torstaina, joulukuuta 08, 2005

Isäliike hoipertelee


Suomeen ei ole vielä syntynyt vahvaa isäliikettä. Yksittäisiä äänekkäitä isäaktivisteja toki on, ja heitä on aina mielenkiintoista kuunnella. Lisäksi on joitakin akateemisten miesten puheenvuoroja isyydestä ja miestutkijoita.

Liike ei siis juurikaan puuhaile vanhemmuuden vastuiden ja hoivatyön tasapuolisemman jakamisen puolesta. Lapsen etua se ei siis aja. On ollut tähänkin saakka täysin normatiivista, että mies voi ajatella ensisijaisesti omaa etuaan. Nainen sen sijaan on yhteistä etua varten.

Suurissa länsimaissa on syntynyt liikehdintää, jota voi kutsua Fathers’ rights movementiksi. Liikkeellä on kannattajakuntaa myös suomalaisten miesten keskuudessa, sillä kovimmat isäaktivistit kuulostavat omaksuneen sen kannanottoja. Fathers’ rights movement kuulostaa paljon rakentavammalta kuin se lopulta paljastuu olevan. Liikkeen ongelma on hämmästyttävä ja suorastaan naurettava: se ei aseta vastustajakseen vallitsevaa sukupuolten (eli äitien ja isien) roolijakoa ja työn jakoa perheissä, vaan sen päävastustajia ovat feministit. Olen hyvin, hyvin ällistynyt. Fathers’ rights movement paljastuu itse asiassa vanhojen ja vahingollisten roolimallien kannattajaksi. Ainoa ero vallitsevaan isäkäsitykseen verrattuna on vain se, että liike korostaa miehen omistusoikeutta omiin lapsiinsa eli omaan perimäänsä. Tässä näin lyhyesti ja karkeasti todettuna.

Isäliikkeen puuttuminen tarkoittaa sitä, että isyyttä (kuten ei äitiyttäkään) ole vielä politisoitu. Vanhemmille näköjään riittää se, että yhteiskunnalliset merkittävät vanhemmuuden ongelmat ratkaistaan kotien kätköissä, kaukana julkiselta areenalta.

Suurissa länsimaissa on syntynyt liikehdintää, jota voi kutsua Fathers’ rights movementiksi. Liikkeellä on kannattajakuntaa myös suomalaisten miesten keskuudessa, sillä kovimmat isäaktivistit kuulostavat omaksuneen sen kannanottoja. Fathers’ rights movement kuulostaa paljon rakentavammalta kuin se lopulta paljastuu olevan. Liikkeen ongelma on hämmästyttävä ja suorastaan naurettava: se ei aseta vastustajakseen vallitsevaa sukupuolten (eli äitien ja isien) roolijakoa ja työn jakoa perheissä, vaan sen päävastustajia ovat feministit. Olen hyvin, hyvin ällistynyt. Fathers’ rights movement paljastuu itse asiassa vanhojen ja vahingollisten roolimallien kannattajaksi. Ainoa ero vallitsevaan isäkäsitykseen verrattuna on vain se, että liike korostaa miehen omistusoikeutta omiin lapsiinsa eli omaan perimäänsä. Tässä näin lyhyesti ja karkeasti todettuna.

Fathers' rights movementia on tutkinut ihailemani australialainen tutkija Michael Flood. Hän julkaisee oivallista nettisivustoa sukupuolitutkimuksesta.


Sosiaaliportin keskustelufoorumilla esimerkiksi ketjussa "Syrjimmekö miehiä" kirjoittavat Jyrki Tarkkonen ja nimimerkki tutkija edustavat mielestäni hyvin Fathers' rights movementin päämääriä.

1 kommentti:

raiza kirjoitti...

Kävin taas sivuillasi :) Minä kannan huolta mm.nuorten naisten määräaikaistöistä ja siitä että isien työnantajat eivät edelleenkään joudu osallistumaan lapsenteko talkoisiin. Feministi minäkin ja feminismi on minulle ihmisten tasa-arvoa