lauantaina, toukokuuta 21, 2005

Nainen on ilmaista työvoimaa

Omistan Heidi Liehun kirjan Perhosten valtakunta (1998), josta olen pitänyt. Hän kirjoittaa yli tuhatsivuisessa käytännön filosofista ajatteluaan esittelevässä teoksessaan mielestäni ymmärrettävästi arkipäivässämme vaikuttavista voimista, joiden mukaan ohjaudumme sokeutettuina. Filosofia haluaa poistaa voimilta sen kuorrutuksen, jonka vuoksi pidämme niitä itsestäänselvyyksinä ja luonnonlakimaisina.

Liehu arvostelee naisten tekemän kotityön arvostusta, jota on paljon ja joka päivä, mutta jolta puuttuu patriarkaalisen yhteiskunnan rahassa laskettava status. Alistettu nainen tekee ilmaista työtä hallitsijalleen, miehelle, jotta miesten luoma järjestelmä pysyy pystyssä.

Yhteiskunnallinen keskustelu miehen eli isän asemasta perheessä etenee melko tahmeasti, sillä ensiksikään miehillä ei ole välineitä arkensa refleksiiviseen eli oman asemansa hahmottamiseen suhteessa ympärillä olevaan rakennelmaan. Teen näin kovan väitteen, joka ei ole kuitenkaan ennenkuulumaton. Mies nimittäin osaa tarkastella asemaansa nimenomaan omimmilla toimintakentillään eli työelämässä ja yleensä kodin ulkopuolisella julkisella areenalla (mm. taide, politiikka, kulttuuri, tiede). Mutta toisaalta, se ei ole meidän naisten vika, että miehet ovat jääneet välineettömiksi.

Perheen arkielämää säätelee kaikkien hiljaa ja tiedostamattakin hyväksymä sukupuolijärjestelmä. Sukupuolten välillä tehdyn työsopimuksen kannalta perhe on se yksikkö, josta saadaan työnjaon ideaali koko yhteiskuntaan. Ja niin on saatukin: nainen tekee hoitotyöt ja avustaa taustalla. Ja tekee sen pienellä palkalla, lähes palkatta tai peräti palkatta.

Peräti Suomen lakiinkin kirjattu ikiaikaisiin patriarkaalisiin normeihin perustuva sukupuolisopimus paljastuu erityisen selkeästi, kun vanhemmat eroavat ja joutuvat vihdoinkin ääneen muotoilemaan sen, kuinka perheen kokonaistyökuorma jaetaan isän ja äidin kesken. Heidi Liehu korostaa meidän jokaisen vastuuta olla uusintamatta näitä perheen vahingollisia työnjaon malleja. Selvää on, että nykyisestä sukupuolisopimuksesta kärsii eniten lapsi. Toisin sanoen, edes lasta ei lopulta hyödytä se, että nainen uhrautuu perheessä ja siten nainen uhrataan myös yhteiskunnassa. Lapsen etu on vain ja ainoastaan se, että hänellä on äiti, joka ei uhraudu toisten vuoksi.

Sukupuolisopimuksen työnjaossa nainen nimittäin uhrataan nimenomaan miehen etujen ajamiseksi, ei lapsen. Lapsi on kuitenkin tuotannon eli reproduktion tärkein ja ehdoton tuotos, ei miehen menestys ja hyvinvointi. Patriarkaalinen yhteiskunta uskottelee, että miehen hyvinvointia rakentamalla tulemme rakentaneeksi myös lapsen hyvinvointia. Miksi meidän pitää enää vallitsevassa ideologiassa helliä tällaista kiertotietä – tehokkaana nykyaikana, jolloin ihanteena on toimia suoraan ja maksimoida investoinnein saatu tulos.

Pohdin eilen eroperhe.netissä sattumalta perheen työnjaon ongelmaa Heidi Liehun teoksen hengessä:

Tämä henkilöstöpolitiikka, jota valtio lainsäädäntönsä avulla
Suomi-nimisen yrityksen perheosastolla harjoittaa, johtaisi kaikenpuoliseen henkiseen tuottavuuteen tähtäävässä yrityksessä firman hunningolle. Työnjako on tehty lainsäädännössä, ja sen takaa löytyvässä sukupuolisopimuksessa (eli tavallisen elämän normeissa ja tavoissa eli konventioissa) älyttömästi; se kun jättää toisen sukupuolen eli miehet lähes työttömäksi ja toinen sukupuoli eli
nainen paiskii palkatta ylitöitä.


Eroperhe.netissä käydään keskustelua sukupuolisopimuksesta. Keskustelun todellinen teema on Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liiton toiminnan linjaus, mutta sukupuolisopimusta on alettava heti pohtia, kun pohditaan miksi lapsen etu ei eri muotoisissa perheissä oikeasti toteudu. Eroperhe.netissä sokeimmat ovat valmiita oitis väittämään, ettei moista kirjoittamatonta sopimusta ole olemassakaan. Heidän suuri ongelmansa on, etteivät he pysty tarjoamaan mitään vaihtoehtoista selitystä perheiden ongelmien syiden tarkastelunäkökulmaksi.

Filosofi

6 kommenttia:

Henry kirjoitti...

Kommentointisi naisten väkivaltaa koskevasta Punainen Lanka ohjelmasta: "Ohjelmaa seurasin sivusilmällä tosi huonosti, mutta minusta vaikutti että todellinen idiootti oli haastateltavana. En tiedä sainko väärän käsityksen."

Onko tämä käsityksesi yhteiskuntakriittisestä analyysistä? Minusta sinä vain yrität vähätellä todellista yhteiskuntakritiikkiä esittävää henkilöä leimaamalla tämän idiootiksi, koska hän esitää näkemiään tosiasioita sen sijaan, että toistaisi kritiikittömästi feministien elättämiä myyttejä.

Junakohtaus kirjoitti...

Samat sanat samaan asiaan.

Kuulisin mielelläni lisää siitä, miten haastateltava oli todellinen idiootti.

T: aikanaan akalta puukkoa pois ottamaan joutunut

chaudes kirjoitti...

mmm...well
I have posted some of
my photos here

Anonyymi kirjoitti...

Nainen on ilmaista työvoimaa? Mitäpä sitten armeijassa orjatyövoimana olevat miehet sitten ovat? Nainen sentään voi valita rupeaako äidiksi ja vaimoksi, miehelle ainoa vaihtoehto on vankeustuomio ja yhteiskuntakelvottomaksi leimaaminen.

Feministi kirjoitti...

Hetkonen poijjaat, nyt te käsittelette täällä blogissani aihetta, josta en edes täällä kirjoita. Sanoin eroperhe.netissä mielipiteeni tästä Punaisen langan haastateltavasta, sillä tiesin kyllä jonkun väittävän vastaan jos olen väärässä. Eli kyselin siellä teinkö väärän arvion.
Väkivalta on tietysti mielenkiintoinen teema. Eilisessä Hesarissa Marita Saxén kirjoitti, että noin 25-50 prossaa naisista 24 maassa tehdyn tutkimuksen mukaan joutunut MIESpuolisen kumppaninsa väkivallan kohteeksi. Miesten tekemä väkivalta kotona on PALJON yleisempää kuin naisten. Puhumattakaan katuväkivallasta, joka on lähes yksin miesten ansiota. Nainen ei saa koskaan kadulla turpiinsa. Se kuvaa naisten väkivallattomuutta hyvin!!!

Anonyymi kirjoitti...

Nyt taisit pikkuisen yleistää, kun kirjoitit, että nainen ei saa koskaan kadulla turpiinsa. Sitä tapahtuu, mutta huomattavasti harvemmin kui miehille. On myös tapahtunut, että naiset pahoinpitelevät kadulla miehen, mutta se on myös harvinaista ja kuviossa on mitä useimmiten alkoholi mukana.
Väkivaltaa on puolin ja toisiin... Ehkä pitäisi jakaa ihmiset väkivallan käytön ei sukupuolen mukaan. Niin pääsis asiaa käsittelemään, eikä sitä kumpi on väkivaltaisempi - mies vai nainen.