maanantaina, maaliskuuta 20, 2006

Urheilu antaa parhaan kännin

Varmin tapa rakastua itseensä on lähteä rankalle juoksulenkille. Sen tuoma huuma tekee sokeatkin näkeväksi ja saa mykänkin laulamaan. Huuma paljastaa, kuinka upea onkaan uuma, kuinka toimintakykyinen onkaan kroppasi ja lihaksesi. Se on sitä rankan harjoittelun käynnistämää endorfiinimyrskyä. Se on parempi kuin nousuhumala - tai ainakin yhtä tehokas.

Ruumiinkulttuuri on perusta kaikelle muulle, henkisemmälle. Me ihmiset emme pääse kehostamme eroon, vaikka itse minuus ei olekaan sama asia kuin kehomme. Ajattelen jopa, että omaa kehoaan on voitava tarkastella hiukan ulkopuolisena, jotta kropan kanssa on mahdollisimman kiva elää. Silloin se antaa myös parhaan nautinnon. Sillä nautinnon lähdehän keho on. En voi verratan mihinkään sitä, että lähden juoksemaan maaliskuun aamuauringossa pitkälle lenkille, häikäisevään valomereen. Pukeudun aina niin kevyesti, että aina jossain paikassa kehoani tunnen ulkoilman viileyden (tuuli puskee läpi), mutta se kannustaa minua panostamaan entistä tiukemmin juoksemiseen. Kun juoksu kulkee, minä lennän. On hauska näyttää se myös ohikulkijoille ja säälittäville autossa istujille, jotka laiskasti pilaavat aineenvaihduntansa istuma-asentoon tyytymällä. Minä en ole koskaan jaksanut istua kauan paikoillani; esimerkiksi elokuvan katsominen on ihan tuskaa, sillä minua ei ole suunniteltu istumaan puoltatoista tuntia paikoillaan.

Ehkä järjettömimmän nautinnon talvisista urheilulajeista antaa hiihto. Maastohiihto on niin raskasta ja monipuolisesti kehoa rasittavaa, että sen jälkeinen (ja jo suorituksen aikainen) mielihyväryöppy on silkkaa humalaa ja euforiaa. Maastohiihdon hienoimpia ominaisuuksia on se, että se rasittaa upeasti selkää - käsilihasten lisäksi. Ja luistelutyylissä treenautuu myös vatsa.

Hieno vatsa onkin suuri ylpeyden ja hämmästyksen aiheeni. En ole aikoihin trimmannut vatsalihaksiani oikeastaan mitenkään, mutta joka päivä minulla on hyvä keskusteluyhteys niihin hyvän ryhdin ja kehon keskilinjan tiedostamisen avulla. Minusta jo kävellessä voi treenata vatsalihaksia. Minä en siis pääse millään eroon six packistani, vaikka jättäisin sen kuukausiksi rauhaan. Se taitaa johtua siitä, että lihasten päällä ei ole rasvaa. Silloin hentoisetkin lihakset ponnahtavat oitis esiin housujen kauluksen alta. Ja kyllä se six pack on sitten kaunis!!! Olen ajatellut alkaa (jälleen) bodaamaan, koska muutamassa viikossa näytän sitten jo melkoiselta fitness-tekijältä. Voima vain puuttuu, mutta sitähän ei kukaan tiedä.

Kuulostan jo ihan rasistilta, mutta puhun rehellisesti. Uimahallissa meinaan joka kerta pudottaa silmät päästäni sen vuoksi, kuinka ällistyttävän, hirvittävän, älyttömän ja tolkuttoman lihavia ja lihaksettomia suomalaiset ovat. Jotenkin minä tajuan vielä tuon lihavuuden ja kaiken sen hillittömän selluliitin määrän, mutta lihaksettomuutta en ole oppinut ymmärtämään. Kuinka aikuinen ihminen voi olla lihakseton, kun meillä on äärettömät mahdollisuudet liikkua, makeita urheiluväleitä ja mieletön valikoima jalkaa kaikella lailla tukevia ihania lenkkareita? Uimahallissa en yleensä näe yhtään normaalipainoista aikuista, en aina nuortakaan. Lapsetkin näyttävät olevan nekin melkoisia pullareisiä.

Uimahalli kuitenkin on liikkuvan väestön osan suosima paikka; siellä pitäisi nähdä upeita miesten selkä- ja vatsalihaksia jos niitä jossain on sitten nähdäkseen. Ja siellä pitäisi nähdä hyviä rasvaprosentteja ja painoindeksejä, jos niitä jossain esiintyy. Ja silti havaintoni ovat oikeastaan vain läskiä, läskiä ja läskiä.

En ymmärrä. Minua ahdistaa jo se, kun tunnen että elimistööni on kertynyt ylimääräistä nestettä siten, että se näkyy vaa'alla kilon tai kahden lisäpainona. Sen tuntee raskautena.

On minulla tietysti havaintoja myös läskin syntyvaiheesta. Läskin ystävät kokoontuvat harrastamaan kaikkialle muualle kuin kevyen liikenteen väylille ja kuntopoluille. Lenkillä juostessani kun saan yleensä töpsytellä ihan yksin menemään, vaikka niin mielelläni tekisin näyttäviä ohituksia. Pitääkin mainita, että viikko sitten lauantai-iltana poimin heti alkumatkassa päänahaksi erään nuoremman puoleisen miehen, joka hölkytteli edessäni. Minä paahdoin takaa ohi ja mies jäi armotta. Otin häneen kahden kilsan matkalla kunnon kaulan (reitti kulki siten, että näin hänet kahden kilometrin jälkeen). Ja minun keuhkoni huusivat kärsimyksestä: tuli tunne että nyt syntyy happimyrkytys. Juoksu on aerobista, se tuli jälleen todistettua.


5 kommenttia:

sympaattinen kirjoitti...

Suoraa puhetta, jopa rasistista, mutta kylmä tosiasia on, kun käy uimahalleissa, niin ainakin miesten puolella ylipainoa piisaa jokaisessa äijässä, ovat kieltämättä aika kauhean näköisiä. Eikä itse ymmärrä miten voi olla kunnioittamatta omaa kroppaansa.

Todellakin tuntee elävänsä ja voivansa hyvin kun ui kroolia 2 kilometriä yhtä soittoa, tekee myös hyvää selälle ja vatsalle.

Väitän myös, että pitkä uimasuoritus vahvistaa ihmisen itsetuntoa, niin voimakkaaksi itsensä sen jälkeen tuntee.

aleksi kirjoitti...

Niin paljon kuin haluaisinkin kritisoida vasten kasvoja hyökkäävvä urheilullista elitismiäsi ja narsismiasi, minun on kuitenkin myönnettävä, että olet vähän turhan oikeassa.

Läski on säälittävää, eikä sitä voi puolustella yhteiskunnassamme mitenkään. Se on hedonismin vääristämän maailmankuvan tuotos ja osoitus siitä, että ihminen ei osaa mukavuudenhaluisuutensa takia tehdä oikeita päätöksiä edes itsensä kannalta.

sympaattinen kirjoitti...

Läski kuvaa erinomaisesti länsimaista rappiota.

Panu kirjoitti...

Kenen tahansa miehen suusta samat sanat olisivat feministin mielestä yököttävää narsismia. Ja jos mies rohkenisi esittää naiselleen urheilullisuus- ja tupakoimattomuusvaatimuksia, niin feministi olisi ensimmäisenä rääkymässä sitä, kuinka mies tukahduttaa naisen naiseuden.

Kuinka noin yököttävän tekopyhä ihminen voi sietää itseään?

Kookos kirjoitti...

Mitä vikaa on länsimaisessa rappiossa? Minua raivostuttaa ennemminkin nykyinen terveysterrori, kun joka kulmassa toitotetaan, että ylipaino on terveysriski. Mitä sitten vaikka onkin? Itsehän ihminen sen riskin kantaa. Ja turha valittaa terveydenhoitokustannuksista - vastaavaa rasismia voisi harjoittaa monella muullakin elämänalueella. Jostain syystä vaan ylipaino on viime aikoina nostettu esille.

Kieltämättä laihtuisin itsekin mielelläni enkä ole erityisen kiintynyt ylimääräiseen rasvakerrokseen, mutta toisaalta olen myös oppinut pitämään itsestäni sellaisena naisellisena naisena kuin olen. Ja kun mennään kohti 40-50 vuotta, kovin laiha ihminen ei enää ole kaunis, vaan näyttää kuivahtaneelta.

Itse pidän miehillä sopivan kokoista kaljamahaa puoleensavetävänä ;-) Ja C-kupit omaava nainen on pääsääntöisesti aina kauniimpi (vaikka se yleensä aina on kytköksissä läskikerrokseen vatsan tai reisien tienoilla) kuin pienirintainen.

Uimahalli on kieltämättä epämiellyttävä paikka, siellä näkee kaikenlaista inhimillistä rujoutta. Myönnän sen. Minä en siellä suostukaan käymään ;-)