lauantaina, lokakuuta 15, 2005

Gustafsson jäi kiitollisuudenvelkaan


Bodominjärven surmat on ihmismielen laboratorio.

Palaan vielä aiheeseen, sillä asian tarkastelijaa innostaa tietysti se, että syytettynä olleen Nils Gustafssonin syytteet hylättiin. Nyt on tärkeää ottaa tuomioon kantaa.

Olen kirjoittanut tästä kansalaisten antamasta tärkeästä jälkihoidosta myös kommenttiosastossani.

Helsingin Sanomien verkkosivujen keskustelussa eräs Gustafssonia puolustava nimimerkki "L.s." vetoaa siihen, että surmista selvinnyt nuori mies kantoi turvanaan kirvestä.

(...) "Nils piti murhien jälkeen autonsa takaosassa kirvestä, koska pelkäsi murhaajan tulevan tappamaan hänet saadessaan tietää yhden jääneen eloon." (...)

Minun kirjoittamani vastaus nimimerkki L.s:n viestiin julkaistiin juuri äsken HS:n keskustelussa.

Minun mielestäni Nils Gustafssonin ei tarvinnut varjella itseään. Tappaja hoiti huonosti Nilsin tappamisen, koska hyvin vähillä vammoilla päästi pojan uinahtamaan tajuttomana uneen. Kyllä jokainen tappaja näkee jo tekopaikalla, siellä teltalla, että nyt jäi homma hoitamatta, tuo jätkä jäi vielä henkiin. Nilsin ei tarvinnut EDES PUOLUSTAUTUA; käsissä ei ollut mitään vammoja ja jälkiä.

Tappaja on antanut Nilsille jo teltalla erityiskohtelun, tuskin Nils siis olisi ollut niin EPÄLOJAALI tappajaa kohtaan, että olisi ajellut autollaan kirves turvanaan. Nils Gustafssonhan oli jo oppinut surmailtana, että surmaaja kyllä armahtaa hänet.

Tappaja on jo siis alunperin suhtautunut myönteisesti Nilsiin. Gustafsson jäi suorastaan KIITOLLISUUDENVELKAAN.

Liian vähälle huomiolle on muuten jäänyt surmien käsittelyssä ja tietysti itse tuomiossa se, että kyse oli myös seksuaalirikoksesta. Yhden naisen (tytön) ruumis häväistiin ja tämä sama nainen ylitapettiin. Tämä tyttö oli Nils Gustafssonin tyttöystävä.

Ja muuten, tekopaikkaan vielä palatakseni. Mielestäni teltan oviluukun solmitut narut ovat eräs mielenkiintoisin yksityiskohta tekopaikalla. Mitä tosiaan tarkoittaa se, että teltan narut oli solmittu tuhannella solmulla? - Sitä, että teltan ulkopuolella oli öykkäröinyt joku, äänekkäästi, ja teltan väki tahtoi pitää hänet ulkopuolella. Ja tämän häirikön on täytynyt olla tuttu teltan porukalle, kukaan ei jää telttaan tarkoituksella loukkuun.



Toinen pointti teltan narujen solmuissa on se, että surmaaja oli lähestynyt telttaa äänekkäästi, ei siis äänettömästi hiipien. Surmaaja on siis arkisesti riidellyt telttassa sisällä olleiden kanssa. Nuoret ovat mielenosoituksellisesti sulkeneet surmaajan ulkopuolelle.
Muita oudompia ääniähän pojat olisivat varmasti lähteneet tutkimaan teltan ulkopuolelle.


Mikään telttailijaporukka ei lähde solmimaan naruja monelle solmulle, eikä millekään solmulle ylipäätään, jos siihen ei liity jonkinlainen mielenilmaus. Se oli kommunikointia tuttujen ihmisten välillä.

Solmujen tekeminen ei ole etupäässä turvallisuuden takaamista (kaikkia metsän uhkia vastaan), vaan kommunikointia. Itsensä solmiminen loukkoon ei ole järkevää turvallisuuden kannalta, sen sijaan se on viesti ulkopuolella metelöivälle häirikölle, että pysy poissa täältä.


(Kuvat olen ottanut Suonenjoella ja Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lokakuussa 2005.)




Ei kommentteja: