lauantaina, maaliskuuta 11, 2006

Miksi sopeutua huonoon toimintamalliin?

Kirjoitin tällaisen mielipiteen Tiina Kaarelan eroperhe.netin keskusteluareenalle:

Minua jaksaa aina vain ihmetyttää se, miksi erolapsen huoltoon liittyvien kysymysten ratkaisemisen JURIDISTA perustaa (eli lain taustalta löytyvää arvomaailmaa) ei aseteta kyseenalaiseksi. Miksi ei edes täällä, tällä foorumilla jossa kokoontuu hyvin edustava otos erolasten asioiden tuntijoista ja alan aktivisteista, huollon määrittelyyn liittyviä tuskallisia ongelmia ei sittenkään pidetä kovin suurena ongelmana? Toisin sanoen, jopa tälläkin kriittisellä palstalla ihmiset (=erolasten vanhemmat) tuntuvat tyytyvän siihen, mikä on nykyinen tilanne laissa ja lakiin pohjaavissa (sosiaalityön) käytännöissä.

Minä kysyn, miksi kukaan muu, minun lisäkseni, ei vaadi muutosta lainsäädäntöön???? Mielestäni Suomen lain perusongelma on, että erolasten vanhempien oletetaan sopivat lapsen huoltokysymyksistä keskenään, ts. parisuhteessaan, ja tässä lainsäätäjä tekee dramaattisen virheen. Vanhemmuus on irrotettava parisuhteesta, tätä vaaditaan erityisesti erolapsen kohdalla, mutta hyvää se tekee ydinperhelapsellekin!!!

Miksi me emme tällä palstalla ajattele erolapsen asemaa enemmän ja selkeämmin IHMISOIKEUSKYSYMYKSENÄ? Minusta erolasten ongelmien pohdinta on ennen muuta sen valvomista, että ihmisoikeudet toteutuvat. Nythän ihan perusoikeudet jäävät erolapsilta toteutumatta. On täysin tuurista kiinni, millaiset suhteet (henkiset, sosiaaliset ja taloudelliset) vanhempi säilyttää lapseensa eron jälkeen.

Minusta (ydin-)perhettä ja sen rakenteita tungetaan ihan perusteetta näihin erolasten ongelmia koskeviin keskusteluihin.

Ja monesti kyllä vaikuttaa, että erolasten ongelmista puhutaan oikeastaan vain VANHEMPIEN ongelmina. Lapselle on saatava subjektiutta lakiin.

Minun muutosesitykseni lakiin on ollut pitkään, että kummankin vanhemman olisi neuvoteltava lapsen huoltoasioista SUORAAN LAPSEN KANSSA, neuvottelut on siis tuotava julkiselle areenalle, pois ahtaasta ja ahdistavasta privaatista, jossa nämä "neuvottelut" nykyään käydään. Julkisuus on yhteiskunnan rakenteissa muuallakin se turvaava tekijä, joka takaa tasa-arvon ja oikeuden toteutumisen.

Vielä kerran: vanhemmuus ei ole parisuhde. Lainsäätäjä ei ole tätä hiffannut.

Ei kommentteja: