen harrastuskuluja ja huolehtia hänen päivähoitokulujaan.