tiistaina, toukokuuta 24, 2005

Erolapset jaetaan kahteen kastiin

Aloitin aiheesta keskustelun eroperhe.netissä. Aihe ei ole tunteita kuumentanut, joten hiljaista on ollut eivätkä ihmiset ole intoutuneet kirjoittamaan. Sen sijaan minua kiinnostaa.


Miten paljon merkitsee lapsen huollon järjestämisessä se, minkä muotoiseen parisuhteeseen lapsi on syntynyt? Entä jos vanhemmilla ei enää lapsen syntyessä ole parisuhdetta lainkaan, jos se on loppunut vaikkapa kuukausi ennen lapsen laskettua aikaa?

Jopa erovanhempien keskuudessa vilisee käsityksiä, että tietynmuotoinen syntymätilanne on lapselle parempi kuin toinen. On kamalaa, jos Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitossa erolapset laitetaan kahteen eri kastiin: on parempia ja huonompia lapsia, riippuen tietysti syntyperästä. Tällaisella ajattelutavalla palataan melko kauas ajassa taaksepäin, jonnekin 1800-luvulle.

Totta kai lapsen elämää helpottaa, jos vanhemmat voivat sopia kaikessa rauhassa ja sulassa sovussa huollon järjestämisestä, kun ovat eropäätöksen tehneet. Mutta tuota epärealistista tilannetta pidetään tavoiteltavana ideaalina.

Lainsäätäjänkin käsitys eroamisesta on se, että vanhemmat keskenään rauhallisesti ja järkevästi neuvottelevat. (Lainsäätäjä on säätänyt lapsen huoltoa koskevan lain siten, että se uskoo etteivät vanhemmat riitele erotessaan!) - Tässä muuten taas nähdään, kuinka lainsäädäntö normittaa ajatuksiamme ihan jokapäiväisestä elämästä ja sen järjestämisestä, vaikka emme itse huomaa!

Liiton uusi puheenjohtaja Bodil Rosengren pyöristelee kannanottojaan jopa niin pitkälle, että niistä voi ymmärtää hänen syyttävän äitejä lasten synnyttämisestä. Rosengren murehtii ja ymmärtää niin pitkälle isän asemaa, että hän on oitis valmis väittämään että isä kärsii saadessaan ”vieraan” lapsen. Lapsi siis tuntuu isästä vieraalle, joten eihän tällaiselta isältä voida mitään vaatia, sehän on liian suuri kuorma isän kannettavaksi. Tuollainen on mielestäni hölmöä ajattelua; sillä vain vahvistetaan vanhaa luutumaa, että isä voi vapaasti valita alkaako hän lapsen vanhemmaksi vai ei.

Ja moinen ajattelu myös ohjaa miehiä käyttäytymään miehiä siten, että kannattaa erota äidistä hiukan ennen lapsen syntymää, silloin saat kaikkien sympatiat tueksesi; onhan katala nainen synnyttänyt sinulle ”vieraalta tuntuvan” lapsen. Tällainen isä saa siis täyden tuen myös Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liiton uudelta puheenjohtajalta Bodil Rosengrenilta.

Mielestäni tällaisen ajattelutavan ravistelevaksi uudistamiseksi tarvitaan lainmuutos, joka tekee lapsen huollon järjestämisestä isän ja lapsen kahdenvälisen asian, johon toki äiti ottaa jossain vaiheessa kantaa. Äidillehän kuitenkin kuuluu vain se 50 prosenttia vastuukuormasta.

Lain sisältö nimittäin vahvasti vaikuttaa siihen, kuinka vastuullisesti me, niin isät kuin äidit, vanhemmuuteen suhtaudumme. Vanhemmuus on kulttuurikysymys. Käsitys hyvästä vanhemmuudesta on siis suhteellinen asia. Vanhemmuus ei ole lähtökohtaisesti vain jonkinlainen emotionaalisen kasvun prosessi, jossa sillkka hyvätahto riittää. Hyvän isyyden ja äitiyden määritelmiä on turha laatia, sillä niiden ohjelmallisen sisällön voi täyttää vain hyvinvoiva eliitti.

Eroperhe taas on aina kriisiperhe, joten eroperheen tueksi eli vanhemmuuden työjaon toimivuuden takaamiseksi on saatava järeitä lainsäädännöllisiä keinoja. Pelkkä sosiaalitoimen työn uudistaminen ei voi riittää, sillä sosiaalitoimessa kipein ongelma on se, että lastenvalvojilla ei ole mitään työvälineitä lähestyä lasta (lue: äitiä) pakoilevia isiä. Ei näitä lusmuilevia vanhempia voida pelkällä työmuotojen uudistamisella tavoittaa. Näitä työvälineitä on saatava lakiin, jolloin myös isyys samalla vahvistuu ja vanhanaikaiset normit uudistuvat.


Tätä aihetta sivuaa myös tämä toinen keskustelu eroperhe.netissä.




6 kommenttia:

Tiina Kaarela kirjoitti...

Nyt mielestäni hieman ylitulkitset Bodilin puheenvuoroja - ellen ole sitten pudonnut sinun ajatustesi kärryiltä.

Ja missään tapauksessa Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitto ei erottele lapsia perhemuodon mukaan, onhan liiton säännöissä tavoitteeksi asetettu nimenomaan tällaisen erottelun vastustaminen!

Sanot, että lainsäädäntö normittaa ajatuksiamme. Niinpä tekeekin! Eikö silloin ole hyvä, että lähtökohtana on se, että vanhemmat sopivat keskenään, omat riitansa hetkeksi taka-alalle työntäen, lastensa asioista eron tullessa? Se on aivan kohtuullinen odotus lapsen vanhemmilta.

Eri asia on, miten sukupuoli vaikuttaa vanhempien erotessa tehtäviin päätöksiin -mutta se on sitten jo toinen tarina.

Anna Boddelle aikaa löytää feminismi ;-) En minäkään heti liiton puheenjohtajaksi valittua hahmottanut sitä, että kaikki perheongelmat (ja aivan erityisesti eron jälkeiset) perustuvat sukupuolijärjestelmään.

Anonyymi kirjoitti...

Puhut asiaa femma.Kerroppa miksi YYL ei huomioi ollenkaan sateenkaariperheitä?

Tiina Kaarela kirjoitti...

Ei pidä paikkaansa, että YYL ei huomioi sateenkaariperheitä!

Olen itse ollut lukuisissa tilaisuuksissa liiton puheenjohtajana vaatimassa naispareille hedelmöityshoitoja, keskustelemassa eri perhemuodoista jne.

Tosiasia on että sateenkariperheet eivät halunneet liittyä YYL:n aikoinaan, koska ne eivät ole yhden vanhemman perheitä. Tätäkin asiaa nimittäin selviteltiin jossain vaiheessa. YYLhän on kattojärjestö erilaisille yhden vanhemman perheille.

Sitäpaitsi, olen YYL:n edustaja Väestöliiton hallituksessa pitänyt tukevasti sateenkaariperheiden puolta mm. jäsenhakemuksen kohdalla ja sitten tietysti näissä hedelmöityshoitoasioissa.

YYL ei ole järjestö, joka huolehtii milloin mistäkin, se toimii jäsentensä antamien nuottien mukaan ja elleivät esim. lesboyhäidit järjestäydy yhdistykseksi ja liity liittoon heidän asiansa jää väkisinkin tuntemattomaksi liitossa. Parhaamme mukaan olemme toimineet.

TiinaK kirjoitti...

Täydennän tuota.

Tarkoitin tietenkin, että sateenkaariperheet eivät ole vain yhden vanhemman perheitä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vastauksestasi Tiina.Näin sitä viisastuu kun seuraa blogeja!

Tiina Kaarela kirjoitti...

Tuli muuten typo tuohon toiseen kommenttiini, en suinkaan enää ole YYL:n edustaja Väestöliiton hallituksessa, piti kirjoittaa "edustajana".