tiistaina, lokakuuta 04, 2005

Väkivaltaiset naiset hakkaavat miehiä


Tasa-arvon saavuttaminen on hidasta, koska yhdenvertaisuus-ihanteen on kaadettava tieltään monia arkikäyttäytymiseemme kuuluvia vakiintuneita ajattelumalleja eli normeja.

Tasa-arvoa on ollut hankala saada edes sinne, missä tulokset voidaan nähdä matemaattisen tarkasti eli esimerkiksi palkkaukseen, jossa palkkojen suuruus ilmaistaan vastaansanomattomilla numeroilla.

Miehet ovat humaanisti ja avarakatseisesti valmiita tasa-arvoistamaan erään ongelmakohdan: kodeissa tapahtuvan väkivallan, jota lähisuhdeväkivallaksi nimitetään, mutta josta on tilastollisen vinoutuman vuoksi kohtuullista puhua myös naisen hakkaamisena. Eräiden äänekkäiden miesten yhteiskunnallisista puheenvuoroista voi saada käsityksen, että tasa-arvon suurimpia ongelmia on se, että miehiä syytetään naisten mukiloimisesta. Näiden miesten mukaan pitäisi huomata, että naisetkin lyövät miehiä.

Miessakit ry:ssa vaikuttava Jyrki Tarkkonen urakoi kuin mies kirjoittaessaan sosiaalialan työntekijöiden omalle Sosiaaliportti-sivustolle, jossa hän jo tässä aiemmin esiin nostamassani keskustelussa "Syrjimmekö miehiä?" perusteli runsain väittein miksi miehiä syrjitään kotiväkivallan käsittelyssä.

Mielestäni tuo seikka ei päässe unohtumaan, vaikka miesten väkivaltaisuutta korostetaankin. On vain kerta kaikkiaan niin, että naisten osuus lähisuhdeväkivallasta on vain pikku ripaus verrattuna siihen, kuinka paljon miehet tappelevat naisia vahingoittaen.

Kannattaisi muistaa, että iso osa raiskauksista jää kokonaan ilmoittamatta. Ja raiskaaminen on väkivallan muodoista miesten erikoisala. Naiset raiskaavat harvoin.

Naisten väkivaltaisuutta korostaville miehille tekee mieleni korostaa, että naisten kulttuuriin ei ole koskaan kuulunut väkivalta. Se on sen sijaan aina ollut osa miehistä käyttäytymismallia sotineen, armeijoineen, katutappeluineen ja väkivaltaisine urheilulajeineen. Eikä metsästyskään aina ole pelkästään liian suureksi päässeen kannan vähentämistä.

Naisiin kohdistuvasta väkivallasta on ollut käynnissä pieni keskustelu Tiina Kaarelan Eroperhe.netin keskustelufoorumilla.


Eroperhe.netin keskustelu rupesi jo alkuvaiheessa luiskahtamaan siihen suuntaan, että naisia tässä pitäisi syyttää; miesten moittiminen asiasta on jo vanhanaikaista eikä istu uusliberalistiseen ajattelutapaan.

Väkivalta kertoo vallan vääristymisestä. Se ei ole esimerkiksi miehen välttämätön tarve saada purkaa pahaa oloaan. Siksi olikin mielenkiintoista, kun Päivi Istalan juontamaan Naisten ilta -radio-ohjelmaan soitti Helsingin Sanomiin haastateltu ilotyttö Laura, joka korosti kuinka hän saa nyt ammatissaan tuntea olevansa niskan päällä ja hän voi käyttää miehiin valtaa. (Kirjoitin ohjelmasta aiemmin.) Sitä valtaa hänellä ei mielestään ollut silloin, kun hän ei tehnyt seksillä bisnestä. Suoran lähetyksen studiokommentaattorit ihmettelivät Lauran tarvetta saavuttaa jotain ihmeellistä ja erinomaista valtaa seksissä ja ollessaan miesten kanssa. Ja yleensäkin minusta keskustelu vallan saavuttamisesta huoraamisen yhteydessä kuulostaa ihan hoopolta. On se kumma, jos nainen ei voisi tuota valtaa mitenkään muuten saavuttaa; mahtaako itse päämäärässä olla siksi jotain vikaa...

Miessakit ry:n keskustelupalstalla on aloiteltu keskustelua "Miksi nainen lyö?" Sielläkin muuten sivutaan vallan halua, jonka analysointi mielestäni on ihan paikallaan tällaisessa keskustelussa. Pitempi keskusteluketju on jo ehtinyt syntyä aiheesta "Pato naisen väkivallan piilottelussa murtuu". Naisviha on Miessakit ry:n keskusteluissa usein niin päälle käyvää (joidenkin miesten asenne on helppo mielessään konkretisoida nyrkein nujakoinniksi; kun jo tekstistä saa tällaisen vaikutelman, niin mitä olisikaan oikea kasvoista kasvoihin väittelytilanne?), että voi vain toivoa sinne samanlaista otetta kuin eri foorumeiden keskesteluissa on, kun puhutaan miesten väkivaltaisuudesta. Silloin aina muistutetaan, että kyllä me naisetkin olemme väkivaltaisia, miksi emme puhuisi naisten väkivallasta miehiä kohtaan...

32 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Minä olen kyllä kokenut vapauttavana kun on ryhdytty puhumaan myös naisten harjoittamasta väkivallasta, koska toinen ikävä alistamisen muoto on ollut naisten ihannoiminen. Naiset ovat enkelien kaltaisia kauniita ja ihania olentoja joissa ei pahuutta ole. Se on kauhea taakka ihmiselle. Varsinkin kun sellaiseen enkelimäisyyteen ei pysty ja mikään ei ole niin surkuteltava otus kuin langennut enkeli.

Naisissa on aggressioita, tapa purkaa niitä vain on erilainen kuin miehillä, koska raakaa voimaa ei ole käytettävissä niin paljon.

Minusta pitäisi hyväksyä, että ihmisinä olemme yhtä vajaita ja puutteellisia, mutta se vain ilmenee meissä eri tavoin.

Tällä en tarkoita sitä, etteikö olisi oikein puhua miesten harjoittamasta väkivallasta. Se on todellinen uhka aivan liian monelle naiselle ja lapselle, mutta huom. myös monelle miehelle. Miehet hakkaavat myöskin miehiä.

MariaKristiina kirjoitti...

Lähisuhdeväkivallassa tekijä voi olla mies tai nainen, uhrina voi olla mies, nainen tai lapset. Fyysisen väkivallan käyttö on väärin ja laissa tuomittavaa, raiskaaminen on rikos. Miksi tätä pitäisi käsitellä nimenomaan sukupuolikysymyksenä? Tekijät voidaan tuomita tekojensa perusteella ja uhreille järjestää apua ja tukea tarpeen mukaan, ei sukupuolen perusteella. Ellet sitten ole sitä mieltä, että väkivalta on tuomittavampaa silloin, kun tekijänä on mies ja uhrina nainen.

Jos tekijöissä sitten on enemmän miehiä ja uhreissa enemmän naisia, niin vankiloihin päätyy enemään miehiä ja turvakoteihin tms. enemmän naisia. Tärkeintä lienee se, että mahdollisimman suuri osa _kaikista_ tapauksista tulee ilmi - oli tekijä tai uhri kumpaa sukupuolta tahansa - ja asiaan puututaan kunnolla. Asenteita pitäisi pyrkiä muokkaamaan pikemminkin siihen suuntaan, että väkivaltainen käyttäyminen on aina väärin sen sijaan, että kannustettaisiin ylläpitämään perinteisen ritallista käsitystä, että vain (heikkoja) naisia ei saa lyödä.

Mikä noissa miessakin keskusteluissa muuten oli mielestäsi sitä "naisvihaa"? Mielestäni linkittämäsi keskusteluketjut vaikuttivat varsin asiallisilta. Myös naisten harjoittamasta väkivallasta puhuminen edistää sitä, että nämäkin tapaukset huomattaisiin - miesten harjoittamasta perheväkivallastahan on puhuttu melko lailla, jolloin ei ole _tarvetta_ erikseen huomauttaa, että kyllä miehetkin syyllistyvät väkivaltaan.

bipona kirjoitti...

Minä kyllä ymmärsin kirjoituksesi niin, että eräänlainen sumuverho on otettu käyttöön tasa-arvokeskustelun etenemisen estämiseksi. Väkivalta on aina tuomittavaa, mutta tämä tapa ottaa naisten harjoittama väkivalta ja alistaminen esille häivyttää mukavasti itse asian pois näkyvistä. Palkkaus- ja päätöksentekoasiat ovat edelleen pitkällä matkalla tasa-arvoon miesten ja naisten välillä.

Ja minulla on tasa-arvon hitaasta kehittymisestä 35 vuoden kokemus työelämässä. Viimeisin työelämään liittyvä huomioni oli, että myöskään kaikki naiset eivät ole vielä uskaltaneet astua mukaan uuteen maailmaan. Naisen menestyminen koetaan uhkana vielä niin miesten kuin naistenkin keskuudessa. Miesten kohdalla tuntui joskus, kuin heidän miehisyytensä olisi naisen menestyksestä ollut uhattuna, naisten kohdalla vaistosi kateutta ja pahoja kieliä, koska menestyvä nainen käytännön syistä joutui työskentelemään paljon miesten kanssa.

Minä olen joutunut omista syistä toistaiseksi jättämään työelämän, mutta juuri ennen poistumista, minua yritettiin ostaa toiseen firmaan työhön muhkeilla eduilla. Irtisanomistani ei hyväksytty ja vanha firmani tarjosi minulle samat edut. Vaikka miesjohtaja varoitti minua puhumasta muille asiasta mitään, ymmärsinhän? juttu vuosi kuitenkin kirjanpidon kautta firmassa. Kun lähdin, olin kaikille kilpailija ja, mikä pahinta, oman edun tavoittelija. Minusta oli liikuttavaa nähdä, kuinka lähtöni jälkeen muutamat mieskollegat olivat saaneet uusia johtajatitteleitä.

Tasa-arvoon vie pitkä ja kivinen tie ja rumiakin keinoja tullaan vielä käyttämään. Olisiko yksi tämä riidan haastaminen ja yritys saada naiset hysteerisinä kenen tahansa tukkaan, sekin on oiva keino suunnata pointti pois vallan käyttämisestä, päättämisestä ja palkkauksesta.

Kirsti kirjoitti...

Kyllä minusta sukupuolikysymys täytyy ottaa huomioon, koska miehet ja naiset syyllistyvät erilaiseen väkivaltaan. Ja me myös reagoimme eri tavalla miesten ja naisten väkivaltaisuuteen, vaikkei ehkä pitäisikään. Perinteisestihän on ollut ihan normaalia jos mies muksii vaimoaan, puuttumiskynnys on ollut aika korkea. Toisaalta taas naisten harrastamaa väkivaltaa ei tunnisteta, koska se ei ole samanlaista, yhtä yksioikoista kuin miehillä.

Anonyymi kirjoitti...

No tulihan se miesten geneettinen pahuus sieltä. Kauan panttasit.
Kirjoitti Samuli

Junakohtaus kirjoitti...

Mielenkiintoista, että en ole saanut mitään kommenttia pidempään ja perusteellisempaan omaan kommenttiini samasta aihepiiristä muutama postaus alempana.

En nyt ihan vielä viitsisi sanoa, että semmoisia ne feministit on, mutta ei se kauhean kaukanakaan ole. Enkat tällä saralla taisi tehdä Isosisko, joka otti koko kommenttipalstan pois, kun muuten olisi joutunut argumentoimaan.

MariaKristiina kirjoitti...

Kirsti: "Kyllä minusta sukupuolikysymys täytyy ottaa huomioon, koska miehet ja naiset syyllistyvät erilaiseen väkivaltaan."

Erityyppiset väkivaltaiset teot täytyy toki huomioida, mutta miksi tuota erityyppistä väkivaltaa täytyisi jaotella juuri tekijän sukupuolen mukaan, vaikka tietyt tyypit olisivatkin yleisempiä toisen sukupuolen teoissa (melko harvat taitavat rajoittua yksinomaan toisen sukupuolen teoiksi)? Eikö riittäisi, että väkivallan eri muotoihin paneuduttaisiin ilman mitään jaotteluita miehisiin ja naisellisiin keinoihin? Kannattaako esittää vaikkapa fyysinen väkivalta miehisenä ja henkinen naisellisena, kun kuitenkin jotkut naiset syyllistyvät ihan fyysiseen väkivaltaan ja jotkut miehet puolestaan siihen henkiseen? Eikö silloin voisi puhua vain fyysisestä ja henkisestä väkivallasta?

"Ja me myös reagoimme eri tavalla miesten ja naisten väkivaltaisuuteen, vaikkei ehkä pitäisikään. Perinteisestihän on ollut ihan normaalia jos mies muksii vaimoaan, puuttumiskynnys on ollut aika korkea. Toisaalta taas naisten harrastamaa väkivaltaa ei tunnisteta, koska se ei ole samanlaista, yhtä yksioikoista kuin miehillä."

Minusta juuri tuo reagoiminen eri tavalla naisten ja miesten väkivaltaisuuteen on sellaista väkivallan näkemistä sukupuolikysymyksenä, josta haluaisin päästä eroon. Miehen väkivaltaisuutta pidetään melkeinpä tavanomaisena, joko ns. feministisesti niiden mieshirviöiden systemaattisena naisten alistamisena (perheväkivalta, raiskaukset) tai sitten jotenkin normaalina - jopa reiluna - miehisenä toimintatapana (miesten välinen fyysinen väkivalta), kun taas naisten aggressiivisuus usein ohitetaan marginaalisena tai sen olemassaolo kielletään ellei sitten kyseessä ole se "naisellinen" henkinen (piilo)väkivalta. Minusta siis väkivallan käsittely sukupuolikysymyksenä pikemminkin ylläpitää noita asenteita. Ja kaikkein pettynein olen ollut siihen, että juuri itseään feministiksi kutsuvat näyttävät osallistuvan aktiivisimmin tuollaisten käsitysten ylläpitämiseen (joskus nuorena lukiolaistyttönä näet luulin, että feminismissä oikeasti olisi kyse esimerkiksi sukupuoleen liitettyjen stereotyyppien yms. vastustamisesta).

Kirsti kirjoitti...

Mariakristiina, ymmärrän pointtisi, luullakseni, mutta ajattelen että tuo sinun mallisi pätee täydellisessä maailmassa. Se pätee maailmassa jossa olemme jo vapautuneet kaikkiin sukupuoliin liittyvista stereotyyppisistä asenteista.

Fyysinen, suorasukainen aggressiivisuus on ollut nimenomaan miehinen piirre, mutta kiinnostavaa (ja kamalaa) kyllä naisten vähäisempi aggressiivisuus on saattanut olla osittain kasvatuksellinen piirre, eikä siihenkään ole enää luottamista, koska nuorien tyttöjen aggressiivinen käyttäytyminen on käsittääkseni lisääntynyt. Ehkä tosiaan tasa-arvoistuminen tapahtuu näin negatiivisella tavalla, mitä en kyllä toivoisi. Ja tulee siis tarpeettomaksi eritellä, että kuka oikeastaan mukiloi ja ketä.

Olen käsittänyt, että miesten harrastamasta perheväkivallasta on alettu puhua koska on huomattu, että perheissä muksitaan vaimoja eikä kukaan pidä sitä minään ihmeellisenä, eivät edes hakatut vaimot. Tällaiset ilmiöt eivät ikään kuin tule esiin, jos puhutaan väkivallasta ikään kuin sukupuolineutraalina asiana.

Sama koskee tietysti naisten harrastamaa epäsuoraa väkivaltaa.

Ja sitten tietysti on miehiä, jotka ovat piiloaggressiivia ja naisia jotka ovat väkivaltaisia ja... öh, tämä on niin monimutkaista että tulee pää kipeäksi.

Kirsti kirjoitti...

piti vissiin olla, että kaikista sukupuoliin liittyvistä jne jne jne

Henry kirjoitti...

http://www.iltasanomat.fi/naiset/Tutkimus%3A+L%E4hes+puolet+kotiv%E4kivallasta+naisten+tekem%E4%E4/1054082

"Perheessä lasten pahoinpitelyistä puolet on tutkimusten mukaan naisten tekemiä. Parisuhteessa törkeistä pahoinpitelyistä naisten kontolle menee noin kaksi väkivallantekoa viidestä.

- Tästä ei kuitenkaan saa puhua, projektipäällikkö Hannele Törrönen Ensi- ja turvakotien liitosta huokaa.

Naisten väkivaltaa koskevan projektin vetäjänä Törrönen tietää, mitä naisten väkivallasta puhumisesta seuraa - raivo ja lähinnä naisten raivo.

- Minulta on kysytty usein, miten kehtaan kehittää naisille väkivaltaista identiteettiä ja yrittää vain puolustella miesten tekoja ja kuinka voin näin törkeästi syyllistää naista.

Väkivaltarikoksia naiset toki tekevät paljon vähemmän kuin miehet. Väkivaltaisia naisia on kaikissa sosiaaliluokissa ja ikäryhmissä, aivan kuten miehiäkin.

Törrönen ymmärtää, miksi naisen väkivaltaa ei haluta nähdä.

- Se pelottaa ja ahdistaa liikaa. Naiset ovat yhteiskuntamme huolehtijoita, lastemme opettajia, tarhantätejä ja vanhustemme ja sairaidemme hoivaajia. Tätä ryhmää ei haluta ajatella väkivaltaisena, se on liian kammottavaa."

Panu kirjoitti...

Mariakristiina, ymmärrän pointtisi, luullakseni, mutta ajattelen että tuo sinun mallisi pätee täydellisessä maailmassa. Se pätee maailmassa jossa olemme jo vapautuneet kaikkiin sukupuoliin liittyvista stereotyyppisistä asenteista.

En tiennytkään, että Mariakristiinan ja minun seurustelusuhde on täydellinen maailma, mutta hyvä kun sen kerroit. On meillä kyllä ihan kohtuullisesti mennyt, ei siinä mitään.

Kirsti kirjoitti...

Panu, on teillä varmaan siellä täydellinen maailma, mutta kaikki eivät mahdu sinne teidän maailmaanne, ja he joutuvat valitettavasti elämään sen teidän täydellisen maailmanne ulkopuolella. No niin, nyt minä lasken jo tämänkin blogin tasoa.

Panu kirjoitti...

Tällä en tarkoita sitä, etteikö olisi oikein puhua miesten harjoittamasta väkivallasta. Se on todellinen uhka aivan liian monelle naiselle ja lapselle, mutta huom. myös monelle miehelle. Miehet hakkaavat myöskin miehiä.

Ja naiset yllyttävät miehiä hakkaamaan miehiä. Jostain kumman syystä vain naisia ei ilmeisestikään saa vastuullistaa, anteeksi, syyllistää tästä.

linkki 1


linkki 2

Feministi kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne!!

Kirsi puhui siitä, että naiselle on taakka olla puhdas ja idealisoitu hahmo. Se asettaa ihmisen liian vaativaan rooliin. Minä väittäisin, että itseasiassa tuo idealisoitu rooli ei ole tehty niinkään NAISELLE, vaan ÄIDILLE. Ja sitä kautta, äitiyden (olevan tai joskus tulevaisuudessa mahdollisen) äitiyden vuoksi rooli leimaa myös naisen. Eikä tämä äitiyden uljas tehtävä ole mikään biologinen välttämättömyys; sekin on vain kulttuurin tuote, vaikka nainen onkin synnyttävä sukupuoli.

Kirsti kirjoitti...

Voi olla että se idealisoitu malli on tehty nimenomaan äidille, mutta se säteilee kyllä laajemminkin ja vaikuttaa kaikkien naisten elämään. Kaikki tyttölapset ovat tietysti potentiaalisia äitejä ja hoivaajia ja siksi heistä koulitaan sellaisia. Minäkään en kovin paljon usko biologiaan tässä, kyllä kulttuurin/kasvatuksen merkitys on iso.

Panu, olet päättänyt että kaiken maailmassa esiintyvän pahuuden takana on aina loppuviimeksi nainen ja naisen pahuus. Voihan noinkin ajatella tietysti. Ja varmasti ajatusmalli tuottaa sinulle tyydytystä koska pitäydyt siihen. (Tämän olen oppinut dr Phililtä)Sen kautta voit selittää kaiken yleispätevästi eikä sinun tarvitse pohdiskella vasta-argumentteja. Siksi minäkään en niitä sinulle esitä. Kuten ensimmäisessä kommentissani tuolla sanoin, minusta meidän pitäisi hyväksyä, että olemme kaikki puutteellisia ihmisiä ja kaikissa meissä on pahuutta, se vain ilmenee meissä eri tavoin. Sen voimme henkilökohtaisesti päättää kuinka paljon itse kohdallamme teemme pahaa muille. Mutta tämähän ei taida sinua koskettaa koska olet rakentanut naisista itsellesi myyttisen vihollisen. Myyttiset viholliset ovat käteviä koska niihin voi projisoida kaikki negatiiviset tunteensa eikä niitä tarvitse nähdä inhimillisinä olentoina.

Feministi kirjoitti...

MARIAKRISTIINA: (jaaha, poika heräsi ja kävelee suoraan syliini, koetan tässä aamuimetyksen lomassa näpytellä jotain...) Minusta sukupuolittuneiden rakenteiden tarkastelu on hemmetin mielenkiintoista, sillä näkökulma avaa aiheesta mieluusti piiloon painettavia kulmia. Se on siis yritys tuoda päivänvaloon syrjään työnnettyjä asioita. Sukupuolijärjestelmä ja -sopimus vaikuttaa mielestäni paljon eri yhteiskuntiin, koska järjestelmä on niin kahtiajakautunut, dikotominen. On vain kaksi hyväksyttävää sukupuolta.
Tiedän, ettei vallalla olevassa uusliberalistisessa hengessä ole trendikästä tarkastella sukupuolijärjestelmän vaikutuksia, vaan toistelemme mantran lailla kuinka tasa-arvoisia olemme. Mua aina jaksaa ällistyttää ihmisten asenne: "mutta mehän olemme jo tasa-arvoisia!"

Kirsti kirjoitti...

Tasa-arvo sinänsäkin on niin äärettömän monimutkainen asia. Olen huomannut myös, että nyt on trendikästä korostaa, ettei sukupuolella ole merkitystä, miehet ja naiset ovat hyvin samanlaisia ja esim. kirjallisuudessa ei ole mitään eroa onko kirjoittaja tai lukija mies vai nainen jne jne. Itsekin ajattelen, että miehiä ja naisia yhdistää paljon useampi asia kuin erottaa, mutta kyllä maailma on meille hyvin erilainen sen perusteella satummeko syntymään miehiksi vai naisiksi. Ja minusta tasa-arvoa ei todellakaan edistä se että tämä lakaistaan maton alle. Mutta ei siitä tietenkään kannata mitään uskontoakaan tehdä eikä ryhtyä rakentamaan keinotekoisia vastakkainasetteluja miesten ja naisten välille.

Panu kirjoitti...

Panu, olet päättänyt että kaiken maailmassa esiintyvän pahuuden takana on aina loppuviimeksi nainen ja naisen pahuus.

En todellakaan. Feministit ovat päättäneet, että kaiken maailmassa esiintyvän pahuuden takana on aina loppuviimeksi mies ja miehen pahuus ja miehiset valtastruktuurit. Tällaisen vastuunsiirtomekanismin avulla he kiistävät naisella koskaan, ikinä, milloinkaan olevan mahdollisuuttakaan ottaa vastuuta yhtään mistään. Jos minä vastaavasti syyllistän naisen pahuuden kaikesta, ei kyseessä ole viime kädessä mikään muu kuin peilikuva tästä feministien tavasta kiistää naisen vastuu ja oman liikkeensä yhteiskunnallinen vallankäyttövastuu.

Feministinen valtablokki käyttää valtaa. Tämä ei minusta sinänsä ole ongelma, jos se blokki myöntää sen avoimesti ja suostuu siihen, että sen vallankäyttö myös kyseenalaistetaan. Ongelma on siinä, että feministit vaativat kaikkia muita uskomaan heidän itsepetokseensa, jonka mukaan heidän vallankäyttönsä ei ole koskaan vallankäyttöä, vaan aina ainoastaan vallasta osattomaksi jääneen itsepuolustusta.

Arawn kirjoitti...

"En todellakaan. Feministit ovat päättäneet, että kaiken maailmassa esiintyvän pahuuden takana on aina loppuviimeksi mies ja miehen pahuus ja miehiset valtastruktuurit. Tällaisen vastuunsiirtomekanismin avulla he kiistävät naisella koskaan, ikinä, milloinkaan olevan mahdollisuuttakaan ottaa vastuuta yhtään mistään. Jos minä vastaavasti syyllistän naisen pahuuden kaikesta, ei kyseessä ole viime kädessä mikään muu kuin peilikuva tästä feministien tavasta kiistää naisen vastuu ja oman liikkeensä yhteiskunnallinen vallankäyttövastuu. "

Tää on niin tätä. Koska naapuri on idiootti, sinunkin on sitten oltava.

Turha toivoa, että naapurustonne ulkopuoliset ottavat kumpiakaan tosissaan.

Anonyymi kirjoitti...

Miehet syyllistyvät useammin väkivaltaan kuin naiset, se on fakta. Mutta myös naisilla on aggressioita ja he käyttävät väkivaltaa. Yhtä selvää pitäisi olla myös sen, että puolisoaan ja/tai lapsiaan hakkaava mies on vastuussa teoistaan itse, vain ja ainoastaan itse. Sama koskee väkivaltaisia naisia.
Minua ihmetyttää se, että joidenkin ihmisten mielestä on asioita joita ei saa tutkia tieteellisesti. Siis kuinka monta tutkimusta Suomessa tehdään vuodessa? En viitsi edes arvailla. Ja kun joku taho ilmoittaa aloittavansa tutkimuksen naisten väkivaltaisuudesta niin alkaa kauhea huuto: EI SAA TUTKIA!!!!
Siis mitä helvettiä, mistä jotkut kansalaiset ovat saaneet päähänsä, että heillä on joku oikeus puuttua siihen mitä otetaan tutkimuskohteeksi.
Noin yleisesti minua kiinnostaa, että mitä muita asioita "ei saa" tutkia. Joku edellä mainitun sensuroinnin kannattaja voisi valaista aihetta.
Kirjoitti Samuli

Arawn kirjoitti...

Jaa-a. Epäilen, ettei niitä sensuroijia löydy täältä.

Minusta naisten väkivaltaa nimenomaan pitäisi tutkia. Tuskin lasta nyt kauheasti kiinnostaa, hakkaako sitä äiti vai isä, jos hakkaa eikä miehelläkään ole kovin hauskaa väkivaltaisen vaimon kanssa. Näin hyvin laimeasti ilmaistuna.

Anonyymi kirjoitti...

Muistaakseni jokin vasuriliiton jaosto esitti vastalauseensa tästä väkivaltatutkimuksesta. Eikös tuo Tiina Kaarela kuulu siihen poppooseen. Kaarela voisi kertoa nämä vaaralliset ja sen vuoksi kielletyt tutkimusaiheet.
Kirjoitti Samuli

Panu kirjoitti...

Turha toivoa, että naapurustonne ulkopuoliset ottavat kumpiakaan tosissaan.

Ei ole ulkopuolisia. Kaikki me olemme tässä mukana. Se on se sukupuolten sota jonka teikäläiset ovat aloittaneet.

MariaKristiina kirjoitti...

Feministi: "Minusta sukupuolittuneiden rakenteiden tarkastelu on hemmetin mielenkiintoista, sillä näkökulma avaa aiheesta mieluusti piiloon painettavia kulmia. Se on siis yritys tuoda päivänvaloon syrjään työnnettyjä asioita."

Minusta juuri tätä väkivalta-asiaa on varsinkin viime aikoina käsitelty aika lailla nimenomaan (feministisesti) sukupuolinäkökulmasta, eikä kirjoituksessasi mielestäni tullut esille mitään uutta tai "piiloon painettuja kulmia". Vai onko kyse siitä, että minä olen jostain siistä vain sattunut lukemaan epätavallisen paljon tuonkaltaisia kirjoituksia
ja teille muille on tieto miesten väkivaltaisesta kulttuurista tai se, ettei kaikkia raiskauksia ilmoiteta, ovat suuria paljastuksia.

"Sukupuolijärjestelmä ja -sopimus vaikuttaa mielestäni paljon eri yhteiskuntiin, koska järjestelmä on niin kahtiajakautunut, dikotominen. On vain kaksi hyväksyttävää sukupuolta."

Sukupuolijärjestelmä lienee tosiaan kahtiajakautunut, kun on vain kaksi varsinaista biologista sukupuolta (jätän nyt tarkastelusta pois hermafrodiitit, transseksuaalit yms. marginaaliset vähemmistöt). Eri asia on sitten se, kuinka suurelta osin juuri sukupuoli määrittää ihmisen identiteettiä ja asemaa yhteisössä.
Mielestäni tämä ratkaisee, miten suuri vaikutus sillä sukupuolijärjestelmällä on johonkin tiettyyn yhteiskuntaan eli suuri vaikutus ei välttämättä automaattisesti seuraa tuosta kahtiajakautuneisuudesta (en tällä yritä väittää, että sukupuolijärjestelmä olisi täysin merkityksetön esimerkiksi nyky-Suomessa).

"Tiedän, ettei vallalla olevassa uusliberalistisessa hengessä ole trendikästä tarkastella sukupuolijärjestelmän vaikutuksia, vaan toistelemme mantran lailla kuinka tasa-arvoisia olemme."

En kritisoinut kirjoitustasi siksi, ettei se ollut "trendikäs" (uskoakseni olen itse kaikkea muuta kuin trendikäs uusliberalisti), enkä väittänyt, että olisimme täysin tasa-arvoisia. Taisin johonkin aikaisempaan kirjoitukseesi kommentoidakin jotain siihen suuntaan, että molempien sukupuolten asemassa on epäkohtia.

Maria kirjoitti...

Kirsin ekasta kommentista: "Naisissa on aggressioita, tapa purkaa niitä vain on erilainen kuin miehillä, koska raakaa voimaa ei ole käytettävissä niin paljon." Tämä on m inusta keskustelemisen arvoinen asia, eikä niinkään se ainainen taistelu siitä, että kummat on pahempia, naiset vai miehet.

Pienet tytöthän eivät riehu, huuda, tappele jne. Eli he oppivat pullottamaan huonon olonsa sisäänsä, josta se purkautuu sitten eri tavoin (koska sehän purkautuu).

Jotkut hakkaavat miehiään ja lapsiaan (ihan kuten ne miehet jotka eivät ole lapsena oppineet negatiivisten tunteiden purkamiselle muuta keinoa), jotkut ovat v-mäisiä muille ihmisille sanojen ja fyysisesti väkivallattomien temppujen kautta (jotka kuitenkin on tarkoitettu satuttamaan muita). Toiset tulevat sairaiksi, joko henkisesti tai fyysisesti.

Pointtina tässä on se, että väkivallasta keskustelemisen sijasta sopisi keskutella enemmän sen syistä, ja mitä asialle voisi tehdä, sekä miesten että naisten suhteen.

Arawn kirjoitti...

"Ei ole ulkopuolisia. Kaikki me olemme tässä mukana. Se on se sukupuolten sota jonka teikäläiset ovat aloittaneet. "

No, minä en ainakaan ota tosissani. Kun tyyppi selittää, että toinen sukupuoli aloitti "sodan", joka alkoi miljoonia vuosia sitten jossain Afrikan peränurkassa, niin... Joo moi vaan.

Anonyymi kirjoitti...

Sovitaanko niin, että kun puhutaan väkivallasta niin puhutaan fyysisestä väkivallasta, muuten puurot ja vellit menevät täysin sekaisin. Minä en ainakaan halua lukea juttua, jossa mies puolustelee hakkaamista sillä, että vaimo käytti henkistä väkivaltaa(nalkutti). Tuo puhe naisten aggressioiden eri purkutavoista haiskahtaa vähän samalta.
Samoin jotkut pyrkivät venyttämään miesten väkivaltaa käsittämään jopa ilmeet ja eleet.
Kirjoitti Samuli

Kirsti kirjoitti...

Samuli, keskustellessa varmaan kannattaa tehdä selväksi mistä väkivallasta on puhe, fyysisestä vai henkisestä. Mutta pelkkään fyysiseen väkivaltaan keskityttäessä naiset jäävät kyllä varjoon, koska he eivät ole yhtä fyysisesti väkivaltaisia kuin miehet. Keskittyminen pelkkään fyysiseen väkivaltaan mielestäni vääristää kokonaiskuvaa.

Se on tavallaan sitten eri keskustelunsa, että mikä saa miehen hakkaamaan, esim. juuri naisen nalkutus. Se liittyy parisuhteiden dynamiikkaan.

Tyttöjen/naisten aggressioista on viime vuosina tehty psykologiassa tutkimusta ja minusta se on ollut hyvin tärkeää koska samalla tavalla kuin fyysisesti väkivaltaiset miehet ovat uhka myös toisille miehille, myös naisten aggressiivisuus tekee tuhojaan naistenkin parissa. Se ei siis uhkaa pelkästään miehiä ja lapsia. Monilla tytöillä on varmasti keljuja muistoja koulujen tyttöporukoiden salakavalasta piiloaggressiosta.

Samuli kirjoitti...

Kirsti, tavallaan ymmärrän pointtisi. Mutta en ymmärrä huoltasi siitä, että puhuttaessa fyysisestä väkivallasta naiset "jäävät varjoon". Haluat tavallaan väkisin päästä fifty-fifty tilanteeseen säätämällä mittareita. Tuo on mielestäni väärin ymmärrettyä tasa-arvoajattelua ja sukua sille, että syy pahoipitelyyn haetaan tekijän ulkopuolelta.
Olen samaa mieltä siitä, että parisuhdedynamiikka on aivan oma keskustelun aihe, eikä siitä pidä hakea "oikeutusta" väkivallalle.
Henkinen "väkivalta" voi olla rankkaa, mutta siihen pitää hakea apua muualta kuin hakkaamisesta. Esim. perheneuvonnasta tai jopa avioerosta. Fyysinen väkivalta voi tappaa ja se on peruuttamatonta. Ja se tappaa aina myös jotain sitä näkevän lapsen sielusta ja jättää siihen kolon(tämä muistona omasta lapsuudesta).
Kiistely jostain prosenteista vakavan asian yhteydessä on mieletöntä. Väkivalta pitää tuomita yksiselitteisesti ilman mitään muttia.
Haluaisin muistuttaa, että suuri enemmistö kummastakaan sukupuolesta ei harrasta väkivaltaa. Se tuppaa unohtumaan näissä keskusteluissa.
Noin yleisesti, suhtutuminen väkivaltaan on Suomessa lepsua ja jopa hyväksyvää. Ruotsissa saa paljon helpommin ehdottoman vankeustuomion. Mielestäni pitäisi harkita systeemiä, jossa kolmesta törkeästä pahoinpitelystä saa elinikäisen tuomion.

Kirsti kirjoitti...

Heh Samuli, en etsi tasapeliä, eikä ole pyrkimys säätää mittareita. On vain niin, että naisten aggressioita ei ole perinteisesti ollenkaan tunnistettu ja sitä en pidä hyvänä asiana. Se on minusta hankala ihan naisten itsensäkin kannalta koska aggressiot tuottavat vaivaa ja ahdistusta myös ihmiselle itselleen mutta miten haet apua tällaiseen vaivaan jota ei virallisesti ole olemassakaan? Miestenkin harrastamaan hakkaamiseen pyritään mielellään puuttumaan jo ennen kuin ollaan raastuvassa asti. Väkivaltainen mies huomaa että hänen reaktiotapansa ovat väärät ja hän voi hakea apua ja häntä voidaan auttaa. Samalla tavalla aggressiivisten naisten pitäisi voida havaita väärät reaktiotapansa, hakea ja saada apua. Mutta niinhän ei käy, jos naisten aggressioita ei tunnisteta.

Voi tietenkin olla, että on järkevä käytännöllisyyssyistä erottaa nämä väkivallan erilaiset muodot toisistaan. Toin vain tämän naisten väkivaltajutun mukaan keskusteluun koska itse en ole kokenut sen olevan mitenkään ristiriidassa feminististen pyrkimysten kanssa.

Samuli kirjoitti...

Kaisa,kirjoitat eroperhe.netissä, että MIES vastaa suurimmasta osasta katuväkivaltaa. Mikä ihmeen mies? En minä ainakaan ole ketään pahoinpidellyt. Kyllä se on pieni vähemmistö miehistä, joka on vaarallinen.
Kysyt myös miten fyysisesti heikompi nainen voi olla uhka miehelle. Jos mies ei hyväksy väkivaltaa, niin tottakai nainen voi olla uhka. On kyse eräänlaisesta pasifismista. Eli mies ei käytä väkivaltaa edes itseään puolustaakseen.Itse kyllä puolustautuisin kiinni pitämällä.
Vaan eipä taida tulla tarvetta sellaiseen. Vaimoni on hieno ihminen.
Kun puhutaan naisiin kohdistuvasta perheväkivallasta, niin sitä ei pidä hämärtää puheella muista väkivaltamuodoista. Tästä olen kanssasi samaa mieltä.

minh kirjoitti...

Anteeksi, jos toistan tässä, en ehtinyt lukea kommenttilaatikkoa kovin syvällisesti.

Muistaakseni Desura-kustantamo on julkaissut kirjan, jonka nimen olen tietysti unohtunut, mutta se on erittäin helppo löytää. Kirja kertoo USA:n tyttöjengeistä. Jengit ovat yhtä väkivaltaisia kuin miestenkin jengit ja malli on sama(toisin sanoen kopioitu miehiltä), mutta herää myös kysymys: jos nainen on miesten jengeissä vain autokuski ja panopuu, niin milloin mitta tulee täyteen ja MITEN? Näköjään siten, että tytöt ja naiset ovat ottaneet samat roolit ja käyttäytymismallit, kuin miehetkin ja näin naisten harjoittama väkivalta on kasvanut rajusti.
Olihan tuossa jossain Anna-lehdessä juttu tyttöjen väkivallasta, joka kasvaa ja kasvaa ja kun tyttöjä haastatellaan, he eivät osaa selittää syitä käyttäytymiselleen. Pojat sensijaan osaavat: paikka jengissä, maine, nouseminen hierarkiassa jne.

Itse olin 80-luvun puolessavälissä steissillä hilluva väkivaltainen tyttö ja mieleeni on erityisesti jäänyt katu- ja steissitappeluiden jälkeen vertavuotavana vanhempien naisten kauhistelu- ei siitä, että joku oli hakattu, vaan siitä, että olin tyttö.-"Eihän tytöt tappele"-oli usein kuulemani lause, nuhde. Mutta minä halusin olla kova ja pärjätä ja toimin "esitappelijana" tälle jatkuvasti kasvavalle naisten harjoitamalle väkivallalle. Oli mm. kunnia-asia hakata itse, henkilökohtaisesti joku mies/poika, joka oli kähminyt tai nimitellyt huoraksi, koskaan ei lähetetty muita miehiä asialle.

Nykyään, vuosia kamppailulajeja harrastaneena, äitinä ja "tarkkailijana" tunnen suurta inhoa ja häpeää omasta käyttäytymisestäni silloin parikymmentä vuotta sitten.

Ihmettelen, ettei näistä kokemuksista kirjoiteta. Sainpa idean omaan postaukseen blogiini, joten kiitos!
-minh-