tiistaina, marraskuuta 22, 2005

Tarja Halosen naisnäkökulma

Naistutkimuspäivillä perjantaina 18.11.2005 juhlapuheen pitänyt tasavallan presidentti Tarja Halonen uskoutui.

Hän halusi tehdä Helsingin kauppakorkeakoulun juhlasaliin kokoontuneelle kuulijakunnalle hyvin selväksi sen, että hän tarkastelee yhteiskunnallisia kysymyksiä naisnäkökulmasta. Halonen ei suostu yhtymään siihen kaikenlaisia eroja peittelevään hyminään, jonka mukaan tasa-arvo on jo saavutettu. Hymisijöiden mukaan sukupuolten epätasa-arvon tutkimiseen ei löydy enää perusteita. Halosen mukaan epäoikeudenmukaisuuksia on yhä yhteiskunnan perustavimmissakin rakenteissa.

Halonen ei ole mikään briljantti puhuja ja sanan käyttäjä, enemmänkin hän on sujuva ja ihan kohtalaisen mielenkiintoinen. Kuitenkin ajattelussaan ja siihen perustuvassa toiminnassaan hän näyttää olevan kyllin tiedostava, jotta häntä voi nimittää kriittiseksi. Halonen ei ammu osuvia nuolia kohti maalitaulua, hän tuntuu tajuavan asioiden yhteydet. Hän ymmärtää, kuinka yhteiskunnalliset ongelmat johtuvat vääristä rakenteista, jotka eivät palvele hyvien päämäärien toteutumista. Ainahan rakenteet tietysti jotain palvelevat, ja sitä sietääkin miettiä että mitä. Eliitti pystyy sorvaamaan rakenteita haluamakseen.

Halonen vastasi puheensa jälkeen yleisökysymykseen, jonka esitti Helsingin yliopiston naistutkimuksen professori Auli Nenola. Halonen oli viitannut juhlapuheessaan siihen, kuinka naistutkimuksen tulisi omista lähtökohdistaan muuttaa maailmaa paremmaksi. Nenola kysyi, että mitä Halonen tarkoittaa. Presidentti pehmensi ja madalsi ääntään ja alkoi puhua kuin suurelle yleisölle uskoutuen. Hänen mukaansa on paneuduttava siihen, miksi naiset ansaitsevat työelämässä pienempää palkkaa kuin miehet ja miksi heidän uransa eteneminen takkuilee.


Halosen puheesta saattoi ymmärtää sen, että hänen mukaansa esimerkiksi hoitotyöstä maksettavat matalat palkat ovat silkkaa sopimusta, jonka avulla naisille saadaan maksaa miehiä huonompaa palkkaa. Naisvaltaisten alojen huonot palkat siis oikeutetaan syyttämällä itse alaa.

Hänen mukaansa ongelma ei ole siinä, että naiset hakeutuvat naisvaltaiselle alalle, vaan tässä normissa, että naisten työtä pidetään miesten työtä vähäarvoisempana.

Halosen mukaan on hämmästyttävää, että edelleen naiset ansaitsevat vähemmän, vaikka ovat miehiä koulutetumpia. Koulutus ei hänen mukaansa siksi tietenkään voi perustella palkkaeroa, eikä moni muukaan turvallinen ja perinteinen rakenteellinen selitysmalli.

Halonen sivusi myös naisten tekemää työtä kotona ja perheessä. Hän huomautti, että naiset ovat äärimmäisen tasavertaisesti mukana työmarkkinoilla ja siten ansaitsemassa omaa ja perheensä elantoa, vaikka kotityöt kasautuvat edelleen naissukupuolelle. Halonen ei kuitenkaan osannut tässä ampua kotitöiden ja perhe-elämän ongelman ytimeen eli vanhemmuuden epätasaiseen jakautumiseen. Äidin ja isän normatiiviset roolit jakavat vanhemmuuteen liittyvät vastuut ja työt.

Tarja Halosen vastauspuheenvuoron perusteella oli helppo vakuuttua siitä, että hänellä on aito henkilökohtainen mielenkiinto sukupuolirooleihin ja sukupuolen merkitykseen yhteiskunnan rakenteissa. Se on hyvä se. Kukaan ei pääse sumuttamaan häntä eikä muita asian tajunneita neutralisoivalla ja sukupuolten roolieroja tasoittavalla puheella.


Sukupuolet saattavat olla hyvinkin samanlaisia, mutta sukupuolten roolit eivät. Tässä on se ero.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko mitään merkkejä siitä että nuoret naiset alkaisivat enenevässä määrin hakeutua miesvaltaisille aloille? Siitähän seuraa suoraan paitsi naisten keskimääräisten tulojen nousua, kuten myös naisvaltaisten alojen palkkatason nousua (koska työvoiman tarjonta vähenee).

Timo Honkasalo kirjoitti...

Ai seuraa vai? Entäs jos seurauksena työntekijäkunnan naisvaltaistumisesta alan arvostus ja palkkaus laskevat, samaan aikaan kun vanhoilla naisvaltaisilla aloilla jäljelle jääneet työntekijät pistetään tekemään vanhoilla liksoilla poislähteneidenkin työt?

Matti kirjoitti...

Yksityisellä sektorilla palkkojen tulisi määräytyä sen mukaan, mitä työnantaja on valmis maksamaan ja millä rahalla työntekijä on valmis ottamaan työn vastaan. Siis työvoiman kysyntä ja tarjonta, ja työnantajan maksuhalukkuus liittyy suoraan työn tuottavuuteen. Naisvaltaiset alat ovat usein myös julkisen sektorin aloja, koska esim. hoivatyön ja perusopetuksen "tuottavuutta" on melko vaikea arvottaa markkinamekanismin kautta. Tästä kuitenkin seuraa, että julkisten alojen työntekijöitä on myös helpompi hyväksikäyttää. Valtio työnantajana on kitsas. Anteeksi sekavuus.