perjantaina, syyskuuta 30, 2005

Kritiikitön Kari Mokko ja Silminnäkijä

Tv-2:n Silminnäkijä-ohjelma Miesvihaajat (Könskriget) oli uskomaton rimanalitus tv-journalismilta. Mielestäni on hölmöä, että Yleisradio ostaa Ruotsista tuollaista skeidaa, ja toimii siten aivan yhtä epäkritiittisesti kuin on toiminut ohjelman tuottanut Ruotsin tv SVT. Könskriget esitettiin Ruotsin televisiossa jo 15. toukokuuta, joten Suomen Yleisradiolla olisi kyllä ollut aikaa taustoittaa juttua ja selventää ohjelman aiheuttamaan kohua ja jälkipeliä.

”Miesvihaajat” haastatteli yhtä tyttöä tai nuorta naista (hänen nykyinen ikänsä ei minulle selvinnyt, mutta nuori hän oli edelleen), joka oli joutunut viurahtaneiden naisten kaappaamaksi. Näitä seonneita kaappaajanaisia tv-ohjelma nimittää feministeiksi. Minun oli erittäin vaikea löytää feminismiä missään ohjelman aikana; en käsitä mitä ihmiskaappauksilla, paniikin lietsonnalla ja sillä kaikella hysterialla ja erilaisilla pelotteluilla on tekemistä feminismin kanssa.


Ohjelman sisältöhän painottui siihen, että jotkut sekopäiset naiset (joista ohjelma käytti suoraan tai epäsuorasti nimitystä feministit) pelottelevat kertomuksilla miesten harjoittamasta pedofiliasta ja lasten tappamisesta ja uhraamisesta. Tuollainen pelottelu ei ole feminismiä, vaan se on henkistä väkivaltaa. Kukaan terve ja kriittisesti ajatteleva ei voi mennä väittämään ”Bellan ystävät” -kaappaajanaisten tapaan, että Oslon sairaala on satanistien hallussa. Silti ohjelma koetti leimata ruotsalaisen naisten tasa-arvotoiminnan muutaman tuollaisen mieleltään järkkyneen manipuloijan vuoksi.

Ohjelma onnistui kyllä jossain ihan tärkeässäkin asiassa; se nimittäin paljasti sen että ei Ruotsin Naispäivystyksen johdossa ja Ruotsin hallituksen erityisvustajallakaan ole kaikki ihan kotona. Naispäivystys eli Kvinnojour taitaa olla latvastaan laho; korkeiden virkamiesten kohdalla moinen määritelmä ei ole koskaan mikään uutinen ollutkaan.

Kvinnojourin lehdistötiedote ja kommentti "Miesvihaajat" (Könskriget) -ohjelmaan löytyy Kvinnojourin nettisivuilta.

Jotkin sekopäät näyttävät saavan käyttövoimaa oletetusta fyysisestä väkivallasta, johon kyllä täytyy löytyä rikostietoja Ruotsin poliisilta, muuten tuollaisia pedofilia- ja lasten teurastamisväitteitä ei usko paatuneinkaan feministi, ainakaan Suomessa. Tässä lieneekin jokin kulttuuriero kahden naapurimaan välillä; ilmeisesti Ruotsin tv:n ohjelma kertoo jotain Ruotsin yhteiskunnan tilasta yleisemminkin. Ohjelma vaikutti sairauskertomukselta, eikä miltään yhteiskunnallisesti pätevöityneeltä ajattelulta.

Ohjelman takia on Ruotsissa kuulemma kohistu. Minun mielestäni Suomen televisiossa olisi ollut paljon järkevämpää esittää raportti siitä, millaisen reaktion ”Miesvihaajat” ohjelma aiheutti ja minkälaisin perustein ohjelmaa kritisoitiin, sillä jälkikeskustelu on varmasti kaivanut kaikenlaiset ideologiset fundamentalistit poteroistaan.

Ohjelmassa sivuttiin erästä mielenkiintoista ja aina liian vähälle huomiolle jäävää teemaa. Noin 60-vuotiaalta näyttänyt vihreäpaitainen nainen väitti, että yli puolet miehistä on valmiita raiskaamaan ja nujakoimaan väkivaltaisesti. Ymmärsin, että hän tarkoitti, että miehet ovat valmiita kohdistamaan tätä väkivaltaa siis nimenomaan (myös) naisiin. Tämä nainen totesi lyhyesti, että lainsäädäntö ja jotkin muut käyttäytymissäännöt ohjaavat miehiä luopumaan väkivallasta. Hyvin mielenkiintoinen ja yksinkertainen ajatus, josta mielestäni kannattaisi puhua enemmän! Väittäisin ymmärtäväni tämän vihreäpaitaisen naisen pointin. Miehellähän on fyysinen ylivoima; mies saattaa olla naista kaksi-kolme kertaa painavampi, joten voimaa täytyy olla myös kosolti enemmän. Mikä olisikaan helpompaa, suorempaa ja nopeampaa vallankäyttöä kuin fyysinen valta?
Jos ajatellaan olettamuksena, että jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja, miten se oikeastaan muuttaisi elämäämme ja ajatuksiamme todellisuudesta? Eikö tavallaan niin ajatella jo nyt, tuollaisen ääneen lausuminen on vain epäsopivaa. Mutta raiskausrikoksia tutkittaessa huomataan, että melkein kaikki ovat miesten tekemiä. Raiskauksissa rikosten sukupuolijakauma on kaikkein vinoutunein.


Silminnäkijä-raporttien sarja on herättänyt minussa ennenkin ihmetystä. Sarjassa esitettiin muistaakseni vuonna 1999 ohjelma venäläisten partisaanien tihutöistä eli Neuvostoliiton rajan pinnassa sijaitsevien kylien ja niiden asukkaiden tuhoamisesta. Ohjelma perustui täysin kittiläläisen toimittajan Veikko Erkkilän kirjoittamaan kirjaan Vaiettu sota, joka oli juuri ilmestynyt. Kirjaa ei kuitenkaan mainittu ohjelman lähteenä.
Mutta ei Veikko Erkkilänkään kirjassa mitään uutta ollut. Vaiettu sota sai suuren huomion mediassa, vaikka Erkkilä oli koonnut tekstin vanhoista lehtijutuistaan. Ja lehtijututkin toistivat vain entuudestaan jo tiedettyjä historiallisia tapahtumia ja yksityiskohtia. Kirja ei tuonut uutta tietoa. Erkkilä sai silti Valtion tiedonjulkistamispalkinnon.
Silti Silminnäkijä-ohjelmasta oli helppo nähdä, että se oli kursittu kokoon Erkkilän kirjan aineiston pohjalta. Vaiettu sota on yksinkertainen kirjanen, helppolukuinen ja nopeasti omaksuttavissa, joten juuri kirjan lukeneet havaitsivat ohjelman rummuttavan kirjan sisältöä, tv-ohjelman kuvituksesta alkaen.

Silminnäkijän tuottajana ja juontajana käsittääkseni jo pitkään toiminut Kari Mokko ei herätä luottamustani. Näitä omituisia ohjelmarakenteita rupeaa olemaan koossa jo muutama tässä Silminnäkijä-sarjassa.

Silminnäkijän Miesvihaajat-raportin ovat katsoneet myös Tiina Kaarela ja profeministi Panu. Moni ruotsalainenkin blogi käsittelee aihetta. David Tjederin blogissa on pitkä kirjoitus aiheesta ja paljon kommentteja ohjelman katsoneilta blogin lukijoilta.

torstaina, syyskuuta 29, 2005

Feministit kiittävät Panua

Blogikirjoittaja Panu on parasta, mitä femisteille voi tapahtua. Hänen argumentointinsa selventää hyvin sitä ajatusmaailmaa ja niitä poliittisia tarkoitusperiä, joita feministit ajavat. On hyvä, että joku tekee työn feministien puolesta.

Panu on profeministi, joka rakentaa maailmaa tasa-arvoisemmaksi. Hän paljastaa ajattelullaan piilotetut sortavat ja epäoikeudenmukaiset rakenteet; erityisen hyvä hän on selventämään sitä normatiivista painolastia, joka arkiajatteluamme hallitsee. Juuri tuohon normeja viljelevään arkiajatteluunhan perustuu myös yhteiskunnan rakenne lainsäädännöstä alkaen.


Liitin tämän sivun oikeasta reunasta löytyvälle linkkilistalleni polun Panun blogiin. Sijoitin hänet kategoriaan "ystävieni blogeja".

Keskustelin äskettäin Panun kanssa feminismistä hänen kommenttiosastossaan. Panu kommentoi ahkerasti myös minun blogissani. Panun kanssa on käynyt dialogia myös Analyytikko, mutta vuoropuhelu ei ole vielä oikein lähtenyt kunnolla lentoon.

Panu onnistuu kirjoituksillaan palauttamaan mieliimme myös sen argumentoinnin kannalta tärkeän seikan, että kannattaa pyrkiä objektiivisuuteen. Panu kirkastaa oivallisesti sen kuinka subjektiivisuus ja tunnemyrskyt syövät tekstin voimaa.

Feministit voivat saada pienillä eleillä paljon aikaan. Tiina Kaarelasta kirjoitettiin isäaktivisti Ari Savolaisen nettisivujen keskustelupalstalla, että Kaarela on Kansainvälisen naisten salaliiton tärkeä vaikuttaja! Oi, kuinka hienoa! Kansainvälisen! Sen täytyy olla merkittävä asema. Kirjoituksessa tehdään pitkä ja seikkaperäinen analyysi Kaarelan toiminnasta ja toiminnan vaikuttavuudesta.
Tässä on vielä kerran linkki Tiinan blogistakin löytyvään analyysiin Tiinasta feministisenä vallankäyttäjänä.

Kuvassa luultavasti feministit ovat jälleen grillaamassa jotain sikaparkaa.






Lisäsin linkkilistan "photos"-osastoon reitin poikani Tuukka Latvalan valokuva-albumiin syyskuu 2005.


Katso myös Petteri Harjun Bulgarian kuvat - albumista löytyy myös kaksivuotias siskonpoika Oula.




sunnuntaina, syyskuuta 25, 2005

Miehet perustelevat alistettua asemaansa

Onko nainen raaka vallankäyttäjä, joka polkee miesten etuja kunnan sosiaalityössä? Asiasta käytiin keskustelu Sosiaaliportti-sivustolla, jossa äänessä on ollut muutama miesten asioita ajava aktivisti. He näkivät salaliittomaisen feminismin uhkaavan miesten ihmisarvoa. Miehet puhuvat siis tärkeästä asiasta, mutta feminismin he näkevät aivan liian voimallisena ideologiana ja asioiden tarkastelukulmana. Minun mielestäni feministeiksi tunnustautuvia on jopa vaikea löytää. Jopa Naisasialiitto Unionin toiminnassa mukana olevista naisista ei kovin helposti sitä ärhäkkää ja terävää feminismiä huomaa, vaikka sitä miehet tuntuvat pelkäävän.

Lainasin tähän pätkiä
Sosiaaliportin keskustelusta "Syrjimmekö miehiä", jossa kommentoin miesasiamiesten väittämiä. Olen poiminut otteita Jyrki Tarkkosen ja nimimerkki "tutkijan" puheenvuoroista:



”Jokaisessa meistä on sekä miehisiä että naisellisia piirteitä. Itse olen tasa-arvon kannattaja ja pidän molempia piirteitä yhtä lailla tärkeinä. Naisellinen nainen on ihmisenä täsmälleen yhtä arvokas kuin miehinen mies.” (Jyrki Tarkkonen 17.05.2005)

Niinpä. Jyrki Tarkkosen tasa-arvokäsitys osoittautuu kovin ohueksi. Naiselliset piirteet kuuluvat vain naisille ja miehiset miehille. Heh. Mitäs uutta tuossa on sukupuolinormien ja –roolien kannalta? ”Naisen pitää olla naisellinen” –ajattelu voimistaa vain vanhoja, kahlitsevia sukupuolirooleja.



”Naisen mahdollinen väkivaltaisuus on sosiaaliviranomaisten mukaan poliisin asia tai pariskunnan keskinäinen asia, mutta ei vaikuta lapsen lähihuoltajan valintaan.Tyypillistä on myös se, että uhrina oleva mies syyllistetään väkivallasta.” (Tarkkonen 22.5.2005)

Väärin. Naisen väkivaltaa ei haluta haudata kodin yksityiseen rauhaan, vaan se on kaiken kodissa tapahtuvan väkivallan piirre. Naisen väkivaltaa ei siis kohdella tässä mitenkään eri tavalla. Kodissa tapahtuvasta väkivallasta on ollut naisen vaikea puhua ja sitä on ollut vaikea hoitaa sosiaalikoneistossa, koska se on kuulunut perheen yksityiseen sfääriin, se ei ole ollut samalla lailla julkista kuin esim. katuväkivalta. Ja naisille on ollut aina tuttua se, että hänet uhrina syyllistetään, esim. kodeissa ja kodin ulkopuolella tehtävät raiskausrikokset ovat tyypillisesti tällaisia. Ja raiskauksethan ovat aina, poikkeuksetta, miesten tekemiä.



”Lapsiin kohdistuvasta väkivallasta tutkimusten mukaan valtaosa on naisten aiheuttamaan. Saxen [HS 22.5.2005]
jättää tämän tosiasian täysin vaille huomiota.”
(Tarkkonen 22.5.2005)

Marita Saxen kirjoitti Helsingin Sanomissa viime toukokuussa naisten kohtaamasta väkivallasta, sillä mikään tutkimustulos ei tue sitä että nainen olisi miehelle tilastollisesti yhtä vaarallinen kuin mies on naiselle. Miesasiamiehet voivat toki koettaa perustella eri tavoin naisten aiheuttamaa uhkaa, mutta tosiasia on että naiset painivat fyysisesti täysin eri sarjassa. Suomalaiset naisetkaan eivät ole niin järkälemäisiä, että voisivat osallistua Mr Universe –kisaan, vaikka näistä väkivaltakeskusteluista voisi sellaisen kuvan saada.


”Minua miehenä Saxenin kirjoitus loukkaa ja mielestäni Saxenin kirjoitusta voidaan pitää kiihotuksena kansanryhmää kohtaan ja poliisin olisi nähdäkseni se sellaisena myös itsenäisesti tutkittava, ilman kenenkään ulkopuolisen tekemää rikosilmoitusta.”
(Tarkkonen 22.5.2005)

Tjaa. Kun puhutaan sukupuolten tilastollisiin eroihin perustuvasta tiedosta, niin tähän saakka sitä on kutsuttu nimellä valistaminen.


Esimerkiksi Matti Rimpelä on kuvaavasti lausunut, että mies saa Suomessa apua sosiaali- ja terveydenhuollosta apua vasta kun on kehittänyt sen piirissä vallitseviin asenteellisiin asenne- ja sukupuolikäsityksiin sopivan ongelman (Rimpelä, M., Mies saa apua yhteiskunnalta vasta kun hän on kehittänyt sopivan ongelman. In P. Lipponen & P. Wesaniemi (Eds.), Mies ja ero. Kertomuksia parisuhteen päättymisestä 2003 Helsinki: Kirjapaja Oy. p. 184–19). (tutkija, 23.5.2005)

Varmasti näin on, mutta mistähän moinen johtuu? Mahtaisiko olla juuri tuosta, että vallitsevat asenteelliset sukupuolikäsitykset määräävät? Ne perustuvat hyvin jähmeästi muuttuviin normeihin, siihen kaikkeen kirjoittamattomaan koodistoon, jonka perustalle kaikki käyttäytymisemme rakentuu. Kaikki on rakenteellista. Mies on ollut ehdoton vallankäyttäjä eri yhteiskunnissa, hän on myös muokannut normistoa.


Kaikista feministisistä ilmiöistä vastenmielisin, on puhe naisiin ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Tällainen määrittely johtaa ajatukseen, että miehet aiheuttaisivat kyseisen väkivallan. Koska tiedossa on, että yli 50 % lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on naisten tekemää, on kysymys siitä, että feministi hyppää uhrin rooliin myös naisen ollessa väkivallan tekijä. (Tarkkonen 26.5.2005)

Tarkkonen ei tule naisten väkivaltaisuudesta kirjoittaessaan kertaakaan sivunneeksi sitä seikkaa, että pikkulapset viettävät aikaansa vanhempiensa kanssa siten, että nainen on läsnä 90 prosenttia ajasta ja mies 10 prosenttia. Ja naisen ainoa seurustelukumppani päivän aikana saattaa todella olla vain hänen pieni lapsensa. Hän ei välttämättä muita tapaa päivän aikana.



Miksi on muuten niin, että naisia kiinnostaa tasa-arvossa ainoastaan kaikkein kovimmat arvot, kuten raha, valta ja asema. Itse pidän huomattavasti tärkeämpänä perhearvoja sekä lapsista huolehtimista ja sosiaalista tasa-arvoisuutta. Minun puolesta naiset saisivat pitää kaikki maailman johtajanpaikat, jos miehille suotaisiin edes auttavasti sama ihmisarvo kuin naisille. (Tarkkonen 31.5.2005)


Heh. Naisia syytetään työmaailmassa pikemminkin siitä, että valta ja asema eivät kiinnosta tarpeeksi. Naiset eivät vielä voi keskittää voimiaan valta-asemiensa parantamiseen, kun ihan peruspalkkojenkin saamisessa miesten tasolle on vielä työtä. Myös miehiä on tainnut aina raha kiinnostaa, koska ovat järjestelleet omat palkkansa parempaan kuntoon kuin naiset.



Miten muuten miehet ovat 2000 vuotta syrjineet naisia? Ajatellaanpa vaikka talvisotaa. Ei ollut varmaan helppoa kotona lasten kanssa, mutta kyllä minä mieluummin olisi kotona lasten kanssa vähän heikommissa oloissa kuin rintamalla. Kyllä lotan sinällään arvostettava rooli olisi minulle ollut mieluisampi kuin rintamalinjan sotilaan. Ehkäpä seuraavassa sodassa voimme laittaa naiset etulinjaan, niin naiset pääsevät tällä tavoin "alistamaan" miehiä. (Tarkkonen 31.5.2005)


Ensinnäkin, sotia ovat aina käyneet miehet, onko naisarmeijaa tavattu vielä mistään? Sotiminen saa voimansa miehisestä kulttuurista ja miesten kulttuuria säätelevillä normeilla on myös rakennettu taistelutahtoa, joukkovoimaa, viholliskuvaa, puolustuslaitoksia…


On väitetty, että naiset saavat samasta työstä suomessa jopa 30 % huonompaa palkkaa kuin miehet. Tämä ei pidä paikkaansa. Nykyisin nainen saa Suomessa samasta työstä käytännöllisesti katsoen saman palkan kuin mieskin. Ongelma on vain se, että naiset hakeutuvat aloille, joissa ei makseta niin hyvin kuin monilla miesten suosimilla aloilla. (Tarkkonen 1.6.2005)

Heh. Miesten on erittäin helppo yrittää harhauttaa tuollaisella väitteellä, koska naisten alat perustuvat ikiaikaisiin sukupuolinormeihin, joiden on aina jo etukäteen tiedetty kuuluvan naisille. Siksi niille on aina voitu maksaa pieniä palkkoja, koska niillä aloilla työskentelevät pomminvarmasti vain naiset.



Sukupuolikysymys tämä ei ole. Ongelma on se, että naiset itse valitsevat aloja, joilla palkanmaksukyky ei ole kovin hyvä - esimerkiksi kuntasektori, jonka työntekijöistä 3/4 on naisia. Ei välttämättä ole miesten vika, että näissä ammateissa ei ole miehiä. On kuulunut jopa väitteitä, että kunnallisen alan naisvaltaisille työpaikoille ei edes haluta miehiä. Asiasta on esitetty miehiä loukkaavia kommentteja, kuten: ” Mitä ne nyt tänne tulisi seisoskelemaan.” (Tarkkonen 1.6.2005)

Kuntasektorillakin on nähtävissä, että miesten ammateissa maksetaan parempia palkkoja kuin naisten. Pienipalkkaisuus ei jakaudu kunnassa kaikille, vaan sukupuolen mukaan. Teknisen viraston teknikkomiehet saavat ihan kohtuullista palkkaa verrattuna päiväkotien ja terveyskeskusten hoitajanaisiin.



”Miehet käyvät armeijan ja menettävät keskipalkan mukaan noin 30 000 euroa. Miehet kuolevat 7-10 vuotta aikaisemmin, heiltä jää tältä ajalta eläkkeet saamatta, jotka naiset kuitenkin saavat. Eläkkeen ollessa noin 1500 euroa kuukaudessa puhutaan noin 150 000 euron summasta.Keskimääräisen 40 työssäolovuoden aikana miesten palkkaero naisiin nähden on 40 x 500 euro, eli 20 000 euroa. Naisten voitto armeijasta ja eläkkeestä on 180 000, eli naiset voittavat koko työuransa aikana 150-160 000 euroa. Miksi naisen euro on 1,2 euroa?” (Tarkkonen 1.6.2005)

Tota noin. Osaako Jyrki Tarkkonen ollenkaan laskea? Kuka kärsii taloudellisesti lasten hankinnasta? Kuka on äitiyslomalla, kuka lastenhoitovapaalla, kuka hoitaa kotona sairastelevan lapsen? Kumpi vanhemmista kärsii jo etukäteen siitä, että hän on lastensynnyttämisiässä, jolloin työnantaja pitää sellaisen työntekijän palkkaamista riskinä? Kummalla sukupuolella on enemmän määräaikaisia pätkätyösuhteita? Kumman vanhemman työllistymistä ylipäätään perhe häiritsee, kun asiaa tarkastellaan työnantajan ja työmarkkinoiden näkökulmasta?
Paljonkos se armeijan asevelvollisuuden suorittaminen noin keskimäärin kestää? Eikös tavallisimmin palvelus kestä vain puoli vuotta?


”Palkka-asiaan lisään vielä, että korottaisin lastentarhanopettajien, sairaanhoitajien ja poliisien palkkoja. Samalla haluaisin näille aloille huomattavasti tasaisemman sukupuolijakauman.” (Tarkkonen 1.6.2005)

Poliisin ammatti on hyvä esimerkki aiemmin puhumistani sukupuolinormeista. Tarkkosen analyysin mukaan naiset saavat pientä palkkaa, koska hakeutuvat huonosti palkattuihin töihin. Poliisin työ on mielestäni ihan samanlainen esimerkki kuin naisvaltaiset alatkin. Poliisi on ainoita miehisiä aloja, joissa on palkka on pieni, mutta joka on miehille sopiva maskuliininen ammatti. Jostain syystä palkka on vain jäänyt pieneksi. Kutsumus ohjaa siis hoitajanaisia kuin poliisimiehiäkin ja siihen yhteiskuntakin palkanmaksajana uskoo ja käyttää sitä hyväkseen.
Ongelma työntekijöiden kannalta on, että kutsumuksesta pikemminkin rangaistaan kuin palkitaan.



Media on mielestäni tällä hetkellä valjastettu feminismin palvelukseen. Se promotoi joka päivä feminististä propagandaa mm. liioittelemalla miesten väkivaltaisuutta ja vastaavasti uhriuttamalla nainen. (Tarkkonen 2.6.2005)

Niin historiankirjoitus kuin valtavirran julkisuuskin edustavat miesasiaa niin kauan, kun joku alkaa esittää kritiikkiä. Historia on ollut miesten historiaa ja kaikki tieteellinen tutkimus siis miestutkimusta. Miehen valta ja miehiset arvot kuuluvat kaikissa rakenteissa vaikuttavaan normistoon.


"Mikäli mies haluaa tukea feminististä liikettä, niin parhaiten se onnistuu lyömällä naista, mieluiten omaa vaimoa. Tämä on se polttoaine, jolla feministinen liike toimii ja tässä on myös syy siihen, miksi feministit tarvitsevat juuri väkivaltaisia miehiä. Ilman väkivaltaisia miehiä ei olisi voimakasta feminististä liikettä. Feministien etu ei ole, että miehet lopettavat väkivallan. Tässä on syy siihen, miksi feministit keskittyvät syyllistämään miestä, eivätkä paneudu väkivallan perussyihin ja pyri lopettamaan väkivaltaa. Feministit ovat ainoa ryhmä yhteiskunnassa, jotka suoranaisesti hyötyy miesten tekemistä väkivallanteoista." (Tarkkonen 2.6.2005)

Joo. Tuota Tarkkosen älyttömyyttä olen lainannut joskus aiemminkin jossain kirjoituksessani. Tarkkosen mukaan ajatus on niin hyvä, että hän on kopioi-liitä –toiminnolla monistanut sen Sosiaaliportin puheenvuoroonsakin.
Ensiksikin, feministit eivät hyökkää miehiä vastaan, vaan tarkastelevat kriittisesti rakenteita. Sen sijaan feministejä vastaan hyökkäävät miehet näyttävät psykologisoivan keskustelua ihan turhaan. Feministiä ei sinänsä kiinnosta itse mies, vaan rakenteet. Miessakit-keskustelupalstalla taas miehet oikein urakalla tarkastelevat naisen psyykettä ja psykologisoivat kaiken. Ei sellainen ole edes kiinnostavaa. Paljon jännempää on miettiä millaiset rakenteet eli esim. normit vaikuttavat käyttäytymiseemme.
Tuo lainaamani kohta tuo mieleeni aina kiihotuksen kansanryhmää kohtaan, josta Tarkkonen soimaa (feministi)naisia.



”Esille ottamassasi Ghitta Weizmann-Heneliuksen tutkimuksessa näyttäneet olevan kumppaniensa alistamia uhreja ja hän totesikin muun muassa psykologi-lehdessä, että:

’Feministinen liike on korostanut, että väkivaltaiseen tekoon syyllistynyt nainen on aina uhri, mutta oma tutkimukseni ei tue tätä. Nainen ja varsinkin äiti on totuttu idealisoimaan vuosisatojen ajan. On suljettu silmät siltä, että naiset ovat voineet olla kotioloissa hyvinkin aggressiivisia.’Nämä ongelmat joita Tarkkonen tuo esiin, voidaan myös väittää liittyvät pitkälti aikaisemmin kirjoittamaani toiseuden problematiikkaan sosiaalitoimen asiakkaana. Tarkoittaen sitä, että pois lukien sosiaalitoimen toimintakulttuurisessa viitekehyksessä olevat miehille varatut roolit, kuten alkoholisti, asunnoton, pitkäaikaistyötön, persoonallisuuden tai sosiaalisten suhteiden ylläpidon ongelmista kärsivä, väkivaltainen tai lastansa tapaava kunnollinen tai renttu isä niin mieheys ja vanhempiroolissa isyys edustaa sosiaalitoimen naismaailmassa toiseutta, joka on jo lähtökohtaisesti heikommassa
asemassa.” (tutkija, 21.6.2005)

Naisen idealisointi äitinä on muuten eräs naisen sukupuolisen sorron peruskivistä ja lähtökohdista. Naisen alistaminen ja syrjiminen perustuu paljolti juuri siihen. Naiselle äiti-myytti ei ole mikään ansio ja palkkio, vaan riippakivi ja rasite, joka estää asioiden tarkastelua avoimin silmin. Äitimyytti sokeuttaa ihmisiä.
Miehen toiseys sosiaalitoimen käytännöissä johtuu paljolti siitä, että mies on kokenut sosiaalialan palvelut itselleen vieraiksi. Ei hän ole niitä tarvinnut, kun se (idealisoitu ja pyhä) äiti on ollut kotona hoitamassa lapset, sairaat ja vanhukset.



Ja lopuksi. Ei miehiä pidä syrjiä. Heidän elintilaansa pitää puolustaa, jotta he kukoistavat.

tiistaina, syyskuuta 20, 2005

Hedelmöityshoidot eivät ole isättömyyden syy

Isättömyys syntyy erossa,
ei hedelmöityshoidossa


Kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd) mukaan lapsen oikeutta isään on puolustettava niin tarmokkaasti, että hedelmöityshoitoa saisi antaa vain pareille, jotka siis muodostuvat isästä ja äidistä (HS 19.9.2005).

Räsäsen mukaan perhelainsäädäntö turvaa lapsen oikeuden nimenomaan isään. Väite on väärä, kun asiaa tarkastellaan nimenomaan lapsen edun kannalta. Samalla yksinäisten naisten ja lesbojen hedelmöityshoitoja vastaan esitetyt hurskastelevat argumentit menettävät tehonsa. Miehelle on laissa toki hyvin turvattu se, että lapsi merkitään virallisiin asiakirjoihin hänen siittämäkseen, mutta muuhun isyyteen laki ei miestä kannusta. Isyydessä turvataan vain ne samat historialliset omistajan oikeudet, jotka miehellä on ollut avioliiton kautta vaimoonsa. Nainen tehköön vanhemmuudessakin työt.


Setan esittämästä paheksunnasta kirkkohallituksen ahdasmielisyyttä kohtaan puhutaan Helsingin Sanomien verkkosivujen keskustelussa. Päivi Räsänen puolustaa alussa viittaamassani mielipidekirjoituksessaan kirkkohallituksen kantaa. Myös Räsäsen kirjoitus Lääketiede tarvitsee moraalia kirvoitti keskustelun.

Lainsäätäjä on hienosti turvannut isän vapauden toimia julkisessa sfäärissä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Naisen on haluttu omistautuvan kodille ja tukevan siten miehen työtä. Laissa se näkyy yhä siten, että perheiden eroriidoissa lapsen huollosta kiisteltäessä mies on pakotettu rakentamaan vanhemmuuttaan äidin kautta. Lasten kanssa asuva äiti tekee huoltoriidoista neuvoteltaessa isän kanssa yhteistyötä, jos häntä sattuu huvittamaan.


Laki edellyttää, että eroavat vanhemmat pystyvät keskenään sopimaan lapsen huoltajuudesta, elatuksesta, asumisesta ja tapaamisista eron jälkeen. Laissa siis oletetaan, että vanhemmat osaavat neuvotella eron jälkeen. Aika outo ajatus, sillä ero kertoo usein siitä, että parisuhteessa ei osattu neuvotella. Laki jättää lapsen heitteille, riitelevien aikuisten armoille.

Vanhemmuus ja vastuu kuuluvat juridisesti jo nyt siis vain naisille. Vapaus puolestaan kuuluu miehille, sillä heitä ei kahlita edes vanhemmuuden taloudellisella vastuulla.

Siten Räsäsen käsitys laista on yltiöpositiivinen. Tosiasiassa lapset ovat Suomessa isättömiä jo nyt. Yksinhuoltaja- ja uusperheissä asuvista lapsista lähes 30 prosenttia tapaa etävanhempaansa vain hyvin satunnaisesti tai ei koskaan (Janus 2/2005). Yli 70 prosenttia tapaa vähintään kerran kuussa, mutta heistäkin osa vain sen kerran kuukaudessa, muutaman tunnin ajan.

Yksinhuoltajista miehiä on vain 13 prosenttia. [Kiitos korjauksesta, Tiina, tuolla kommenttiosastolla. Eikös tuo luku ole nyt oikein?] Vanhemmuuden sukupuoliroolit muuttuvat jähmeästi: uusimmissakin huoltosopimuksissa vain 20 prosenttia miehistä ryhtyy lähihuoltajaksi. Yhteiskunnasta on vaikea löytää toista samanlaista ikiaikaisten sukupuolinormien kuormittamaa alaa kuin erovanhemmuus.

Lasten isättömyyttä voitaisiin alkaa lainsäädännössä torjua esimerkiksi siten, että etävanhemmat ryhtyisivät maksamaan huomattavasti nykyistä suurempaa elatusmaksua. Elatusapua maksava etävanhempi myös tapaa lastaan. Miesten maksamat elatusavut ovat Suomessa niin pieniä, että isät välttelevät jo osaksi niidenkin vuoksi tapaamasta lastaan. Miehet eivät halua kohdata lapsen taloudellista kurjuutta. Lapsiköyhyys kasvoi voimakkaammin kuin köyhyys muussa väestössä 1990-luvulla (Moisio, Stakes 2005). Köyhät lapset asuvat lähinnä yksinhuoltajaperheissä ja perheissä joissa on alle kolmevuotiaita lapsia.

(Tähän lapsiköyhyysteemaan liittyen täytyy mainita, että olin viime viikon keskiviikkona kuuntelemassa vihreiden järjestämää pikkuseminaaria siitä, onko Suomeen syntymässä lasten luokkayhteiskunta. Perheet ovat polarisoituneet hyvin ja huonosti toimeentuleviin. Syitä on mm. se, että verovaroin rahoitettavat tulonsiirrot eivät enää onnistu köyhyyden torjunnassa. Lipposen ensimmäinen ja toinen hallitus riisuivat suoria rahallisia tukia ja keskittyivät sen sijaan palveluiden parantamiseen. Se taas ei auttanut köyhtyviä lapsia. Lapsiköyhyys on muuten uusi asia; se nostettiin julkisuuteen vasta vuonna 2002. Paikalla oli myös kesällä kohua herättäneen tutkimuksen tekijä Pasi Moisio, joka jakoi meille kuulijoille Stakesille toimittamaansa kohuraporttia "Lapsiperheiden taloudellisen tilanteen kehitys Suomessa 1990-2002")

Itsemääräämisoikeudestaan tietoinen nainen ei tahdo olla vastuussa isän ja lasten välisestä suhteesta. Miehet puolestaan tyytyvät neuvottomina etähuoltajuuteen ja menettävät lapsensa. Kulttuuriset käytännöt, normit ja peräti siis lainsäädäntökin tukevat vielä etäistä isyyttä ja lasten isättömyyttä. Ehdotan lakiin muutosta, jossa vanhemmat neuvottelevat itsenäisesti eron jälkeen lapsensa kanssa huoltoasioista. Vanhemmilta ei siis pitäisi eron jälkeen edellyttää yhteistyötä. Isästä tulisi vihdoin itsenäinen vanhempi. Lapsella olisi neuvotteluissa tukenaan sosiaalialan koneisto. Vanhempien tavoitteet vaatisivat viranomaisten avustamaa sovittelua silloin, kun vastuut jakautuisivat epätasaisesti. Nykyinen sosiaalityön käytäntöhän ei sovittelua juurikaan tarjoa erilaisiin ero- ja huoltoriitoihin. Lainsäätäjä luottaa niin lujasti parisuhteeseen ja sen yhteistyöhön, vaikka ero kertoo selkeästi parisuhteen ajautumisesta karikkoon.

Vanhemmuus ei ole parisuhde, vaikka parisuhdeideologia sanelee nykyisen lainsäädäntömme lapsen edun vastaisesti. Vanhemmuuden juridisen heteronormatiivisen parisuhdeperustan takia lapset menettävät isänsä perheen hajotessa. Vanhempien parisuhdetta lasten tueksi tarjoava Päivi Räsänen on tosiasiassa lisäämässä lasten isättömyyttä, jos isättömyyteen johtavia todellisia, tilastollisesti merkittäviä tekijöitä ei oteta huomioon.

Lainsäädännön on turvattava isän mahdollisuus rakentaa itsenäisesti suhde lapseensa. Se on lasten, miesten ja yhteiskunnallista, taloudellista ja sosiaalista tasa-arvoa haluavien naisten etu. Siihen ei äitiä tarvita, vaikka naiset on kasvatettu hoitamaan tunnetaloutta.

Sosiaalitoimen ja oikeuslaitoksen tekemät lapsen huoltoa koskevat ratkaisut ovat ainoita asioita, joissa voi nähdä miesten järjestelmällistä sukupuolista sortoa. Järjestelmä ei tue isyyttä, vaan miehen vapautta ja jättää vastuun äidille. Naisena vaadin, että tämä likipitäen ainoa epäkohta miesten yhteiskunnallisessa asemassa on korjattava.


Loppukevennykseksi. Muutama sana luovuudesta, siitä kirjoitan Kookoksen kommenttilaatikossa.




maanantaina, syyskuuta 05, 2005

Bush ei saa anteeksi New Orleansilta

Tämänkertainen teksti ei liity mitenkään kuviin, jotka sattuivat olemaan minulla myöhempää tarvetta varten Bloggeriin varastoituina.

Petteri Harjun Bulgarian kuvia löytyy hänen Photobucket.comin albumistaan. Siellä on myös tuo uima-allaskuva.

Poikani Tuukka Latvalan kuvia on uudessa Photobucketin albumissa.

Siellä on muutama kuva minustakin. Kuvat on pienennetty monitoriystävälliseen kokoon, joten voit slidehow'n lisäksi näpsäytellä jokaisen yksitellenkin auki. Jättimäinen valokuvatapetti ei ole nyt uhkana.

Tuukan uusimpia kuvia löytyy myös hänen vanhemmasta albumtown.comin albumista.


George W. Bush ei tule selviämään New Orleansin kaupungin ja sitä ympäröivän rannikon tuhoutumisesta. Äijä on jättänyt ihmiset selviytymään oman onnensa varassa. Bush ei kyvyttömänä presidenttinä ole tietenkään taikonut hirmumyrsky Katarinaa, joten häntä ei päästä kiittelemään siitä, mutta ennen ja jälkeen Katarinan hän on sitten tehnytkin lähinnä vain virheitä, kuten muukin valtionhallinto. Suurin onnettomuus lienee, että New Orleansin lukuisia patoja ja suojavalleja ei ole viitsitty pitää kunnossa. Niin, mitäs väliä ihmisillä ja heidän kärsimyksillään on...

Bush on keskittynyt tappamaan ihmisiä Irakissa, kun samaan aikaan valtion olisi pitänyt rakentaa suojapatoa New Orleansin asukkaiden turvaksi.

Onneksi Yhdysvaltoihin kuuluu jotain hyvääkin. Kiilusilmäinen korkeimman oikeuden puheenjohtaja otti ja kuoli. Jouti mennäkin. Eipä näistä lainopillisista ongelmista muuten eroon pääsisikään. Konservatiiviset juristokratian edustajat ovat henkisesti muumioita, mutta tämä näytti olevan sitä myös fyysisesti.