perjantaina, lokakuuta 21, 2005

Junajärki auttaa kansantaloudessa



Yksityisautoilu kuriin!

Käärme on luikerrellut julkisen liikenteen paratiisiin. Se on henkilöauto.

Tunnustan: maailmassa ei ole oikeastaan mitään niin ihanaa kuin autolla ajaminen. Henkilöautolla, itse ratissa kuskina istuen. Autoilu vaan on ja pysyy minussa kuin tauti, vaikka onnistun irrottautumaan siitä hetkeksi, useaksi kuukaudeksikin. Viimeistään silloin pääsen taas rattiin, kun olen kavereiden kanssa lähdössä jonnekin. Minä ajan aina. Minä olen yleensä se ajokuntoinen ja jaksan ajaa vaikka yön läpi.

Julkinen liikenne on silkkaa järkeä; onko meidän infrastruktuurissa muuta niin kansantaloudellisesti älykästä toimintoa kuin rautatie? Äskettäin junassa matkustaessani samassa vaunussa taisi istua rautatien aikataulujen harrastaja, toimittaja Hannu Taanila, joka on väsymättä ylistänyt junaa kulkumuotona ja ennen kaikkea liikenteen järkeistäjänä. Taanila kuului kiittelevän lipun tarkastanutta konduktööriä suorastaan ylikohteliaasti. Hän pomppasi istumapaikaltaan heti minun taakseni käytävälle jonoon, kun poistuimme junasta samalla asemalla. Mies vaan näytti sen verran nuutuneelta, että rupesi epäilyttämään onko tuo Taanila ollenkaan.


Junassa on vain yksi ratkaiseva vika: se ei tunnu matkustamiselta. Junakyyti on vain siirtymistä. Henkilöauto on siksi pirullisen kiehtova väline, koska sen kanssa joudut olemaan aktiivinen osa liikennettä.

(Kuvassa poikani Tuukka raitiovaunussa Hakaniemen S-marketin kohdalla.)


Olen sitä mieltä, että julkinen liikenne ei saavuta sellaista suosiota kuin sille kuuluisi, jos lippujen hintoja ei alenneta tuntuvasti nykyisestä. Rautateille on saatava halpa kuukausikortti myös pitkiä matkoja matkustaville. Sillä saisi suihkia raiteilla niin paljon kuin ehtisi.

Lippujen alennus pitäisi kuitenkin aloittaa kaupunkiliikenteestä. Kaupungeissa ja lähiliikenteessä hyöty olisi tuntuvin. Esimerkiksi Helsinki on vaarallinen kaupunki kevyelle liikenteelle. Henkilöautot tappavat ihmisiä. Helsingissäkään ei uhkaa niinkään väkivalta, vaan liikenne.
HKL:n kuukausilippu voisi vaihdella 20-60 euron haarukassa, lasten lippu saisi olla tuotakin halvempi.

2 kommenttia:

Matti kirjoitti...

Mitä vikaa autoilussa? Hiilidioksidipäästöjen osalta erotetaan toisistaan päästökaupan alaan kuuluva sektori ja ei-päästökauppasektori. Ei-sektori tuottaa 35-40% päästöistä, joten se on hyvin merkittävä. Ja ei-sektori koostuu valtaosin liikenteestä.

Ongelma on, että Suomessa ei-sektorin edessä on nostettu kädet pystyyn. Hallitus näkee liikenteen kasvun luonnonvoimana, jolle ei vain voi tai pysty tekemään yhtään mitään. Siis mitään ei tehdä liikenteen hillitsemiseksi ja järkeistämiseksi.

Autoliikenteellä on muitakin ikäviä vaikutuskia kuin CO2 päästöt. Pienhiukkaset ovat yksi pahimpia terveysongelmia. Biodiversiteetin kannalta juuri kaikkialle laajentuva tieverkko pirstoo elinympäristöjä. Meillä on satoja tuhansia kilometrejä tietä tämän kokoisessa maassa, ja aina tie peittää, leikkaa, eristää luonnonympäristöä.

Feministi kirjoitti...

Kyllä. Hyvä pienoisesitys asiasta, kumipyöräliikenteen vaatimasta tilasta ja rahasta.

Minua on ällistyttänyt viime aikoina se, kuinka kallista tienrakentaminen on. Ja kuinka massiivista rakentamista. Maakerrokset joita rakentamisessa liikutellaan ovat kuin jostain monsterielokuvasta. Pelkästään ilmansaasteiden täytyy olla valtavia.