perjantaina, syyskuuta 30, 2005

Kritiikitön Kari Mokko ja Silminnäkijä

Tv-2:n Silminnäkijä-ohjelma Miesvihaajat (Könskriget) oli uskomaton rimanalitus tv-journalismilta. Mielestäni on hölmöä, että Yleisradio ostaa Ruotsista tuollaista skeidaa, ja toimii siten aivan yhtä epäkritiittisesti kuin on toiminut ohjelman tuottanut Ruotsin tv SVT. Könskriget esitettiin Ruotsin televisiossa jo 15. toukokuuta, joten Suomen Yleisradiolla olisi kyllä ollut aikaa taustoittaa juttua ja selventää ohjelman aiheuttamaan kohua ja jälkipeliä.

”Miesvihaajat” haastatteli yhtä tyttöä tai nuorta naista (hänen nykyinen ikänsä ei minulle selvinnyt, mutta nuori hän oli edelleen), joka oli joutunut viurahtaneiden naisten kaappaamaksi. Näitä seonneita kaappaajanaisia tv-ohjelma nimittää feministeiksi. Minun oli erittäin vaikea löytää feminismiä missään ohjelman aikana; en käsitä mitä ihmiskaappauksilla, paniikin lietsonnalla ja sillä kaikella hysterialla ja erilaisilla pelotteluilla on tekemistä feminismin kanssa.


Ohjelman sisältöhän painottui siihen, että jotkut sekopäiset naiset (joista ohjelma käytti suoraan tai epäsuorasti nimitystä feministit) pelottelevat kertomuksilla miesten harjoittamasta pedofiliasta ja lasten tappamisesta ja uhraamisesta. Tuollainen pelottelu ei ole feminismiä, vaan se on henkistä väkivaltaa. Kukaan terve ja kriittisesti ajatteleva ei voi mennä väittämään ”Bellan ystävät” -kaappaajanaisten tapaan, että Oslon sairaala on satanistien hallussa. Silti ohjelma koetti leimata ruotsalaisen naisten tasa-arvotoiminnan muutaman tuollaisen mieleltään järkkyneen manipuloijan vuoksi.

Ohjelma onnistui kyllä jossain ihan tärkeässäkin asiassa; se nimittäin paljasti sen että ei Ruotsin Naispäivystyksen johdossa ja Ruotsin hallituksen erityisvustajallakaan ole kaikki ihan kotona. Naispäivystys eli Kvinnojour taitaa olla latvastaan laho; korkeiden virkamiesten kohdalla moinen määritelmä ei ole koskaan mikään uutinen ollutkaan.

Kvinnojourin lehdistötiedote ja kommentti "Miesvihaajat" (Könskriget) -ohjelmaan löytyy Kvinnojourin nettisivuilta.

Jotkin sekopäät näyttävät saavan käyttövoimaa oletetusta fyysisestä väkivallasta, johon kyllä täytyy löytyä rikostietoja Ruotsin poliisilta, muuten tuollaisia pedofilia- ja lasten teurastamisväitteitä ei usko paatuneinkaan feministi, ainakaan Suomessa. Tässä lieneekin jokin kulttuuriero kahden naapurimaan välillä; ilmeisesti Ruotsin tv:n ohjelma kertoo jotain Ruotsin yhteiskunnan tilasta yleisemminkin. Ohjelma vaikutti sairauskertomukselta, eikä miltään yhteiskunnallisesti pätevöityneeltä ajattelulta.

Ohjelman takia on Ruotsissa kuulemma kohistu. Minun mielestäni Suomen televisiossa olisi ollut paljon järkevämpää esittää raportti siitä, millaisen reaktion ”Miesvihaajat” ohjelma aiheutti ja minkälaisin perustein ohjelmaa kritisoitiin, sillä jälkikeskustelu on varmasti kaivanut kaikenlaiset ideologiset fundamentalistit poteroistaan.

Ohjelmassa sivuttiin erästä mielenkiintoista ja aina liian vähälle huomiolle jäävää teemaa. Noin 60-vuotiaalta näyttänyt vihreäpaitainen nainen väitti, että yli puolet miehistä on valmiita raiskaamaan ja nujakoimaan väkivaltaisesti. Ymmärsin, että hän tarkoitti, että miehet ovat valmiita kohdistamaan tätä väkivaltaa siis nimenomaan (myös) naisiin. Tämä nainen totesi lyhyesti, että lainsäädäntö ja jotkin muut käyttäytymissäännöt ohjaavat miehiä luopumaan väkivallasta. Hyvin mielenkiintoinen ja yksinkertainen ajatus, josta mielestäni kannattaisi puhua enemmän! Väittäisin ymmärtäväni tämän vihreäpaitaisen naisen pointin. Miehellähän on fyysinen ylivoima; mies saattaa olla naista kaksi-kolme kertaa painavampi, joten voimaa täytyy olla myös kosolti enemmän. Mikä olisikaan helpompaa, suorempaa ja nopeampaa vallankäyttöä kuin fyysinen valta?
Jos ajatellaan olettamuksena, että jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja, miten se oikeastaan muuttaisi elämäämme ja ajatuksiamme todellisuudesta? Eikö tavallaan niin ajatella jo nyt, tuollaisen ääneen lausuminen on vain epäsopivaa. Mutta raiskausrikoksia tutkittaessa huomataan, että melkein kaikki ovat miesten tekemiä. Raiskauksissa rikosten sukupuolijakauma on kaikkein vinoutunein.


Silminnäkijä-raporttien sarja on herättänyt minussa ennenkin ihmetystä. Sarjassa esitettiin muistaakseni vuonna 1999 ohjelma venäläisten partisaanien tihutöistä eli Neuvostoliiton rajan pinnassa sijaitsevien kylien ja niiden asukkaiden tuhoamisesta. Ohjelma perustui täysin kittiläläisen toimittajan Veikko Erkkilän kirjoittamaan kirjaan Vaiettu sota, joka oli juuri ilmestynyt. Kirjaa ei kuitenkaan mainittu ohjelman lähteenä.
Mutta ei Veikko Erkkilänkään kirjassa mitään uutta ollut. Vaiettu sota sai suuren huomion mediassa, vaikka Erkkilä oli koonnut tekstin vanhoista lehtijutuistaan. Ja lehtijututkin toistivat vain entuudestaan jo tiedettyjä historiallisia tapahtumia ja yksityiskohtia. Kirja ei tuonut uutta tietoa. Erkkilä sai silti Valtion tiedonjulkistamispalkinnon.
Silti Silminnäkijä-ohjelmasta oli helppo nähdä, että se oli kursittu kokoon Erkkilän kirjan aineiston pohjalta. Vaiettu sota on yksinkertainen kirjanen, helppolukuinen ja nopeasti omaksuttavissa, joten juuri kirjan lukeneet havaitsivat ohjelman rummuttavan kirjan sisältöä, tv-ohjelman kuvituksesta alkaen.

Silminnäkijän tuottajana ja juontajana käsittääkseni jo pitkään toiminut Kari Mokko ei herätä luottamustani. Näitä omituisia ohjelmarakenteita rupeaa olemaan koossa jo muutama tässä Silminnäkijä-sarjassa.

Silminnäkijän Miesvihaajat-raportin ovat katsoneet myös Tiina Kaarela ja profeministi Panu. Moni ruotsalainenkin blogi käsittelee aihetta. David Tjederin blogissa on pitkä kirjoitus aiheesta ja paljon kommentteja ohjelman katsoneilta blogin lukijoilta.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Et taida paljon seurata Ruotsin mediaa ,jos väität noita Rubarin dokkarin hörhöjä poikkeustapauksiksi.
Mielenkiintoinen tuo tapa leimata
asian esiin nostava toimittaja. Panu kirjoitti tuosta omassa blogissaan. Aikaisemmin en oikein tajunnut Panun juttuja. Nýt alkaa valjeta.
Kirjoitti Samuli

Feministi kirjoitti...

En minä mielestäni väitä mitään Ruotsin mediasta, mutta tiedän sentään jotain mitä vaaditaan järkeviltä perusteluilta ja näkökulmien painotuksilta ja mitä feminismi ja tasa-arvoliike ovat. Ohjelma kertoi epätasapainoon suistuneista äärimmäisyystyypeistä, fundamentalisteista. Harvassa asiassa fundamelismi edustaa valtavirtaa.

Junakohtaus kirjoitti...

Herra varjele sua.

Jos et huomannut, kyse ei ollut parista viuhahtaneesta naisesta vaan koko ROKS-organisaatiosta.

Taitaa se Panu kumminkin olla oikeassa. Ei teikäläisiltä voi odottaa oman aatteen paskasakista irtisanoutumista.

Panu kirjoitti...

En löytänyt Ruotsin pinseristä (intressant.se) ensimmäistäkään feministi- tai demariblogia, joka olisi sanoutunut irti ROKSin edustamasta feminismistä. En ensimmäistäkään feministi- tai demariblogia, joka olisi yrittänyt torjua ohjelman sanomaa asiallisilla perusteilla. Argumentaatio oli poikkeuksetta sillä tasolla, että vihjailtiin epämääräisyyksiä Evin Rubarin "taustavoimista", ikään kuin jonkinlaisesta salaliitosta hänen takanaan; tai moralisoitiin siitä, että Rubar kehtaakin arvostella ROKSia, "joka tekee niin paljon hyvää työtä pahoinpideltyjen naisten auttamiseksi"; tai sitten siteerattiin Schymanin ja ROKSin julkilausumia, jotka lähinnä vain vakuuttelevat, että ohjelma on yksipuolinen, kun se nyt vaan on meidän mielestä yksipuolinen, aamen, plottis ja taakse poistu.

Se, mitä ohjelma esitti, ei ehkä ole feminismin valtavirtaa, mutta se on suuntaus, joka hallitsee Ruotsin käytännön naistyössä erittäin merkittävää järjestöä eli paikallista turvatalojen ja ensi kotien liittoa, siis tätä ROKSia. Ja jostain kumman syystä Ruotsin feministien valtavirta ei ole kyennyt sanoutumaan siitä irti, vaan leimaa mieluummin toimittajan kaikilla mahdollisilla leimoilla.

Sori vaan, Ruokamo. Sinulla oli mahdollisuus pelastaa feministien maine, tai edes oma maineesi, olemalla se Ruotsi-Suomen valtakunnan ainoa feministi, joka ottaa kritiikin vakavasti tai jopa ottaa siitä opikseen. Nyt sen tilaisuuden missasit.

Panu kirjoitti...

Ruokamon asenteesta tuli heti mieleeni seuraava katkelma Jon Atackin scientologiamuistelmista:

If someone said, "Didn't the Australians ban Scientology?" I would say, "Where did you hear that?" They would almost inevitably say, "In the newspapers." This could often be dismissed with "Well, you can't believe anything you read in the papers," diverting attention from the complaint. It sounds remarkable, but many people would agree and abandon their criticism. This trained tactic underlies Scientology's self-defense: divert the critic, attack the source not the information.

Taktiikka on aivan sama femakoilla ja scientologeilla: älä väittele, vaan kyseenalaista tietolähde.

Panu kirjoitti...

Rubar muuten sai Ruotsin mediaväen "Vuoden uudistajan" palkinnon Könskrigetistä. Mutta ilmeisestikin sinä tiedät koko Ruotsin mediakenttää paremmin, "mitä vaaditaan järkeviltä perusteluilta". Meillä on siis keskuudessamme nero. Hienoa.

Panu kirjoitti...

Ai, muuten, minä en katsonut Silminnäkijää, vaan ainoastaan Sveriges Televisionin lyhentämättömän version. Mutta profeministi kyllä olen, vaikkakin entinen profeministi.

Anonyymi kirjoitti...

Hi - You have a great blog. I have a webpage about self defense key chain I'd like you to visit. Here's the link

Anonyymi kirjoitti...

Olen jo kauan sitten huomannut että Kari Mokon dokumenteissa on jotain omituista; tuntuu että niiden aiheet on jostain "lainattuja" tai "käännettyjä" tai sitten niissä on yleensä jotain epäjohdonmukaista!