lauantaina, kesäkuuta 04, 2005

Pomo homehduttaa koko työpaikan

Työpaikkapoliisi vahtii blogissani työpaikkojen ilmapiiriä.

Tässä työpaikassa ei viimeisten kuulumisten mukaan mikään ole muuttunut. Omistaja-yrittäjän kun ei tarvitse olla itsekriittinen; sen sijaan hänellä on mielestään oikeus arvostella muita, ilman mitään suhteellisuudentajua, jota edustaa esimerkiksi käsitys oikeudesta ja kohtuudesta.

Tunnelma entisessä työpaikassani on edelleen hirveä. Firman omistaja on pian 70-vuotias papparainen, joka pikkumaisesti hallitsee yritystään. Hän haluaa kontrolloida pienintäkin yksityiskohtaa, myös työntekijöiden henkilökohtaista elämää.
- Sinä olet antanut nyt lapsesikin pois, hän töräytti minulle innoissaan.
Vihdoinkin hän oli kuullut mehevän juorun minusta.
Olin ihmeissäni. Mistä moinen tarina on voinut lähteä liikkeelle? Minua hämmästytti ja hämäsi se, että jutussa oli toinen puoli totta. Mietin, kuinka paljon työnantaja tietää oikeasti.

Paljastui pian, ettei äijä tiennyt taaskaan oikeasti mitään.

Papparainen on ollut kovasti nuorten naisten perään. Hänet oli ollut aiempina vuosikymmeninä suorastaan maankuulu siitä, että hän kähmi nuoria työntekijänaisiaan. Tapauksia oli ollut useita. Pystyin helposti kuvittelemaan tilanteet: työnantaja mielistelee ja kehuu alaistaan työhuoneensa suojissa ja koettaa samalla liimautua kylkeen.


Työhuoneessaan hän uskalsi laukoa niin hirvittäviä asioita, että työntekijät eivät olleet uskoa korviaan. Nuorten naisten sukupuolimoraalia hän alkoi arvostella, heti jos oli kuullut jonkin juorun kylältä. Jutussa saattoi olla siteeksi totta, mutta hän teki oitis pitkälle meneviä, röyhkeitä johtopäätöksiä.
Vanhoja naisia hän soimasi siitä, etteivät he totelleet häntä orjallisesti. Yhtään rutiiniluontoistakaan päätöstä ei saa tehdä, jos siitä ei kerrota hänelle.

Papparainen antaa työntekijöilleen joka päivä tottelevaisuuskoulutusta. Pelkkä totteleminen ei hänelle tietystikään riittänyt: piti olla sitoutunut ja kuuliainen, omistautua yritykselle. Suurelle Oppimestarille riittää jonkinlaiseksi sitoutumisen merkiksi vain se, että työntekijä alkaa itselleenkin suureksi järkytykseksi itkeä äärimmäisen lannistavassa ja epäoikeudenmukaisessa puhuttelussa. Työnantajalle moralisoiva ja kontrolloiva primitiivimenetelmä on vain työväline johtaa yritystä; keinoista ja niiden laadusta hänen ei tarvitse välittää.


Yritykseen ensi kertaa saapuvat alkavat miettiä mistä ihmeestä voi olla kyse, kun he kuulevat että kommandiittiyhtiössä työskentelee omistajan entisiä ja nykyisiä vaimoja. Eläkehaaveen voimalla jaksava entinen vaimo näytti jo aikoja sitten luovuttaneen elämästä. Hän istui kuin kasvi pienessä toimistohuoneessaan ja laski palkkoja.


Nykyinen vaimo istuu huoneessaan, joka sijaitsee aviomiehen huoneen vieressä. Nykyinen pääjohtajan rouva on opettaja, jonka aviomies usein kutsuu huoneeseensa, kun papparainen alkoi soimata jotain puhutteluun kutsuttua työntekijää. Vaimo ottaa tekopyhän, siveyttä tavoittelevan omituisen ilmeen kasvoilleen ja istuu tuolissa kauniisti, siten kuten on opetettu: polvet yhdessä. Säärtä ei saa nostaa toisen päälle.

Vaimo pukeutuu usein sovinnaiseen polvipituiseen hameeseen ja naisellisuutta tavoitteleviin keinokuituisiin paitoihin. Hänen pukeutumistyylinsä yleensä vain vanhentaa häntä, joten Rouva Pääjohtajan Vaimo näyttää tyylittömältä haahkalta. Hiukset ovat pitkät ja kihartimella kiharretut. Tyyli on juuri niin 80-lukulaista, että ikäloppu aviomies näyttää olevan stylistina.




Ei kommentteja: