sunnuntaina, huhtikuuta 24, 2005

Vain naaras on tärkeä biologisesti

Keskustelupalstalla eroperhe.net on mielenkiintoinen - ja vaikea - keskusteluaihe luonnollisesta isyydestä ja äitiydestä. Osallistuin siihen sivulla kaksi.


Luonnollinen eli luonnon mukainen vanhemmuus on kiinnostava keskustelun aihe, koska aina esitetään erilaisia väitteitä asian luonnonmukaisuuteen vedoten. Usein argumentoija kuitenkin vetoaa "luonnollisuuteen" erittäin tarkoitushakuisesti; asettaa siis empimättä luonnonmukaisuuden kaikkein tärkeimmäksi arvoksi.

Kaikenlainen "luonnonmukaisuus" on aina määre, joka kannattaa asettaa kyseenalaiseksi. Me elämme ihmisyhteisössä niin voimakkaasti KULTTUURIN muovaamassa ympäristössä, että me rakennamme koko ajan kulttuuria palvelemaan itseämme, emme koeta mukautua luonnon määräämiin olosuhteisiin. Luonto ja sen vaatimukset tulevat vastaan vain reunaehtoina, ne eivät ole kulttuurikeskeisessä ajattelussa lähtökohtia.

Tämä hyvä, syvällinen ja hankala keskusteluaihe on hiukan metsässä, kun pohditaan asiaa vain kohdunsiirron kautta. Kohdunsiirto kun on kuitenkin vielä sellaista extreme-isyyttä, että se ei oikeasti kuulu vielä miehen vanhemmuuden vaihtoehtojen valikoimaan. Luonnonmukaisuudella perustellaan ja halutaan selittää pienempiäkin asioita.

Heteronormatiivista ydinperhettä sietää mielestäni asettaa koko ajan kyseenalaiseksi, sen taustalla olevia arvoja, ideologiaa, konventioita, normeja.Siittämisen jälkeen vaeltamaan lähtevä uros on mielestäni enemmän eläimellistä kuin luonnollista käyttäytymistä. Luonto itse asiassa ei edes tarvitse niin paljon uroksia kuin se tarvitsee naaraita, synnyttäjiä. Jos mennään oikein luonnonmukaiseen yhdyskuntaan, siellä vain naaras on arvokas biologisessa mielessä, sillä vain hän kantaa ja synnyttää. Suurelle joukolle naaraita riittäisi pieni joukko geneettisesti laadukkaita uroksia.

Luontokaan ei ole mikään staattinen tila, jossa kehitys ei etenisi. Siellä vaikuttaa hitaasti etenevä evoluutio ja nopeasti vaikuttavat geneettiset mutaatiot. Miksei voitaisi siis nykyaikana ajatella, että luonnonmukainen isyys ei siten ehkä olisi ihan samaa kuin joskus ihmiskunnan aamuhämärissä, sillä luonnonmukainen isä pyrkii turvaamaan geeniperimänsä suojelemalla lastaan? Nimittäin, jos toimisimme sillä tavoin luonnonmukaisesti, että vain naaraat hoitavat, kyllä siihen järjestelmään kuuluisi silloin myös lapsentappo (katso esim. HS 12.4.2005 "Poikaset ovat vaarassa perheenkin parissa"). Vanhemmat antaisivat heikkojen pentujen kuolla. Ja jotta näitä heikkoja ei syntyisi, naiset etsisivät koko ajan sitä geneettisesti parasta siittäjää. Siksi jokainen äidiksi tuleva nainen olisi paritellut useiden urosten kanssa.

Ei kommentteja: