sunnuntaina, marraskuuta 06, 2005

Hienosti kirjoitettu Paha maa


Olen toivottoman huono katsomaan elokuvia. En jaksa istua niin kauan paikoillani ja kaikki juonen pienetkin sekavuudet ja tietty taiteellisuus loitontavat minut jonnekin kauas, tiskaamisen pariin, sanomalehden ääreen, istumaan wc-pöntölle. Mitä vain.

Paavo Westerbergin ja kumppaneiden käsikirjoittama
Paha maa sitoi minut paikoilleen ja katsoin filmin hämmästyneenä. Olin kuullut eräältä elokuvan filmiteatterissa katsoneelta kuinka ahdistava se on. Sama ahdistuneisuus näyttää toistuvan myös kritiikeissä, joissa mielestäni kriitikko ei tule ajatelleeksi miksi hän on tämän elokuvan takia ahdistunut.
Olen toista mieltä. Elokuva ei ole niinkään ahdistava kuin julma ja realistinen. Ahdistavuutta on lähinnä vain Mikko Koukin esittämässä autovarkaan ja käytettyjen kodinkoneiden kauppiasta pieksäneen hahmossa. Ahdistavuus on nimenomaan siinä, kuinka tämä mies on sosiaalisen ympäristönsä vanki, koska hän ei tiedosta sen ongelmia.

Oikeastaan kalliilla maasturilla mässäillyt autovaras-Elvis on vain masentava, sen sijaan Sulevi Peltolan esittämä pölynimurimyyjän rooli oli sitäkin ankeampi. Pölynimurikaupittelija yrittää selviytyä itse, mutta mistään ei palkita.

Tämä elokuva on silkkaa sosiologiaa, hieno näkökulma ihmisten pyristelyyn yhteiskunnan rakenteissa. Yhteiskunnan järjestelmällisuus ja konemainen rakenne takaavat sen, että me kaikki kuulumme verkostoon, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun jollain jäsenellä, kansalaisella, menee huonosti, täytyy parempiosaisen alkaa jo ladata haulikkoaan. Sillä kohta se kaaos on omalla pihalla.

Käsikirjoitus on upea monestakin syystä, muun muassa hienon sosiaalisen ja sosiologisen näkökulman ansiosta. Se onnistuu myös kuvaamaan yhteiskunnan ja ihmisten verkoston dynaamisuuden, kuinka yhden ihmisen epäonnin ja kova kohtalo siirtyvät nopeasti eteenpäin. Vääjäämättä, eikä kukaan voi pysäyttää pahan etenemistä. Sitä vastaan voi silti taistella.
Eliitti luulee, että sillä on käsissään yhteiskunnan hyvyys. Paha maa -elokuva on ahdistava hyväosaisten mielestä, koska filmi alleviivaa elämän arvaamattomuutta, sitä kuinka ajautuminen vie kurjiin kohtaloihin. Yhteiskunnan rakenteiden täytyy olla kunnossa, jotta ihmiset voisivat elää ihmisarvoisesti. Pärjääminen riippuu rakenteista, ei niinkään yksilöstä. Yksilö toki taistelee aina pahoja rakenteita vastaan, mutta taistelu on aina rimpuilua ja temppuilua, ei urheilullinen kultamitalisuoritus. Rakenteiden muuttamista on siksi aina osattava vaatia.

Ei kommentteja: