tiistaina, elokuuta 23, 2005

Pieni elatusapu vaarantaa lapsen elämän

Lasten yhteiskunnallinen asema ja sen ongelmat vanhempien eron jälkeen peilaavat hyvin paljastavasti sitä, millainen on naisen yhteiskunnallinen asema ja vastuut. Lapsen asema järjestetään yhteiskunnallisesti siten, että siihen uhrataan naissukupuoli, tavalla tai toisella.

Eroperhe.netissä kirjoittava nimimerkki "Kevät" innoitti minua jälleen muotoilemaan mielipiteeni erolapsen edusta, tällä kertaa elatusavun suuruuden näkökulmasta:

(....) "Muistaakseni tuo elatusapuvelka on aikas kovaa luokkaa ja kukahan ne lapset sitten on päätääntöisesti elättänyt. Ei 118 euroa pitkälle riitä, siitäkään huolimatta että pelkällä kaurapuurolla elettäisiin. Vaikka toisaalta saattaisi lastensuojelu olla niskassa nopeesti, jos kuvittelisi kaurapuurosta löytyvän kaiken sen mitä kasvava lapsi/nuori ravinnokseen tarvitsee."

Täsmälleen! Taloudellisten ongelmien merkitystä lapsiperheissä ei oteta juuri lainkaan huomioon, ainakaan siinä mielessä että ongelmien korjaamiseksi koetettaisiin tehdä jotain. Julkaistaan kyllä koko maan väestöä koskevia köyhyystilastoja, joissa yksinhuoltajat (lue: yksinhuoltajanaiset) ovat köyhistä köyhimpiä. Lapsiperheiden köyhyyttä olisi helppo poistaa, siksi ällistyttää se, että niin vähän tehdään mitään suunnitelmallista ja päämäärätietoista asian hyväksi valtakunnan politiikassa ja sosiaalisektorin ja sen lainsäädännön parantamisessa.

Mielestäni yksinhuoltajaperheiden lasten ongelmana on, että pelkästään erilaisten toimeentulo-ongelmien vuoksi olisi kuntien lastensuojelulla aihetta puuttua perheiden elämään. Lapset elävät usein sikäli kurjissa oloissa, että heillä on syrjäytymisvaara. Lapset eivät voi harrastaa täysipainoisesti ja lahjakkuuttaan kehittäen, lapset eivät tapaa isäänsä, lapset joutuvat asumaan ahtaasti, lapset eivät saa matkustella riittävästi sukulaisissaan ja maailmalla, kun rahaa ei ole.... Jne... Erolapset putoavat kilpailuyhteiskunnan kilpapyörästä ja tuntevat itsensä osattomiksi ja syrjityiksi. Valitettavasti yhteiskunnan rakenteet tukevat tällaista lasten eriarvoisuutta ja syrjäytymistä.

Meidän pitää muistaa, että 90 prosenttia etähuoltajien maksamista elatusavuista on vain noin sata (100) euroa kuussa. Se ei oikeasti ole mikään raha. Se on lapsen tulevaisuuden murskaamista.

Ja elarit jäävät hyvin yleisesti sitä paitsi maksamatta. Vuonna 2003 Helsingissä oli kaupungin maksamaa elatustukea saaneita lapsia 14 487 henkeä. Elatustukea kaupungin kassasta maksettiin 17 115 000 euroa, mikä on siis yli 17 miljoonaa euroa. Pelkästään siis yhtenä vuonna. Elatusapuja oli perittävänä 54,7 miljoonaa euroa. Perittyä saatiin 7,3 miljoonaa euroa. Elatusturvalain nojalla perinnästä poistettiin (vanhentuneina?) 3,1 miljoonaa euroa, joka on siis liki puolet perittyä saatujen summasta. (Helsingin kaupungin tilastollinen vuosikirja 2004)
Oikeastaan ihmettelen, että löytyykö sellaisiakin etähuoltajia (joista 90 prossaa on miehiä), jotka oikeasti maksavat elatusmaksuja...

Etävanhemman maksama pieni elatusapu näyttää aiheuttavan senkin ongelman, että pientä elatusapua maksava etävanhempi ei tapaa lastaan. Pieni elatusapu ja tapaamattomuus kulkevat käsikädessä. Siihen on tietysti suureksi osaksi syynä se, että pientä elaria maksava etävanhempi ei tahdo tutustua siihen kurjuuteen, jonka vähäpätöinen, alimitoitettu elatusmaksun aiheuttaa. Ei kukaan halua tietoisesti lähelleen ongelmia.

Eroperhe.netin pomo Tiina Kaarela on kirjoittanut keskusteluryhmässä tapaamattomuuden ja elatusmaksujen pienuuden välisestä yhteydestä. Hän referoi äskettäin löytämäänsä tieteellistä artikkelia.
Lapsen täysipainoinen ihmissuhde kumpaankin vanhempaansa on lapsen kannalta tärkeintä, mitä voimme hänelle antaa. Käsittämättömällä tavalla lainsäädäntömme tukee sitä, että erolapsista tulee puoliorpoja. Erolapsi tavallisesti menettää normaalin yhteyden etävanhempaansa.

Lasten elatusavusta järjestetään Helsingissä keskustelutilaisuus:

"Paikka: Yliopiston päärakennus, Unioninkatu 34, Senaatintorin puoleinen sisäänkäynti, Auditorium 3. Aika: 29.08.2005 16:00 - 18:00
Järjestäjä: Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitto
Aihe: Lapsen elatus - paneelikeskustelu aiheesta, paneelissa vanhempien ja virkamiehien edustajia. Tilaisuus on yleisölle avoin ja maksuton"

Tilaisuudessa keskusteltaneen mm. normeista elatusavun määräytymiseksi.
Eroperhe.netissäkin puhutaan paljon siitä, kuinka elatusavun määrittelemiseksi pitäisi saada järjestelmää selkeyttävät normit. Joo, niin varmasti pitäisi, tarpeen ovat, mutta tuollainen normikeskustelu on kyllä aika elitististä. Tuo elatusavun normittaminen on eräs niistä hyväosaisten erovanhempien lempiteemoista, kun todelliset lasta koskevat ongelmat ovat toisaalla. Näitä muita hyväosaisten erovanhempien mielipuheenaiheitahan ovat vuoroasuminen ja yhteishuoltajuus, ns. jaettu vanhemmuus. (Jaettu vanhemmuus -yhdistyksen porukka tuntuu muodostavan erovanhempien keskuudessa ryhmän, joka tuntee olevansa muita erovanhempia paremmassa asemassa.)

Niin, lasta koskevat ongelmat elatusavun maksamisessa ovat ennen muuta tapaamisiin, elatusavun KOROTTAMISEEN ja elatusavun MAKSAMISEEN liittyviä arkielämän jokapäiväisiä vaikeuksia. Etä ei maksa mitään, veronmaksajat maksavat sen sijaan korvaukseksi kunnan kautta pikkuista elatustukea. Maksamaton etä ei myöskään tapaa; hän ei tapaa lainkaan tai tapaa liian vähän.

(Jaetun Vanhemmuuden ihmiset näyttävät mieluusti puhuvan siitä, että elatusmaksu olisi kohtuullinen - ettei se olisi liian suuri. Tuo pelko ei saa tuekseen mitään faktaa lasten elatusta koskivista tilastoista. Esimerkiksi YYL:n puheenjohtajan Bodil Rosengrenin kannanotoista voi saada käsityksen, että "suuri" elatusmaksu olisi jotenkin lapselle vahingollinen. Ihmeen paljon kannetaan huolta siitä, ettei etä vaan joutuisi elättämään lastaan... Niin, naisellehan se lapsen elatus oikeasti kuuluu.)

Elatusavun määrittelyn perusteeksi, normittamiseksi, pitäisi saada se kuinka usein etä (joista 90 prosenttia on miehiä) oikeasti ja käytännössä tapaa lastaan. Ja elinkustannukset on ehdottomasti laskettava uusiin normeihin realistisemmin, paremmalla matikkapäällä kuin nykyään erilaisissa laskelmissa tehdään.

Nykyiset pikkuriikkiset elatusavut tärvelevät lapsen edun ja vaurioittavat vakavasti lapsen kehitystä ja tulevaisuutta.

Ei kommentteja: