maanantaina, lokakuuta 03, 2005

Aviovaimot mukaan prostituutioon


Kuuntelin eilen radio Suomen parituntisen ohjelman Naisten ilta, kuten jo uhkailin.

Keskustelu sai alkuvoimansa Helsingin Sanomissa ilmestyneestä Sunnuntaisivujen koko sivun artikkelista, jossa kaksi opiskelijaneitoa kertoi kuinka huoraamalla voi ansaita rahaa (HS 28.8.2005).
Helsingin Sanomien keskustelufoorumilla on väitelty lehtijutusta.

Artikkeli koettiin prostituution mainostamiseksi, sillä se esitteli lukijoille kuinka alalla toimivat voivat menestyä elämässään. Helsingin Sanomia on syytetty jutun vuoksi siitä, että se on poistanut kyllä kaikki prostituutioilmoitukset, mutta antaa toimituksellista tilaa lehdessään suureenkin mainokseen.

Toinen Hesarissa haastatelluista opiskelijatytöistä oli nimimerkki Laura. Tämä samainen nimimerkki soitti eiliseen radiolähetykseen ja ihmetteli keskustelun sävyä.

Miksi muuten nämä yleiset naiset eivät käytä reilusti omaa nimeään esiintyessään julkisuudessa? Prostituutiohan on ammattina ihan ok - peitenimien käyttäminen saa vaikuttamaan toiminnan hämärältä. Kun on kerran hyvästä palveluammatista kyse, niin miksi ilotytöt itse pilaavat ja sotkevat alan mainetta piiloutumalla keksittyjen nimien taakse ja myymällä itseään salaisissa paikoissa?

Laura aloitti haastavasti suurin piirtein tähän tapaan: miksi te siellä studiossa luulette minun jotenkin kärsivän, en minä ole prostituoituna mitenkään huonossa asemassa. Päinvastoin, voin käyttää nyt enemmän valtaa miehiin kuin ennen ammattilaiseksi ryhtymistä, jolloin pokailin miehiä yhden illan suhteisiin ravintolasta. Koen, että nyt prostituoituna olen niskan päällä. Tilanne oli ihan erilainen, jolloin en myynyt itseäni. Silloin minä olin paljon heikompi ja enemmän altis hyväksikäytölle.

Studiossa oli jo aiemmin puhuttu siitä, että prostituoidut kertovat toisinaan nauttivansa seksistä. Helsingin Sanomien artikkelissa nautinnosta puhuttiin siten, että Laura tai se toinen haastateltava sai nautintoa siitä, kun näki että mies nauttii.

Hyväksynnän hakeminen ja itsensä vähän epätoivoinenkin peilaaminen kanssaihmisten kautta näyttäisi olevan ilotytöiksi ryhtyville tärkeä motiivi. Laura on mielestäni kelpo esimerkki tästä. Hän koki radio-ohjelmaan soittaessaankin hyväksynnän saamisen niin tärkeäksi, että hän esitti toiveen studioon kokoontuneille naisille. Hän selvitti heille perusteensa miksi studioväenkin pitäisi hänet hyväksyä.

Minun mielestäni terveen psyyken eräs tunnuspiirre on, että hyväksynnän saaminen sinänsä menettää merkityksensä, vaikka myötämielisyyttä on silti aina kiva kohdata. Hyväksyntä ei voi koskaan olla tekemisen päämäärä, se on vain sivutuote. Prostituutiossa se näyttäisi olevan ensisijaista. Kulttuurisesti itsensä myyminen sopii hyvin naisille: heidät on kasvatettu ajattelemaan painokkaasti sitä mistä heille annetaan hyväksyntää. Kapinallisuus ei kuulu naisen kasvatusohjelmaan.

Ohjelmassa puhuttiin hiukan hurskastellen siitä, mitä tapahtuu perheelle ja laajemminkin, kun perheen isä käy ostamassa huoria. Minun mielestäni tuollaisessa tilanteessa pitäisi ajatella tietysti niin, että eihän miehen ostosreissut bordelliin tarkoita yhtään mitään. Sehän meinaa vain sitä, että perheen äiti tietysti on silloin tietysti myymässä itseään toisessa bordellissa. Jostainhan pitää isällekin hankkia ne rahat, joilla hän puolen tunnin seksielämyksensä maksaa. Ainahan ne ovat lopulta koko perheen taloudesta pois. Siksi tätä prostituutiokeskustelua pitäisi mielestäni laajentaa tähän suuntaan. Olisi kannustettava opiskelijatyttöjen lisäksi myös parisuhteessa eläviä naisia myymään itseään. Se olisi hieno harppaus prostituution normalisoimisessa ja sen kunnialliseksi ammatiksi nostamisessa.

Objektiivisen analyytikon vaikutelmaa itsestään luova Henry normalisoi Ihmissuhteet-blogissaan ammattia tähän tapaan. Sekavaa tekstiä, kuten Henryllä aina, mutta se edustaa muodikasta uusliberalistista näkökulmaa asiaan. Henry psykologisoi ihmisen oman sisäisen maailmansa sankariksi, joten jokainen ihminen elää ihan omassa, eriytyneessä maailmassaan, kukin omalla eristäytyneellä planeetallaan. Siellä yksilö sitten tekee niitä omia valintojaan, eivätkä rakenteet ja ympäristö voi niihin vaikuttaa.

Myös minä olen kirjoittanut prostituutiosta aiemminkin.




Mielestäni prostituutio ei ikinä tule täysin hyväksytyksi, jollei todella perheenäidit ja avo- ja aviovaimot ala myydä ruumistaan kaikille ostajille.


Naiset! Miksi siis taistella himojamme vastaan? Ryhdytään hommiin.



Tapasin lauantaina 1.10.2005 Senaatintorilla Viron ympäristöministeriön lehdistöedustaja Mart Siilivaskin, jolta jäi kysymättä onko prostituutio Virossa ympäristöongelma, vai mielletäänkö se enemmänkin ihmisen alkuperäisen luonnon toteuttamiseksi ja siten jonkinlaiseksi sielun ja ihmisarvon puhdistus- ja hoitotyöksi.


Lisää valokuvia Senaatintorilta ja tuomiokirkolta Martista ja pojastani Tuukasta löytyy Tuukka Latvalan albumista.

2 kommenttia:

Henry kirjoitti...

En ole uuslibelaristi, vaan tasa-arvon kannattaja - seksin hinnan tulisi olla sama niin miehille kuin naisillekin. Jos opiskelijatytöillä on mahdollisuus rahastaa seksillä, niin tasa-arvossa sama mahdollisuus tulisi olla myöskin opiskelijapojilla.

Prostituoitu ei myy seksiä välttämättä jokaiselle ostajalle. Perheenäiti "myy" seksiä vain yhdelle ostajalle. Prostituoidun ja perheenäidin periaatteellinen ero on siis asiakkeiden lukumäärässä.

Modet radikaalin feminismin edustajat pitävät avioliittoa vain tekopyhänä prostituution muotona ja periaatteessa he ovatkin asiassa oikeassa.

Anonyymi kirjoitti...

En ymmärrä miksi prostituutiosta voisi tulla "täysin hyväksyttävää" sen enempää kuin homoudestakaan, aina löytyy ihmisryhmiä jotka eivät voi moista moraalittomuutta sietää.

Mitä taas tekstissä mainitun prostítuoidun seksistänauttimiseen tulee, toisen nautinnosta nauttiminen on mitä normaaleinta ja terveintä puuhaa. Väitän jopa että on mahdotonta olla loistopano jos en nimenomaisesti saa suuria kicksejä toisen nautinnosta. No, kaipa minäkin sitten haen sängyssä vain hyväksyntää olemalla loistava, kaipa se sitten niin on jos femu niin sanoo :-)