maanantaina, huhtikuuta 24, 2006

Alasti juoksukisaan

Luin lauantaina juoksijoiden "ammattiliiton lehteä" Juoksijaa tosi huolella. Etsin kiinnostavia juoksutapahtumia, joissa olisi kilpailua ja ajanottoa. Kriteereinäni on, että osallistumismaksu ei saisi olla pöyristyttävä (ihan tavallista on, että maratontapahtumissa joutuu pulittamaan 30-40 euroa, vaikka sitten tyytyisikin puolimaratoniin tai varttimatkaan), osallistumismaksu ei saisi paikanpäällä ilmoittautuneille olla kohtuuton verrattuna etukäteen ilmoittautuneisiin (en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka suunnittelevat elämäänsä viikkotolkulla - ja näiden ilmoittautumismaksujen tapauksissa kuukausikaupalla - eteenpäin) ja muitakin matkoja pitäisi olla tarjolla kuin pelkkä maraton. Niin, juoksukalenterista löytyi esimerkiksi sadan kilsan kisa. Monipuolisuutta juoksuun on rakenneltu ylämäkikisoilla (mm. Helsingissä Malminkartanossa juostaan Stairway to Hell) ja NAKUJUOKSULLA. Piti alkaa tarkistella, että millainen Pervo Pettersson tätä Nakukymppiä järkkää - idea kun alkoi hetken makusteltuani vaikuttaa jonkun tyypin seksuaalifantasian toteutukselta. Ihan kunniallinen järjestäjähän sieltä löytyi, naturistiyhdistys.

Tässä muuten naturisti.org -keskustelupalstalla aiheesta käytyä keskustelua.

Viime vuonna kisaan osallistui 15 miestä, mutta ei yhtään naista. (Heh, onko muuten missään toisessa juoksukisassa mukana nimimerkillä juoksevia...)

Säänöissä luvataan tänä vuonna, että naisilla saa olla topit yllään, mutta housuja ei. Tuohan on jo hyvä myönnytys - etenkin jos viime vuonna on ollut vaatimus että naistenkin pitäisi juosta ilman yläosaa. En tiedä. Joka tapauksessa, kisa kuulostaa hauskalta - ja se on suosittu yleisölaji. Kun osallistujia oli Padasjoen kunnassa Vesijaon pikkukylällä pidetyssä kisassa 15, oli katsojia sentään jo 200. Paikallinen kyläyhdistys vastaa juoksijoiden huollosta (!).

Juoksu on niin iskevää ja koko kehoa pomputtavaa, että useimpien naisten ei mielestäni kannata lähteä juoksemaan kymmentä kilsaa ilman rintsikoita. Pelkästään jo huonosti tukevat rintsikat lerppuuttavat tissit roikkuviksi biljardipöydän pusseiksi. (Tähän ongelmaan suosittelen kyllä pitkää lapsen imettämistä; rinnat pysyvät tosi timmissä kunnossa, kun imettää lasta vuosikausia. Ja tämä ei ollut vitsi. En todellakaan usko, että imettäminen veltostaa naisen rintakudoksen, velttous johtuu kyllä rinnan olla olevien lihasten puuttumisesta tai kuvailemani kaltaisesta tuen puutteesta.)

Juoksukuntoni on ihan kelvollinen, mutta selkeitä lepopäiviä pitäisi olla säännöllisemmin. Kunto ei kasva eikä lihas kehity, jos ei lepää. Lenkkarini ovat jo monta vuotta vanhat, joten askelvirheitä minulla ei ole. Kengät ovat kuluneet hyvin tasaisesti, molemmat samalla tavalla. Muissa jalkineissa huomaan, että vasen kenkä kuluu nopeammin, myös päältä ei vain pohjasta.

Mitä juoksu sitten saa aikaan kehossa? Kaikkea ihanaa tietysti, mutta katselin viikonloppuna huolestuneena joka puolelle taloa asentamistani suurista kokovartalopeileistä pohkeitani ja esiin työntyviä reisilihaksiani. Alankohan olla kohta liian lihaksikas minihameiluun? Minulla on aina ollut suuret pohkeet - farkkujen laittaminen jalkaan ottaa kiinni nimenomaan pohkeista - mutta ovatkohan ne nyt kasvaneet yhä lisää? No, toisaalta, pohkeettomuus taitaa olla vielä suurempi ja yleisempi ongelma.

Minihameilusta muuten. Minä en suostu siihen, että minihameeseen pukeutuminen on YLIseksualisoitu. Minihame on raiskausten kuvastossa kuin käsky hyökätä päälle. Joku maanikko jahtaa naisten sääriä, toinen "esteetöntä" pääsyä jalkojen väliin. Miksi muuten ihmisten pitäisi suojata muurilla pissavehkeensä, jotta ei antaisi liian suurta stimulaatiota kanssaihmiselleen? Eikö vika sittenkin ole katselijassa, joka kehittää itseensä kiihkoa paljaasta ihosta ja limakalvoille pääsyn ajattelemisesta?
Minihame on urheilullinen ja raikkaana pitävä vaate, joka antaa tilaa suurille liikeradoille ja joustaa kaikissa asennoissa - silloin kun kangas ja leikkaukset eivät kangista. Sääret saavat aurinkoa ja D-vitamiini pääsee varastoitumaan ihon kautta elimistöön talven varalle.

Nakukymppi kyllä kiinnostaa, pitää kysellä huoltojoukoiltani että lähtevätkö he minua nesteyttämään. Matka Padasjoelle on lyhyt kotoani.
Juoksu alkaa illalla kello 20, joten iltahämärä voi tuntua armolliselta, ongelma vain on että kesäkuun 16. päivä eletään vuoden valoisimpia aikoja. Pimeässä nakujuoksun vetäminen ei olisi mikään ongelma.

Ja vähintään puolimaraton pitää tänä kesänä juosta. Nakukymppi on vain kymmenen kilometriä.

Ja poikaani rupean heti treenaamaan minimaratonille. 5-6 -vuotiaille näyttää olevan tarjolla 400 metrin leiskauksia, joten kyllä tuollainen kolmevuotias jo sellaisen kipittää - kunhan vähän treenaa.

Kovaa hommaa, kun joutuu aloittamaan urheiluharjoitukset jo pikkuisena. Lieventävänä tekijänä on se, että hän osaa jo juosta hyvin.



Ei kommentteja: