sunnuntaina, syyskuuta 25, 2005

Miehet perustelevat alistettua asemaansa

Onko nainen raaka vallankäyttäjä, joka polkee miesten etuja kunnan sosiaalityössä? Asiasta käytiin keskustelu Sosiaaliportti-sivustolla, jossa äänessä on ollut muutama miesten asioita ajava aktivisti. He näkivät salaliittomaisen feminismin uhkaavan miesten ihmisarvoa. Miehet puhuvat siis tärkeästä asiasta, mutta feminismin he näkevät aivan liian voimallisena ideologiana ja asioiden tarkastelukulmana. Minun mielestäni feministeiksi tunnustautuvia on jopa vaikea löytää. Jopa Naisasialiitto Unionin toiminnassa mukana olevista naisista ei kovin helposti sitä ärhäkkää ja terävää feminismiä huomaa, vaikka sitä miehet tuntuvat pelkäävän.

Lainasin tähän pätkiä
Sosiaaliportin keskustelusta "Syrjimmekö miehiä", jossa kommentoin miesasiamiesten väittämiä. Olen poiminut otteita Jyrki Tarkkosen ja nimimerkki "tutkijan" puheenvuoroista:



”Jokaisessa meistä on sekä miehisiä että naisellisia piirteitä. Itse olen tasa-arvon kannattaja ja pidän molempia piirteitä yhtä lailla tärkeinä. Naisellinen nainen on ihmisenä täsmälleen yhtä arvokas kuin miehinen mies.” (Jyrki Tarkkonen 17.05.2005)

Niinpä. Jyrki Tarkkosen tasa-arvokäsitys osoittautuu kovin ohueksi. Naiselliset piirteet kuuluvat vain naisille ja miehiset miehille. Heh. Mitäs uutta tuossa on sukupuolinormien ja –roolien kannalta? ”Naisen pitää olla naisellinen” –ajattelu voimistaa vain vanhoja, kahlitsevia sukupuolirooleja.



”Naisen mahdollinen väkivaltaisuus on sosiaaliviranomaisten mukaan poliisin asia tai pariskunnan keskinäinen asia, mutta ei vaikuta lapsen lähihuoltajan valintaan.Tyypillistä on myös se, että uhrina oleva mies syyllistetään väkivallasta.” (Tarkkonen 22.5.2005)

Väärin. Naisen väkivaltaa ei haluta haudata kodin yksityiseen rauhaan, vaan se on kaiken kodissa tapahtuvan väkivallan piirre. Naisen väkivaltaa ei siis kohdella tässä mitenkään eri tavalla. Kodissa tapahtuvasta väkivallasta on ollut naisen vaikea puhua ja sitä on ollut vaikea hoitaa sosiaalikoneistossa, koska se on kuulunut perheen yksityiseen sfääriin, se ei ole ollut samalla lailla julkista kuin esim. katuväkivalta. Ja naisille on ollut aina tuttua se, että hänet uhrina syyllistetään, esim. kodeissa ja kodin ulkopuolella tehtävät raiskausrikokset ovat tyypillisesti tällaisia. Ja raiskauksethan ovat aina, poikkeuksetta, miesten tekemiä.



”Lapsiin kohdistuvasta väkivallasta tutkimusten mukaan valtaosa on naisten aiheuttamaan. Saxen [HS 22.5.2005]
jättää tämän tosiasian täysin vaille huomiota.”
(Tarkkonen 22.5.2005)

Marita Saxen kirjoitti Helsingin Sanomissa viime toukokuussa naisten kohtaamasta väkivallasta, sillä mikään tutkimustulos ei tue sitä että nainen olisi miehelle tilastollisesti yhtä vaarallinen kuin mies on naiselle. Miesasiamiehet voivat toki koettaa perustella eri tavoin naisten aiheuttamaa uhkaa, mutta tosiasia on että naiset painivat fyysisesti täysin eri sarjassa. Suomalaiset naisetkaan eivät ole niin järkälemäisiä, että voisivat osallistua Mr Universe –kisaan, vaikka näistä väkivaltakeskusteluista voisi sellaisen kuvan saada.


”Minua miehenä Saxenin kirjoitus loukkaa ja mielestäni Saxenin kirjoitusta voidaan pitää kiihotuksena kansanryhmää kohtaan ja poliisin olisi nähdäkseni se sellaisena myös itsenäisesti tutkittava, ilman kenenkään ulkopuolisen tekemää rikosilmoitusta.”
(Tarkkonen 22.5.2005)

Tjaa. Kun puhutaan sukupuolten tilastollisiin eroihin perustuvasta tiedosta, niin tähän saakka sitä on kutsuttu nimellä valistaminen.


Esimerkiksi Matti Rimpelä on kuvaavasti lausunut, että mies saa Suomessa apua sosiaali- ja terveydenhuollosta apua vasta kun on kehittänyt sen piirissä vallitseviin asenteellisiin asenne- ja sukupuolikäsityksiin sopivan ongelman (Rimpelä, M., Mies saa apua yhteiskunnalta vasta kun hän on kehittänyt sopivan ongelman. In P. Lipponen & P. Wesaniemi (Eds.), Mies ja ero. Kertomuksia parisuhteen päättymisestä 2003 Helsinki: Kirjapaja Oy. p. 184–19). (tutkija, 23.5.2005)

Varmasti näin on, mutta mistähän moinen johtuu? Mahtaisiko olla juuri tuosta, että vallitsevat asenteelliset sukupuolikäsitykset määräävät? Ne perustuvat hyvin jähmeästi muuttuviin normeihin, siihen kaikkeen kirjoittamattomaan koodistoon, jonka perustalle kaikki käyttäytymisemme rakentuu. Kaikki on rakenteellista. Mies on ollut ehdoton vallankäyttäjä eri yhteiskunnissa, hän on myös muokannut normistoa.


Kaikista feministisistä ilmiöistä vastenmielisin, on puhe naisiin ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Tällainen määrittely johtaa ajatukseen, että miehet aiheuttaisivat kyseisen väkivallan. Koska tiedossa on, että yli 50 % lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on naisten tekemää, on kysymys siitä, että feministi hyppää uhrin rooliin myös naisen ollessa väkivallan tekijä. (Tarkkonen 26.5.2005)

Tarkkonen ei tule naisten väkivaltaisuudesta kirjoittaessaan kertaakaan sivunneeksi sitä seikkaa, että pikkulapset viettävät aikaansa vanhempiensa kanssa siten, että nainen on läsnä 90 prosenttia ajasta ja mies 10 prosenttia. Ja naisen ainoa seurustelukumppani päivän aikana saattaa todella olla vain hänen pieni lapsensa. Hän ei välttämättä muita tapaa päivän aikana.



Miksi on muuten niin, että naisia kiinnostaa tasa-arvossa ainoastaan kaikkein kovimmat arvot, kuten raha, valta ja asema. Itse pidän huomattavasti tärkeämpänä perhearvoja sekä lapsista huolehtimista ja sosiaalista tasa-arvoisuutta. Minun puolesta naiset saisivat pitää kaikki maailman johtajanpaikat, jos miehille suotaisiin edes auttavasti sama ihmisarvo kuin naisille. (Tarkkonen 31.5.2005)


Heh. Naisia syytetään työmaailmassa pikemminkin siitä, että valta ja asema eivät kiinnosta tarpeeksi. Naiset eivät vielä voi keskittää voimiaan valta-asemiensa parantamiseen, kun ihan peruspalkkojenkin saamisessa miesten tasolle on vielä työtä. Myös miehiä on tainnut aina raha kiinnostaa, koska ovat järjestelleet omat palkkansa parempaan kuntoon kuin naiset.



Miten muuten miehet ovat 2000 vuotta syrjineet naisia? Ajatellaanpa vaikka talvisotaa. Ei ollut varmaan helppoa kotona lasten kanssa, mutta kyllä minä mieluummin olisi kotona lasten kanssa vähän heikommissa oloissa kuin rintamalla. Kyllä lotan sinällään arvostettava rooli olisi minulle ollut mieluisampi kuin rintamalinjan sotilaan. Ehkäpä seuraavassa sodassa voimme laittaa naiset etulinjaan, niin naiset pääsevät tällä tavoin "alistamaan" miehiä. (Tarkkonen 31.5.2005)


Ensinnäkin, sotia ovat aina käyneet miehet, onko naisarmeijaa tavattu vielä mistään? Sotiminen saa voimansa miehisestä kulttuurista ja miesten kulttuuria säätelevillä normeilla on myös rakennettu taistelutahtoa, joukkovoimaa, viholliskuvaa, puolustuslaitoksia…


On väitetty, että naiset saavat samasta työstä suomessa jopa 30 % huonompaa palkkaa kuin miehet. Tämä ei pidä paikkaansa. Nykyisin nainen saa Suomessa samasta työstä käytännöllisesti katsoen saman palkan kuin mieskin. Ongelma on vain se, että naiset hakeutuvat aloille, joissa ei makseta niin hyvin kuin monilla miesten suosimilla aloilla. (Tarkkonen 1.6.2005)

Heh. Miesten on erittäin helppo yrittää harhauttaa tuollaisella väitteellä, koska naisten alat perustuvat ikiaikaisiin sukupuolinormeihin, joiden on aina jo etukäteen tiedetty kuuluvan naisille. Siksi niille on aina voitu maksaa pieniä palkkoja, koska niillä aloilla työskentelevät pomminvarmasti vain naiset.



Sukupuolikysymys tämä ei ole. Ongelma on se, että naiset itse valitsevat aloja, joilla palkanmaksukyky ei ole kovin hyvä - esimerkiksi kuntasektori, jonka työntekijöistä 3/4 on naisia. Ei välttämättä ole miesten vika, että näissä ammateissa ei ole miehiä. On kuulunut jopa väitteitä, että kunnallisen alan naisvaltaisille työpaikoille ei edes haluta miehiä. Asiasta on esitetty miehiä loukkaavia kommentteja, kuten: ” Mitä ne nyt tänne tulisi seisoskelemaan.” (Tarkkonen 1.6.2005)

Kuntasektorillakin on nähtävissä, että miesten ammateissa maksetaan parempia palkkoja kuin naisten. Pienipalkkaisuus ei jakaudu kunnassa kaikille, vaan sukupuolen mukaan. Teknisen viraston teknikkomiehet saavat ihan kohtuullista palkkaa verrattuna päiväkotien ja terveyskeskusten hoitajanaisiin.



”Miehet käyvät armeijan ja menettävät keskipalkan mukaan noin 30 000 euroa. Miehet kuolevat 7-10 vuotta aikaisemmin, heiltä jää tältä ajalta eläkkeet saamatta, jotka naiset kuitenkin saavat. Eläkkeen ollessa noin 1500 euroa kuukaudessa puhutaan noin 150 000 euron summasta.Keskimääräisen 40 työssäolovuoden aikana miesten palkkaero naisiin nähden on 40 x 500 euro, eli 20 000 euroa. Naisten voitto armeijasta ja eläkkeestä on 180 000, eli naiset voittavat koko työuransa aikana 150-160 000 euroa. Miksi naisen euro on 1,2 euroa?” (Tarkkonen 1.6.2005)

Tota noin. Osaako Jyrki Tarkkonen ollenkaan laskea? Kuka kärsii taloudellisesti lasten hankinnasta? Kuka on äitiyslomalla, kuka lastenhoitovapaalla, kuka hoitaa kotona sairastelevan lapsen? Kumpi vanhemmista kärsii jo etukäteen siitä, että hän on lastensynnyttämisiässä, jolloin työnantaja pitää sellaisen työntekijän palkkaamista riskinä? Kummalla sukupuolella on enemmän määräaikaisia pätkätyösuhteita? Kumman vanhemman työllistymistä ylipäätään perhe häiritsee, kun asiaa tarkastellaan työnantajan ja työmarkkinoiden näkökulmasta?
Paljonkos se armeijan asevelvollisuuden suorittaminen noin keskimäärin kestää? Eikös tavallisimmin palvelus kestä vain puoli vuotta?


”Palkka-asiaan lisään vielä, että korottaisin lastentarhanopettajien, sairaanhoitajien ja poliisien palkkoja. Samalla haluaisin näille aloille huomattavasti tasaisemman sukupuolijakauman.” (Tarkkonen 1.6.2005)

Poliisin ammatti on hyvä esimerkki aiemmin puhumistani sukupuolinormeista. Tarkkosen analyysin mukaan naiset saavat pientä palkkaa, koska hakeutuvat huonosti palkattuihin töihin. Poliisin työ on mielestäni ihan samanlainen esimerkki kuin naisvaltaiset alatkin. Poliisi on ainoita miehisiä aloja, joissa on palkka on pieni, mutta joka on miehille sopiva maskuliininen ammatti. Jostain syystä palkka on vain jäänyt pieneksi. Kutsumus ohjaa siis hoitajanaisia kuin poliisimiehiäkin ja siihen yhteiskuntakin palkanmaksajana uskoo ja käyttää sitä hyväkseen.
Ongelma työntekijöiden kannalta on, että kutsumuksesta pikemminkin rangaistaan kuin palkitaan.



Media on mielestäni tällä hetkellä valjastettu feminismin palvelukseen. Se promotoi joka päivä feminististä propagandaa mm. liioittelemalla miesten väkivaltaisuutta ja vastaavasti uhriuttamalla nainen. (Tarkkonen 2.6.2005)

Niin historiankirjoitus kuin valtavirran julkisuuskin edustavat miesasiaa niin kauan, kun joku alkaa esittää kritiikkiä. Historia on ollut miesten historiaa ja kaikki tieteellinen tutkimus siis miestutkimusta. Miehen valta ja miehiset arvot kuuluvat kaikissa rakenteissa vaikuttavaan normistoon.


"Mikäli mies haluaa tukea feminististä liikettä, niin parhaiten se onnistuu lyömällä naista, mieluiten omaa vaimoa. Tämä on se polttoaine, jolla feministinen liike toimii ja tässä on myös syy siihen, miksi feministit tarvitsevat juuri väkivaltaisia miehiä. Ilman väkivaltaisia miehiä ei olisi voimakasta feminististä liikettä. Feministien etu ei ole, että miehet lopettavat väkivallan. Tässä on syy siihen, miksi feministit keskittyvät syyllistämään miestä, eivätkä paneudu väkivallan perussyihin ja pyri lopettamaan väkivaltaa. Feministit ovat ainoa ryhmä yhteiskunnassa, jotka suoranaisesti hyötyy miesten tekemistä väkivallanteoista." (Tarkkonen 2.6.2005)

Joo. Tuota Tarkkosen älyttömyyttä olen lainannut joskus aiemminkin jossain kirjoituksessani. Tarkkosen mukaan ajatus on niin hyvä, että hän on kopioi-liitä –toiminnolla monistanut sen Sosiaaliportin puheenvuoroonsakin.
Ensiksikin, feministit eivät hyökkää miehiä vastaan, vaan tarkastelevat kriittisesti rakenteita. Sen sijaan feministejä vastaan hyökkäävät miehet näyttävät psykologisoivan keskustelua ihan turhaan. Feministiä ei sinänsä kiinnosta itse mies, vaan rakenteet. Miessakit-keskustelupalstalla taas miehet oikein urakalla tarkastelevat naisen psyykettä ja psykologisoivat kaiken. Ei sellainen ole edes kiinnostavaa. Paljon jännempää on miettiä millaiset rakenteet eli esim. normit vaikuttavat käyttäytymiseemme.
Tuo lainaamani kohta tuo mieleeni aina kiihotuksen kansanryhmää kohtaan, josta Tarkkonen soimaa (feministi)naisia.



”Esille ottamassasi Ghitta Weizmann-Heneliuksen tutkimuksessa näyttäneet olevan kumppaniensa alistamia uhreja ja hän totesikin muun muassa psykologi-lehdessä, että:

’Feministinen liike on korostanut, että väkivaltaiseen tekoon syyllistynyt nainen on aina uhri, mutta oma tutkimukseni ei tue tätä. Nainen ja varsinkin äiti on totuttu idealisoimaan vuosisatojen ajan. On suljettu silmät siltä, että naiset ovat voineet olla kotioloissa hyvinkin aggressiivisia.’Nämä ongelmat joita Tarkkonen tuo esiin, voidaan myös väittää liittyvät pitkälti aikaisemmin kirjoittamaani toiseuden problematiikkaan sosiaalitoimen asiakkaana. Tarkoittaen sitä, että pois lukien sosiaalitoimen toimintakulttuurisessa viitekehyksessä olevat miehille varatut roolit, kuten alkoholisti, asunnoton, pitkäaikaistyötön, persoonallisuuden tai sosiaalisten suhteiden ylläpidon ongelmista kärsivä, väkivaltainen tai lastansa tapaava kunnollinen tai renttu isä niin mieheys ja vanhempiroolissa isyys edustaa sosiaalitoimen naismaailmassa toiseutta, joka on jo lähtökohtaisesti heikommassa
asemassa.” (tutkija, 21.6.2005)

Naisen idealisointi äitinä on muuten eräs naisen sukupuolisen sorron peruskivistä ja lähtökohdista. Naisen alistaminen ja syrjiminen perustuu paljolti juuri siihen. Naiselle äiti-myytti ei ole mikään ansio ja palkkio, vaan riippakivi ja rasite, joka estää asioiden tarkastelua avoimin silmin. Äitimyytti sokeuttaa ihmisiä.
Miehen toiseys sosiaalitoimen käytännöissä johtuu paljolti siitä, että mies on kokenut sosiaalialan palvelut itselleen vieraiksi. Ei hän ole niitä tarvinnut, kun se (idealisoitu ja pyhä) äiti on ollut kotona hoitamassa lapset, sairaat ja vanhukset.



Ja lopuksi. Ei miehiä pidä syrjiä. Heidän elintilaansa pitää puolustaa, jotta he kukoistavat.

10 kommenttia:

Junakohtaus kirjoitti...

Raiskaukset eivät ole aina, poikkeuksetta, miesten tekemiä. Eivät edes naisten raiskaukset.

Feministi kirjoitti...

Joo. Olet oikeassa. Ei tässäkään asiassa voi rajata asioita absoluuttisiin karsinoihin. Tämä on vähän tällainen filosofinenkin kysymys siis. Mutta olet oikeassa ihan biologisessa perustassakin; raiskauksen voi tehdä aika monella tavalla. Kiitos taas kommentistasi.

Junakohtaus kirjoitti...

Eipä kestä.

Jos jaksan, pureudun juttuusi vähän syvemmin jossain välissä. Täältä katsoen siinä on aika monta juttua vinksallaan, mutta katsotaan nyt miten aika ja into riittää.

Panu kirjoitti...

Onko nainen raaka vallankäyttäjä, joka polkee miesten etuja?

Onko paavi katolinen?

Panu kirjoitti...

Naisen idealisointi äitinä on muuten eräs naisen sukupuolisen sorron peruskivistä ja lähtökohdista.

Kun naista arvostellaan, se on sortoa. Kun naista idealisoidaan, se on sortoa. Kyllä teillä femakoilla on näppärä ikiliikkuja. Selitätte minkä tahansa maailman asian "naisten sorroksi" ja piehtaroitte sitten omassa sorrettuudessanne marttyyreina. Minkäänlainen kommunikaatio ei ole mahdollista, koska mitä tahansa, sanoo mitä tahansa, mies sitten tekeekin ja sanookin, kaiken te väännätte sorroksi ja alistamiseksi.

Tuollaisia viheliäisiä olentoja voi vain vihata. Vihata artikuloimattomalla, repivällä ja kaiken pirstovalla raivolla.

Feministi kirjoitti...

Minusta olisi tärkeää, että
tarkastelisit feminismiä, sovinismia, mieasasialiikettä ja yleisesti kaikkea ajatteluamme jumiuttavaa normistoa yhteiskunnallisesta vinkkelistä psykologisoivan otteesi sijaan. Ja alamme psykologisoida, se pysäyttää keskustelun ja keskustelu muuttuu kuvaamallasi tavalla mahdottomaksi.

Panun ja myös minun ajatuksia feminismistä voitte lukea Panun http://panuhog.blogspot.com/ kommenttilaatikosta:

http://www.blogger.com/comment.g?blogID=9378936&postID=112768178516460486

Panu kirjoitti...

Minähän tarkastelen sitä yhteiskunnallisesta vinkkelistä: naiset ovat valistumaton etuoikeutettujen sortajien luokka, joka mielivaltaisia tuomioita miehille jaellen pakottaa osan miehistä oravanpyörään naisen kyltymättömän luksuksenhimon tyydyttääkseen, samalla kun toinen osa miehistä syöstään marginaaliin ja syrjäymykseen. Miesten itsemurhat ovat neljä kertaa tavallisempia kuin naisten. Jo se osaltaan todistaa naisten etuoikeutetusta asemasta.

Yhteiskunnan peruuttamaton traaginen dilemma on, että naisten oikeuksien hintana on miesten henki ja miesten elämänlaatu. Se on nollasummapeli. Naiset ovat saaneet osan miehistä, ns. profeministimiehiksi kutsutut, tosiasiassa perinteistä ritarillisuutta edustavat yhteistoimintamiehet, houkuteltua puolelleen valehtelemalla, että naisten oikeuksien lisääminen muka ei olisi miehiltä pois. Näin feministienkään ei tarvitse olla rehellisiä ja myöntää, että heidän tavoitteidensa toteutuminen ei koskaan voi olla miesten etu.

Viime kädessä valinta on: naisten oikeudet tai miesten henki. Molempia ei voi puolustaa. Minä olen kyllin rehellinen myöntääkseni, ettei tätä dilemmaa pääse pakoon, ja odottaisin samaa rehellisyyttä myös feministeiltä. Ruotsin "könskrigsfeministerna" ovat juuri niin rehellisiä, mistä kiitos.

Minusta ainoa moraalisesti kestävä valinta on puolustaa miesten henkeä ja vastustaa naisten oikeuksia. Ymmärrän hyvin, että feministi on toista mieltä, mutta odottaisin hänen olevan riittävän rehellinen se myöntääkseen.

Arawn kirjoitti...

Panu, jos joskus pystyt ihan kunnolla _osoittamaan_, että miesten itsemurhat johtuvat NIMENOMAAN naisten oikeuksien kasvusta, sitten voidaan harkita myöntämistä.

Sitä odotellessa...

Panu kirjoitti...

Ensinnäkin, sotia ovat aina käyneet miehet, onko naisarmeijaa tavattu vielä mistään?

On.

Sotiminen saa voimansa miehisestä kulttuurista ja miesten kulttuuria säätelevillä normeilla on myös rakennettu taistelutahtoa, joukkovoimaa, viholliskuvaa, puolustuslaitoksia…

Pohjois-Irlannin protestanttisen terrorismin käyttövoimana ja synnyttäjänä 1960-luvun lopulla oli pitkälti militanttien protestanttinaisten raivoisa vaatimus: Missä yhteisömme MIEHET ovat? Jos minä saisin liekinheittimen, minä paahtaisin ne limaiset katoliset paskat, naiset, lapset ja kaikki. (Sitaatti löytyy alkuperäisessä muodossaan Thomas Hennesseyn Pohjois-Irlannin historiasta.)

Nuoret pojat eivät mene armeijaan siksi, että vanhat miehet käskevät. Nuoret pojat menevät sotaan siksi, että tytöt sanovat, että muuten olet pelkuri ja hintti.

Junakohtaus kirjoitti...

Ensimmäinen osa luvatusta tarkemmasta perkaamisesta, ole hyvä:

Niinpä. Jyrki Tarkkosen tasa-arvokäsitys osoittautuu kovin ohueksi. Naiselliset piirteet kuuluvat vain naisille ja miehiset miehille. Heh. Mitäs uutta tuossa on sukupuolinormien ja –roolien kannalta? ”Naisen pitää olla naisellinen” –ajattelu voimistaa vain vanhoja, kahlitsevia sukupuolirooleja.

Tarkkonen ei sanonut, mitä hänen sanomakseen väität.

Väärin. Naisen väkivaltaa ei haluta haudata kodin yksityiseen rauhaan, vaan se on kaiken kodissa tapahtuvan väkivallan piirre. Naisen väkivaltaa ei siis kohdella tässä mitenkään eri tavalla. Kodissa tapahtuvasta väkivallasta on ollut naisen vaikea puhua ja sitä on ollut vaikea hoitaa sosiaalikoneistossa, koska se on kuulunut perheen yksityiseen sfääriin, se ei ole ollut samalla lailla julkista kuin esim. katuväkivalta. Ja naisille on ollut aina tuttua se, että hänet uhrina syyllistetään, esim. kodeissa ja kodin ulkopuolella tehtävät raiskausrikokset ovat tyypillisesti tällaisia. Ja raiskauksethan ovat aina, poikkeuksetta, miesten tekemiä.

Naisista uhreina puhutaan paljon, miehistä tekijöinä puhutaan paljon. Naisille uhreina on järjestetty apua, miehille tekijöinä on järjestetty apua.

Verrattuna miesten tekemään kotiväkivaltaan naisten kolttosista ei käytännössä edes puhuta ja kun joku yrittää, se yritetään torpata. Googlaa joutessasi “naisen agressio läheisissä ihmissuhteissa”, niin saat luettavaksesi raakaa saagaa siitä, kuinka moni naisasiakerho vastustaa koko asian edes tutkimista ja selvittämistä, koska onhan se nyt selvää, että kotiväkivalta on sitä, että mies hakkaa naista.

Marita Saxen kirjoitti Helsingin Sanomissa viime toukokuussa naisten kohtaamasta väkivallasta, sillä mikään tutkimustulos ei tue sitä että nainen olisi miehelle tilastollisesti yhtä vaarallinen kuin mies on naiselle. Miesasiamiehet voivat toki koettaa perustella eri tavoin naisten aiheuttamaa uhkaa, mutta tosiasia on että naiset painivat fyysisesti täysin eri sarjassa. Suomalaiset naisetkaan eivät ole niin järkälemäisiä, että voisivat osallistua Mr Universe –kisaan, vaikka näistä väkivaltakeskusteluista voisi sellaisen kuvan saada.

Tässä kohden väistit tyystin naisten kysymyksen naisten lapsia kohtaan harjoittamasta väkivallasta.

Varmasti näin on, mutta mistähän moinen johtuu? Mahtaisiko olla juuri tuosta, että vallitsevat asenteelliset sukupuolikäsitykset määräävät? Ne perustuvat hyvin jähmeästi muuttuviin normeihin, siihen kaikkeen kirjoittamattomaan koodistoon, jonka perustalle kaikki käyttäytymisemme rakentuu. Kaikki on rakenteellista. Mies on ollut ehdoton vallankäyttäjä eri yhteiskunnissa, hän on myös muokannut normistoa.

Melko kaukaa haettu selitys, kun lähempänä olisi luontevampi: sosiaalikoneisto on naisten territoriota, naiset sitä pyörittävät. Lisäksi epäilen aika rankasti ajatusta miehestä ehdottomana vallankäyttäjänä, mutta siitä toiste, jos löydän jostain kättäpidempää ajatusteni tueksi.

Tarkkonen ei tule naisten väkivaltaisuudesta kirjoittaessaan kertaakaan sivunneeksi sitä seikkaa, että pikkulapset viettävät aikaansa vanhempiensa kanssa siten, että nainen on läsnä 90 prosenttia ajasta ja mies 10 prosenttia. Ja naisen ainoa seurustelukumppani päivän aikana saattaa todella olla vain hänen pieni lapsensa. Hän ei välttämättä muita tapaa päivän aikana.

Tässä kohtaa väistöliike ei ollut aivan yhtä härski kuin ylempänä. Käytännössä kuitenkin vaihdat aihetta, sillä sanomastasi riippumatta naiset pahoinpitelevät lapsia juuri niin paljon kuin tekevät, se ei tuolla muutu miksikään. Lisäksi teet minusta implisiittisesti selväksi, että nainen tulee nähdä uhrina silloinkin, kun nainen on tekijä (hyvin tuttu ajatus muuten kaikille, jotka ovat vähänkään askarrelleet naisten väkivaltaisuuden ongelmien parissa), minkä en voi ymmärtää johtuvan muusta kuin siitä, että mukaasi naisille keskimäärin ei voi antaa aikuisen ihmisen vastuuta.