maanantaina, kesäkuuta 06, 2005

Hyvä kinkku myytävänä!

Olin tehdä tänä aamuna diilin nopeasta ja naisille sopivasta pätkätyöstä. Ala sopii naisille niin hyvin, että lähes kaikki alan työläiset ovat tätä sukupuolta.

Työnantajani olisi halunnut ostaa minut, tai oikeastaan ruumiini. Ei hän ehkä minusta kiinnostunut ollut.

Mies nopeutti askeleitaan takanani. Bootsien korot hakkasivat katua painokkaasti, kun hän ajoi minut kiinni.
- Oletko kiinnostunut rahasta, hän kysyi.
Ilme ja äänensävy oli harras, vakava ja vähän jännittynyt.
Jätkä oli hyvän näköinen, komea, hyvin ja stailisti pukeutunut ja siisti.
- Joo, kyllä mä rahasta olen kiinnostunut sillöin tällöin, nakkelin.
Jatkoin matkaani. En mä jaksa neuvotella ihmisten kanssa kaupoista.

Kundi ei kuitenkaan ollut tämä alla olevassa kuvassa oleva Lyly Rajala, johon mahdollisesti voi törmätä näissä ihmiskauppa-asioissa. Kokoomuksen kansanedustaja Lyly Rajala kun haluaa Suomeen ilotaloja. Raha on havaittu Kokoomuspuolueessa lemmenlääkkeeksi silloin, kun panettaa. Naiset! On ilo lykkiä Lylyllä!

.
Kansanedustaja Lyly Rajala (kok.)

Me naiset voimme koko ajan mittauttaa markkina-arvomme, jos oikeasti tahdomme. Helpointa on mennä istumaan Helsingin ydinkeskustassa Mannerheimintien varrella sijaitsevaan ravintola Mikadoon. Mikadossa on kuulema niin huonoa tavaraa nykyään myynnissä, että varmasti kaikista lihapaloista maksetaan hyvin; olipa kyseessä sitten kylki, potka, koipi, etuselkä, rinta tai vaikkapa keittokinkku. Mikadossa kun on tarjolla vain rupsahtaneita venakoita, jotka ovat oikeasti jo ylittäneet viimeisen myyntipäivän. Tasokasta tavaraa ja tuoretta lihaa saa kuulema jostain muualta.

Miksi näytin Papinkujalla Kalliossa kävellessäni niin huoralta, että hiukan yli kolmekymppinen mies arveli tilaisuutensa tulleen? Viiletin lujaa vauhtia lenkkareissa, päivä on tänään kylmä, joten vaatteita pitää olla kunnolla yllä. Minulla on jalassani poikani tädin Intan perseestä paikkaamat vanhat ja haalistuneet mustat farkut ja lyhyt farkkutakki (jonka Intta joutui lähettämään jälkikäteen postipakettina, kun takki unohtui Vähäkyröön).

Varmaankin minusta teki huoran näköisen ihan se, että kävelin kerrankin korrektisti, en juuri siinä hypellyt ja juoksennellut, en kaasuttanut ja kiihdyttänyt. Kävelin suoraan ja hyvin arkisen tavallisesti.

Tuollainen (naisellinen) siveä kävely ilmaisee mahdollisille ostajille, että tässä saattaa kulkea myynnissä oleva ruumis.

Reilu viikko sitten vaatetukseni muistutti enemmän huoralookia, mutta pidätän siihen itselleni oikeuden. Minä kun en välttämättä matki prostituoituja, vaan he varmaankin matkivat minua. Sitä paitsi, hametta pitäessäni en aio sekuntiakaan miettiä vaatetustani akselilla siveä-siveetön. Moinen määrittely on vallankäyttöä, jonka kohteena minä en aio olla.

Päivä oli lämmin, ja arvelin kesän jo koittaneen. (No, ei tullut vielä kesää.) Mustat nailonit ja korkokengät jalkaan ja pikkuruinen minihame päälle. Tuuleskeli, joten paita oli pitkähihainen ja järkevä puuvillainen, ja farkkutakki tuntui välttämättömältä. Kävelin Kruununhaasta Postitalolle kirjasto kymppiin Kaisaniemen puiston vieritse. Matka ei ole pitkä. Mutta oli se vaikea. Pahin oli Vironkadulla vastaan tullut kännissä seilannut jätkälauma, joka tuntui olevan aivan ihmeissään: miten nainen voi kävellä minihameessa. Lauman hallitseva uros alkoi tivata: "Olisko sulla haluja, aikaa..." Minä vastasin kovalla äänellä: "Näethän, että mulla on reppu selässä. Olen ollut jo viikon reissussa. Kiirettä pitää!"

Ilmapiiri hameessa kulkiessani tuntui uhkaavalta.

Minä kysyn, kuka määrittelee miten naiset saavat pukeutua - sää vai normit, jotka vahtivat naisen paikkaa?

Jostain syystä tuntuu, että hankala kesä edessä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pätkätyö on hyvä ilmaisu tästäkin ammatista. Pitää painaa muistiin. Täytyy kai antaa Lylylle täydet pisteet, kun meinaa lopettaa pätkätyöt lihakauppiailta...

Anonyymi kirjoitti...

Joo, tällainen on juuri sitä, mitä markkina-arvoteoriasta tulee minullekin mieleen. :-)

Minulta on yritetty ostaa vain käytettyjä alushousuja, kehoa on joskus haluttu ottaa ihan ilmaiseksi. Tästä voisi päätellä, että markkina-arvoni on melko heikoissa kantimissa. En valita.

Niin, se alushousujuttu: Tulin kuntosalilta, joka oli hieman syrjäisemmällä seudulla ja heti kulman takana suht siisti n. 50v. mies pysäytti ja ihan asiallisesti kysyi, haluaisinko myydä käytettyjä alushousujani. Sai kuulemma olla vaikka rikkinäisiäkin. Ei tullut kauppoja.

Evi