lauantaina, toukokuuta 07, 2005

Oikeuslaitos ei jaa Oikeutta ja Kohtuutta

Nimimerkki Paukku kyselee eroperhe.netin keskustelussa mitä on oikeus ja miksi oikeustaistelut ovat sekaisia ja pitkittyneitä - onko vain häviäjä väärässä vai onko vika laajemmin itse prosessissa?

Paukku kysyy:

"Se että oikeusriita jatkuu - mistä se kertoo? Siitäkö että ns. voittaja on oikeassa, mutta se toinen ei sitä vielä tajunnut?Vai siitäkö että se joka ns. hävisi ei ole saanut oikeutta?"


Koetin vääntää keskusteluareenalle oman käsitykseni:

Käsittääkseni byrokratia ja hallinnollinen järjestelmä ei ajattelekaan, että oikeuslaitos jakaisi OIKEUTTA ja KOHTUULLISUUTTA, vaan esimerkiksi käräjäoikeus vain toimii tiettyjen sääntöjen mukaan. Tunne epäoikeudenmukaisuudesta syntyy usein siksi, että oikeuslaitos näyttää toimivan ikäänkuin muusta elämästä irrallaan, omien sääntöjensä lisäksi vieläpä ihan omassa pikkuisessa ympäristössään, jota muu suuri todellisuus ympäröi.

Oikeuslaitos siis hyväksytään itsenäiseksi ja tosiasiassa epäoikeudenmukaiseksi vallankäyttäjäksi, jonka päätökset voivat olla ulkomaailmasta ja arkirealismin näkövinkkelistä katsottuna mitä tahansa. Oikeuslaitos elää omaa elämäänsä ja me kansalaiset omaamme. Kansalaisoikeuksien ja oikeuslaitoksen päätöksien välillä on usein suuri ristiriita, mutta ne järjestelmä hyväksyy.

Oikeuslaitos on nyky-yhteiskunnassa sikäli onnellisessa asemassa, että siltä ei oikeasti edes odoteta ja edellytetä Oikeutta ja Kohtuullisuutta. Se on suurta itsenäisyyttä ja toimivaltaa se, ja takaa sen että varmasti itse oikeuslaitos pysyy tyytyväisenä eikä sillä ole tarvetta itsekritiikkiin.

On muuten hupaisaa, kuinka vähän oikeuden päätöksiä arvostellaan ja käsitelläänkään julkisuudessa. Niistä kyllä uutisoidaan, mutta ilman mitään kriittistä tarkastelua. Kyse on tietysti siitä, että oikeuslaitos ei kestä julkista tarkastelua, sillä kritisointi muodostaisi liian suuren uhan yhteiskuntarauhalle.

Oikeuslaitoksen puutteet aiheuttavat sen, että asianajajilla eli juristeilla on heidän kykyihinsä, koulutukseensa ja ammattitaitoonsa nähden aivan liian suuri valta ja arvovalta. Juristien työhän on erittäin usein sellaista, että sen voisi hoitaa kuka tahansa sihteeriopiston käynyt sihteeriharjoittelija. Sihteerikkö tekisi sen vielä paljon laadukkaammin ja tehokkaammin.

Kansanedustaja Paula Risikko kirjoittaa nettisivuillaan oikeudesta ja kohtuudesta sinänsä hyvin, mutta mielestäni aivan väärän asian kohdalla. Tässä vanhassa kirjoituksessaan hän nimittäin puolustaa kaappaajaäiti Outi Kosken oikeutta pitää lapset luonaan.

Risikosta muuten. Häntä pyydettiin asettumaan ehdokkaaksi vuosi sitten keväällä Kokoomuksen puheenjohtajakilpaan. Hän oli jo lähtemäisillään ja antoi ymmärtää siihen suuntaan. Sitten hän vetäytyikin kokonaan pois. En ihmettele yhtään; hänellä ei tuntunut olevan minkäänlaista omaa linjaa. Omat kannanotot puuttuivat täysin. Hän varmaan itsekin koki ehdokkuutensa olevan liian suuri Risiko.

Olinkin siksi positiivisesti yllättynyt, että löysin tuon hänen kirjottamansa mielipidetekstin, vaikka olenkin täysin eri mieltä itse pääasiassa eli Outi Kosken oikeudesta ryöstää lapset isältään.

Vuosi sitten helmi-maaliskuussa kävin eduskunnassa haastattelemassa erästä kansanedustajaa. Pääsin juttukeikallani sattumalta Paula Risikon kuvausavustajaksi, kun lehtikuvaaja oli ottamassa hänestä otoksia Iltalehteen. Hän pyysi että katson että hänen tukkansa on hyvin ja asento on ok. Valokuvaaja olisi halunnut hänen istuvan rennosti pehmestetulla selkänojattomalla pallilla, jossa oli tilaa laittaa vaikkapa kylkimakuulleen. Niin rohkea Risikko ei ollut, vaan selvästi pingotti kuvatessa.

Samalla eduskuntareissulla muuten jouduin heti pääministeritason kättelyyn, kun olin astunut parlamenttitaloon sisään. Mutta siitä myöhemmin...

1 kommentti:

Paukku kirjoitti...

On selvää että oikeuslaitos "vain toimii tiettyjen sääntöjen mukaan". Oikeuden säännöt jos olisikin ne joita noudatetaan, niin elämä olisi helppoa. Nytpä vain onkin niin, että lain rinnalla on sossujen luoma rinnakkaistodellisuus... Siellä voi mikä tahansa asia olla mahdollista, sellaisetkin missä rikotaan perustuslakia ja ihmisoikeuksia.

Pelkkä epäilyhän riittää - sillä on monelta etältä viety kaikki mahdollisuudet ylipäätään minkäänlaiseen erovanhemmuuteen.