keskiviikkona, marraskuuta 09, 2005

Valokuva vahvistaa sisäistä voimaa

Heh. Kävin voimauttavan (empowerment) valokuvauksen pikku kurssilla, jossa työparini Iris Tenhunen kuvasi alkupään laukauksissaan minut näin. Olimme vasta kävelemässä varsinaiseen "kuvausstudioomme".

Kirjoitin Tiina Kaarelan Eroperhe.netissä, millainen työväline valokuvaus voisi olla myös eroperheille eli eronneille vanhemmille ja heidän lapsilleen, jotka jo hallitsevat kameran ja kuvaamisen.

Eroperheiden ongelmien käsittelyyn on tarjolla vain vähän työvälineitä. Uusia ideoita tarvitaan koko ajan.

Voimauttava valokuvaus voisi olla eräs yhdessä toimimisen muoto koko perheelle, vaikka se olisikin hajonnut eri suuntiin. Työskentelytapaa on tehnyt tunnetuksi Miina Savolainen, jonka kanssa juttelin voimauttavan valokuvauksen kurssilla. Kurssin järjesti Suomen Journalistiliitto. Kyselin, voisiko tämä olla uusi työmuoto myös eroperheille. Savolaisen mukaan kyllä.

Tässä linkki
Miina Savolaisen Voimauttavan valokuvan sivulle.

Hän on kuvannut tunnetuimpaan kuvasarjaansa lastenkodin lapsia, jotka saivat kuvista uuden välineen vanhempien ja lasten välisen kommunikoinnin tueksi. Savolaisen mukaan lasten vanhemmat olivat yllättävän ja liikuttavan kiinnostuneita heidän lapsiaan esittävistä kuvista, jossa kuvattaviin tyttöihin luotiin ihan uusi näkökulma.

En tiedä, mitä tämä voimauttava valokuvaus sitten täsmälleen olisi, kun työskennellään eroperheiden ja eronneiden vanhempien kanssa.

Keskustelin asiasta hiukan Miina Savolaisen kanssa. Eroperheissä voimauttavan valokuvauksen ideaa voitaisiin toteuttaa siten, että kurssilla oleva erovanhempi kuvaa itse entisen puolisonsa luona. Kuvissa olisivat puoliso ja lapset tai pelkästään puoliso tai lapset. Kuvauspaikkana olisi jokin ex-puolison omaan elämään liittyvä ympäristö, esimerkiksi hänen kotinsa. Välillä kamera annettaisiin perheen lapsille, jotka kuvaisivat perheen tilanteesta oman näkemyksensä.

Voimauttavan valokuvauksen korkealentoinen perusidea on ihmisen eli kuvauskohteen omien tuntemusten esiin nostaminen, pienen ihmisen tekeminen näkyväksi ainutlaatuisena yksilönä. Eroperheiden kanssa työskenneltäessä myös kuvaaja itse nousee tärkeään asemaan. Hänen näkökulmansa ja kerrontansa ovat tärkeitä.

Kuvaajan ja kuvattavien perusvire on myönteinen, ainakaan se ei kielteinen eikä kriittinen. Valokuvaus perustuu tässä menetelmässä yhteistyöhön.

Miina Savolaisella oli kerrottavaan mielenkiintoisia tarinoita, kuinka eroperheen lapset ovat valokuvanneet erokriisissä kamppailevia kotejaan. Valokuvat auttoivat vanhempia näkemään tilanteen lapsen silmin.

Eräs lapsi oli ampunut sarjan kuvia ainoastaan yhdestä kohteesta, vanhempien entisestä parisängystä, joka oli kannettu makuuhuoneesta pihalle. Sänky oli tuolloin lasten trampoliinina. Perheen äiti oli itse tavallaan jo unohtanut koko huonekalun, mutta lapsen valokuvat nostivat sen unohduksen yöstä.

Voimauttavan valokuvauksen kurssilla työskennellään siten, että kurssilaiset kuvaavat ensin, jonka jälkeen aletaan työskennellä valmiiden kuvien kanssa. Kurssilla keskustellaan mm. siitä miksi juuri tämä valokuva on minulle tärkeä jne. Kyseessä ei ole Savolaisen mukaan terapianmuoto, mutta mielestäni menetelmä on hyvin lähellä sitä - kuten valokuvaus yleensäkin on. Savolainen määrittelee sen terapeuttiseksi taidekasvatukseksi.

Mahdollisesti työskentely eroperheiden kanssa voisi muuttaa hiukan painotuksia ja luoda jonkin ihan oman suuntauksensa taidekasvatukseen ja/tai valokuvaterapiaan.






Ei kommentteja: