torstaina, lokakuuta 06, 2005

Miljoonapippelin kestostondis

(PENIKSEN SEIKKAILUT, osa 2)


Kaikenmaailman pullasorsat kylpevät shampanjassa.



Väsynyt mulkku muljahteli Fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen housuissa. Juhlan kunniaksi juodut shampanjat ja punaviini olivat uuvuttaneet pikkuveitikan. Nyt se koetti rentoutua ja kerätä voimia.

Optiopippeliä oli viety viime aikoina kovaa kyytiä. Isäntä oli päässyt niin isoihin rahoihin kiinni, että hän pursusi testosteronia, mikä rasitti pitkään vähällä käytöllä ollutta mulkkuparkaa. Nyt hormoniryöpsäykset olivat ihan hillittömiä; penis joutui tämän tästä pingottuneeseen jännitystilaan, kun isäntä pohti sijoituskohteita rahamassalle.

Kyllä nipukka vielä mahtui hyvin housuihin, mutta normaali näivetystauti ei enää vaivannut. Flegmaattinen matalalento oli vaivannut niin mulkkua kuin yhtiöätäkin. Fortumissa ei ollut enää vuosiin tehty tuotekehitystä, ja järkiperusteiden etsiskely moiseen velttoiluun masensi kevytmielisimmänkin pippelin. Yhtiön johto oli päättänyt veikata mahdollisuutta, että jospa luonnonvarojen niukentuminen ja kulutuksen rationalisointi ei koskekaan energia-alaa.
Yhtiön osakkeiden arvo oli kyllä noussut, mutta eihän se ollut mulkun vetreyden ansiota. Penis tiesi sen hyvin; se oli vain tyytynyt toimittamaan päivärutiinejaan. Tosin virtsasuihkukin tuntui heikentyneen. Enää ei ollut mahdollista tähdätä kaukaa. Jos halusi kusta toisen vihtaan, piti istahtaa suoraan päälle. Ja sehän ei ollut bisnesmaailmassa edes vaikeaa.


Lohdullista oli tietysti se, että talouselämä palkitsee pippelin jo pelkästään humaaneista syistä: meille riittää, että olet olemassa. Asia lohdutti tietysti miljoonapippeliä, joka nyt tiesi nyt entistä varmemmin, että pelkkä pönöttäminen riittää. Yrityksen evoluution oli ihan hyväksyttävää olla yhtä hidasta kuin evoluution luonnossakin. Ja biologiaan perustuva ajattelu yhä edelleen olevan ohjenuorana yritysten hierarkioita ja johtoa rakennettaessa.

Ei kommentteja: