maanantaina, marraskuuta 21, 2005

Mies, perheen pienin

Hakaniemen torin reunamilla nähdään esimerkkejä siitä, mitä avio-/avoerot saavat aikaan. Miehet alkoholisoituvat, vanha sairaus vain pahenee eron takia ja samassa kaikki muu elämänhallinta katoaa.

Asunnottomien ja alkoholisoituneiden pultsarien keskuudessa on yliedustettuna eronneiden ryhmä. Miehillä on kerrottavanaan elämäntarina, että oli minulla vaimo ja lapsetkin...

Ilmiö johtuu siitä, että naiset on sukupuolisopimuksessa vastuutettu hoitamaan miehen tunne-elämää. Nainen toimii miehen tunteiden tulkkina ja emotionaalisena tukea, eräänlaisena tunnevalmentajana. Mieshän edustaa järkeä, nainen tunnetta.

Eron jälkeen miehellä on siis yleisesti vallitsevan käsityksen mukaan ikäänkuin lupa luiskahtaa alkoholismiin. Hänhän kokee eron vuoksi kovimmat menetykset, koska nainen on väkivaltaisesti hyljännyt hänet. Nainen on riuhtonut itsensä irti hänen tunne-elämänsä rakentamistyöstä. Mies kokee siksi joutuneensa yksin keskelle arvaamatonta maailmaa, jossa on ihan oikeutettua että hän keskittyy terapoimaan hylkäämiskokemustaan viinan avulla. Hänellä on siinä samalla oikeutus hyljätä myös lapsensa. Eronneista miehistä karkeasti sanottuna kolmasosa ei juuri koskaan tapaa lapsiaan eron jälkeen. Se on hyljätyksi tulleen perheen pienimmän, miehen, esittämä vastalause.

Naiset pitävät puolestaan huolen siitä, että miesten kärsimykset jatkuvat jatkossakin. Jotkut naiset eivät tajua, että heidän valtaansa ei juuri vahingoita se, vaikka miesten annetaan aikuistua. Eroperhe.netissä on kaksi mielenkiintoista keskusteluketjua, jotka liittyvät tähän aiheeseen. Olen kirjoittanut siihin itsekin.

Mikä on sukupuolisopimus?

Isä ei halua tavata eron jälkeen lapsiaan

Joidenkin naisten vastauksista näkee, kuinka vaikea on tiedostaa sitä vankilaa, jonka naiset itse paapomisellaan miehelle luovat. Mies on ja pysyy keskenkasvuisena ja riittämättömänä vanhempana, koska naiset itse tuottavat sitä puheessaan koko ajan.

Ei kommentteja: