tiistaina, maaliskuuta 07, 2006

Remontti-Kaisa


Tietokone on hyvä ase, mutta tasohiomakone se vasta onkin! Olen innostunut remontoimaan, korjaamaan, fiksaamaan ja rakentamaan. Ja sitä riittää joka päivälle. Porakone suhisee yhtä usein kuin hammasharja ja maalipensseliä käytän enemmän kuin puuterisutia. Eilen oli vuorossa pöydän kansi, jonka hioin maalista, eikä sille sitten enää tarvinnutkaan enää tehdä mitään.

Sitten oli vuorossa jo aiemmin hiomani kynnys, jonka maalasin. Lidlissä on muuten seinä- ja kattomaalia tarjouksessa, kymmenen litraa jotain parikymppiä. Ihanaa. Se on maaliksi kyllä edullista.

Lauantaina löysin Tuurista Mikko Keskisen kaupasta (se ei siis liene Vesa Keskisen yrityksiä) rautakiskoa hyllyjen kiinnitykseen. Se oli euron halvempi kuin olen muualla nähnyt. Hintatietous työkaluista ja tarvikkeista rupeaa olemaan minulla jo jotenkin hallussa. (Herttinen sentään sitä Vesa Keskisen mainostamaa ARKKITEHTUURIA...)


Nikkaroinnista on sukeutunut minulle uusi harrastus. Suunnittelen jo meneväni kansalaisopiston puutyökurssille.

Remontoinnin yhteydessä paljastuu melkoisesti edellisten asukkaiden, tässä tapauksessa omistajan, henkilöhistoriaa. Pienellä psykoanalyyttisellä luovuudella voi selvittää aina jotain. Miksi maalata pöydän kansi, jos pinnoitettu pöytälevy ei ole tarkoitettu maalattavaksi ollenkaan? Miksi ihminen haluaa peittää maalin alle hyvä vaalean pinnan, ja tehdä itseasiassa pöydän siten vain rumemmaksi. Oli hullua, että pöytälevy oli maalattu kahdellakin tummalla värillä, vaikka materiaali on sellainen ettei maali voi siinä pysyä. Halusiko omistaja purkaa turhautuneisuuttaan, kun tiesi ettei oikein muuhunkaan pystyisi, vaikka omakotitalossa (nykyään käytetään sanaa "pientalo") riittää remonttikohteita loputtomasti.

Olen ennenkin törmännyt siihen, että remontoidessaan ihmiset tulevat paljastaneeksi jotain motiiveistaan, voimista jotka liikuttavat heitä. Kun teet rumaa ja epäsiistiä, se kertoo siitä että haluat tehdä väkivaltaa itsellesi. Freudilaisissa unissakin talo edustaa sinua itseäsi. Muistan uniani älyttömän harvoin, mutta nyt eräs uni kolme viikkoa sitten piirtyi mieleeni. Pohdin sitä parikin päivää. Menin taloon, jossa oli useita lämpimiä ihania uuneja. Olen sitä mieltä, että tässä unessa menin itseasiassa erään ystäväni "sisään", mutta sain siitä rakennusainetta myös itseanalyysiin.

Rakastan uuneja. Lämmitän itsekin puulla. Isoa muuria on ihana halata.

Ei kommentteja: