sunnuntaina, toukokuuta 22, 2005

Myrkynkeittäjän minihamekesä

Kesä tulee. Odotan innolla, että voin pukeutua mahdollisimman pieniin vaatteisiin. Mitä vähemmän kangasta, sen parempi. Kesän pakkaspäiviä varten ostin lauantaina stay up –sukat. Niitä pidetään mahdollisimman pienen minihameen kanssa. Ja kunnon korkeat korot! Parasta olisi, jos sukkia ei tarvittaisi lainkaan, se vakuuttaisi lumiukonkin, että kesä on oikeasti tullut. Pohjarusketus on ihan riittävä, joten en anna kadulla aneemista vaikutelmaa paljaallakaan iholla.

Ystäväni Pete toi minulle Thaimaasta kuukausi sitten pikkutoppeja ja hamosia. Hienoja. Ja ihanan oranssinsävyisen mekon! Olen parkunut, kun en ole voinut pukea niitä ylleni arktisessa kevätsäässä.

Kevät ja kesä tarkoittavat minulle myös
yrttien keruuta ja niiden popsimista sellaisenaan, kypsentämättä. Suosikkejani ovat ihan perusyrtit. Voikukista syön mielelläni sekä lehdet että kukat. Erityisesti pidän kukkien eli keltaisten terälehtien mausta. Lehdistä on poistettava keskiruoto, joka on täynnä kitkerää valkoista maitomaista nestettä.
Nokkonen maistuu usein mielestäni vähän ummehtuneelle, mutta se on niin terveellistä… Sen syön raakana, vaikka se pistelee suussa. Kuumalla vedellä ja juoksevan veden paineella voi koettaa taltuttaa piipiikkejä, mutta aina osa piikeistä jää henkiin ja aiheuttaa tuntemuksia suussa. Siihenkin tottuu. Vesiheinä on mielestäni ehkä parhaan makuinen
yrtti, vaikka sekin yleensä maistuu maalle. Vesiheinä on kuitenkin pirteä oksaalihapponsa takia. Poimulehteä ja sen kukkia syön tietysti, kuten jokainen kunnon nainen tekee. Apilan kukat ovat vähän mausteisia, lehdet ovat kiltimpiä.

Ja yrttiteetähän voi keitellä melkein vaikka mistä… Mustaherukan lehtiä ei voita mikään! Ja pihalla valtoimenaan rehottava minttu on ihan jumalainen.

Auringon valoa on myös sisällä lähes kiusaksi saakka. Ikkunalaudalla kasvatan auringonkukan, vehnän ja herneen versoja ja vesikrassia. Yrttiviljely on ollut harrastukseni jo… hmm… sanotaan lähes 20 vuotta. Maanviljelystaitoni ulottuvat myös itujen kasvatukseen: sinimailasta, hernettä, mung-papua, linssiä...


Ei kommentteja: