keskiviikkona, joulukuuta 07, 2005

Tytti Solantaus puijaa


(Lisäys jälkeenpäin: Suunnilleen tämä sama kirjoitus löytyy myös eroperhe.netin keskustelufoorumilta, jossa ajatuksiani on kommentoitu kiivaastikin.)

Siivosin sähköpostiani, ja sieltä pilkisti silmään eräs maili, jonka olen tarkoituksella säästänyt. Ystäväni lähetti minulle sähköpostitse tällaisen uutisen:

”Ilta-Sanomat 1.10.2005

Tutkimus:

Lapsi ei tarvitse biologista isää

Lapsi on yhtä onnellinen kahden äidin, äidin ja isän tai pelkän äidin kasvattamana, jos häntä rakastetaan ja hoidetaan hyvin. Tämä on uusin moneen kansainväliseen tutkimukseen perustuva tieto, joka rikkoo vanhat uskomukset.

- Uudet tutkimustiedot haastavat vanhat teoriamme. Elämä antaa paljon rikkaampia vaihtoehtoja, kuin olemme uskoneet, sanoo lastenpsykiatri Tytti Solantaus.

Solantaus on ollut mukana toimikunnassa, joka on selvittänyt rekisteröityihin parisuhteisiin liittyviä kysymyksiä Suomessa. Sen mietintöön on koottu yli 30 näistä tutkimuksista. Lasten kasvuympäristöt ovat kaikissa näissä vaihtoehdoissa erilaiset. Se ei kuitenkaan tee yhdestäkään vaihtoehdosta huonoa, kehittämispäällikkönä Stakesissa työskentelevä Solantaus huomauttaa.

- Lapsen kannalta pahinta on vanhempien riitaisa ero, joka jatkuu lapsesta taistelulla sekä esimerkiksi taloudellisella ahdingolla.Perinteinen tutkimustieto isättömien lasten surkeudesta saatiin lähinnä tällaisista taustoista. Kun isä lähtee, hylkää tai kuolee ja äiti ei jaksa olla vanhempana, lapsi kärsii.

- Erokaan ei ole paha asia, jos se hoidetaan hyvin ja vanhemmuus pysyy vahvana, Solantaus muistuttaa.”


Huh, huh, sanon minä. Uutisen lähettäneen ystäväni mielestä on hienoa, että vihdoinkin myönnetään ettei lapsi välttämättä tarvitse isää. Minä en näe asiassa mitään hyvää.

Kuka yhä tilaa näitä tutkimuksia, joissa kaikesta näennäisestä naismyöteisyydestä huolimatta korostetaan rivien välissä, että nainen, sinun on sitten muistettava hoitaa ne lapset jatkossakin! Olen järkyttynyt. Miksi tässä tutkimuksessa, ei ainakaan sen uutisoinnissa edes vilahda se ajatus, että myös mies pystyy kasvattamaan lapset ilman naisen apua? Ideaali perheen rakenteesta ja sen jäsenten rooleista on hämmentävän ummehtunut, enkä minä aio olla missään yhteistyössä sen kanssa. Näytän persettäni tällaisille tutkimuksille, jotka yhä legitimoivat naisen uhrautumisen ja uhraamisen.

Tällainen Tytti Solantauksen tutkimus on näennäisen edistyksellinen ja se näyttäytyy todennäköisesti sellaisena monen ajatusmaailmassa. Monelle edistykselliselle kun riittää se, että puolustetaan homoseksuaalien etuja. Samaan aikaa ei tajuta, että heteronormatiivista perhemallia ei hylätty mihinkään.


Ilta-Sanomien uutisen edustama naismalli on sellainen, että siihen yhtyvät naiset mielestäni ansaitsevatkin kärsimyksen, jotta pääsevät kokemaan huippuhetkiään marttyyrinkyyneleitä vuodattaessaan. Vasta se tekee heidän elämästään arvokasta, heidän itsensä mielestä. Tämä kärsimyshän on JALOA, sillä se palvelee vallankäyttäjäeliittiä ja heidän tarpeitaan. Kyllä moinen motivoi pienen ja vähän tyhmän naisen uhrautumaan ja unohtamaan itsensä. Nainen antautuu innokkaasti uhriksi huijauksessa, jossa palkkion uskotellaan tulevan hänelle itselleen. Näinhän asia ei ole, vaan se palkkio napsahtaa yhtä varmasti tilillesi kuin luterilaisen kirkon takaama taivasosuus, sitten kuoleman jälkeen.





2 kommenttia:

raiza kirjoitti...

Senpä takia olisi eduksi että kaikki perhemallit, jossa lapsi on toivottu, hyväksyttäisiin, koska silloin ne toimivat lapsen parhaaksi. Pelko että homot kasvattaa homoja ja lesbot lesboja lienee taustalla. Tosiasiahan on että eri seksuaaliuusmuodot ovat tähän asti kasvaneet ns. normaaleissa perheissä. Lapsi tarvitsee rakkautta eikä se ole sukupuoleen sidottua

Zel kirjoitti...

Hö? Eikö kaikki vanhemmuus ole uhrautumista, tavalla tai toisella? Meidän perheessä on kaksi äitiä ja on totta, että 100% kaikista perheen töistä tekee nainen. Mutta kumpikin nainen tekee meillä kuitenkin vain 50% kaikista töistä (uskomme tasa-arvoiseen jakamiseen.. :).

Solantauksen lausunto oli varjonyrkkeilyä heteronormia vastaan, ja sinällään erittäin toivottu ja meille suurta toivoa ja riemua antava. Ymmärrän kritiikkisi, mutta onkohan Tytin lausunto nyt ihan niitä kaikkein epäfeministisimpiä, mitä löytyy?