keskiviikkona, maaliskuuta 15, 2006

Yksinhuoltajat - valkoista roskaväkeä?

(Kirjoitin tästä aiheesta, suurinpiirtein näillä sanoin myös Tiina Kaarelan eroperhe.netissä.)


Mielestäni yksinhuoltajien sosiaalisen aseman parantamista pitää vaatia kaikkien tavanomaisempien syiden lisäksi myös siksi, että yksinhuoltajista on mielestäni vaarassa muodostua suuri alaluokka ns. valkoiseen roskaväkeen, joka englannin kielessä tunnetaan nimellä white trash. On siksi erityisen tärkeää, että yksinhuoltajat eivät tyydy siihen, mitä lainsäädännössä, sosiaalityön käytännöissä ja yleisessä käytös- ja kulttuurinormistossa meille annetaan, vaan vaadimme tiedostavasti ja kriittisellä ja terävänäköisellä mielellä SUURIAKIN muutoksia, ei siis vain niin pieniä ja helppoja juttuja.


Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen kirjoitti valkoisesta roskaväestä kolumnissaan Helsingin Sanomissa 22.2.2006. Hän käsitteli aihetta otsikolla "Keskiluokkaistuminen on pysäytettävä", sillä keskiluokka tarvitsee roskaväkensä, alaluokan, josta se voi erottautua ja tuntea siten paremmuutta ja jonka tempauksilla se voi viihdyttää itseään.

Minusta yksinhuoltajat ovat jo kauan edustaneet keskiluokkaisille ydinperheille sitä vaarallista mallia, josta niiden on pysyteltävä erossa. Yksinhuoltajat kun konkretisoivat monenlaisia ongelmia, jotka uhkaavat perheenjäsenten turvallisuutta - paljolti tahtomattaan, sillä yhteiskunnan (eli lainsäädännön ja sosiaalityön) rakenteet ja yleiset normit puristavat heidät ahtaaseen karsinaan. Toimintamahdollisuuksien puute ja rakenteista johtuva vaikeus/mahdottomuus parantaa omaa elämää (taloudellista ja sosiaalista asemaa) ovat myös valkoisen roskaväen tunnusmerkkejä.

Minusta yksinhuoltajat ovat siksi todellisessa vaaravyöhykkeessä. Viimeaikaiset köyhyystutkimukset puhuvat siitä, kuinka köyhyys on keskittynyt yksinhuoltajaperheisiin. Se johtuu osittain tietysti olemattomista elatusavuista, mutta myös siitä että yksinhuoltajien on muita vaikeampi työllistyä. Tällainen ongelmien kasautuminen on hyvin tyypillistä alaluokalle.

Minusta yhteiskunnan rakenteet uhraavat tietoisesti ja tarkoituksella yksinhuoltajat, joiden ongelmien SYIDEN pohdintaa tehdä missään. Miksi ei sitten pohdita? Välinpitämättömyys ja tietty huolettomuus yksinhuoltajien ongelmien käsittelyssä perustuvat tietysti siihen, että ÄITIYDEN rooliin liittyy niin suuri eetos ja paatos, että se sumentaa ajattelun. Äitiyttä on osattava tarkastella ensin kriittisesti (mm. sukupuolinäkökulmasta, kuinka äitiydelle asetetut vaatimukset ovat nimenomaan NAISELLE, NAISUKUPUOLELLE esitettyjä vaatimuksia) ennen kuin päästään yksinhuoltajien ongelmien alkulähteille.

Itseasiassa isän roolin hahmottomuus ja miesten mahdollisuus ottaa vapauksia roolinsa rakentamisessa ei ole mielestäni niin iso ongelma kuin se, että äidin (=naisen) rooli on niin vankasti ja syvälle paalutettu.

Minusta on hienoa, että Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitossa on esitetty vaatimus kunnan maksaman elatustuen todella roimasta korottamisesta - se on varmasti varmin keino nostaa etävanhemman maksamaa elatusapua - mutta miksi näyttää siltä ettei liitto kehitä mitään muita parannus- ja kehittämisesityksiä? Muutama kuukausi sitten Tiina Kaarelan omistamalla keskustelupalstalla eroperhe.netissä puhuttiin vuoroasumisesta kuin se olisi jokin ratkaisukeino isättömyyteen. (Näin ymmärsin esim. puheenjohtaja Bodil Rosengrenin kirjoituksista - Bodilhan ei tietenkään puhu koskaan ISÄTTÖMYYDESTÄ, koska termi saattaisi syyllistää miehiä.) No eihän se tietenkään ole. Vuoroasuminen on seuraus rakenteiden ongelmattomuudesta ja toimivuudesta, ei siis mikään työväline niiden korjaamiseen.

Minä isken tässä jälleen pöytään kuningasajatukseni(tämä on
LEX KAISA): Kummankin vanhemman on neuvoteltava suoraan lapsen kanssa erolapsen huoltoa koskevista asioista (asuminen, tapaamiset, elatus, huoltajuus). Lapsen elämän tärkeimmän neuvottelun ja sopimisen on tapahduttava julkisella areenalla, sosiaalitoimessa, eikä privaatisti kodin seinien sisällä eli vanhempien välillä, kuten nykyään lainsäätäjä pakottaa.

Ei kommentteja: