tiistaina, huhtikuuta 25, 2006

Imettäminen ei ole intiimi asia

No niin, ja nyt lempiaiheeseeni, jota monet vierastavat. Imettämiseen siis. (Tälle päivälle tulee kaksi päivitystä, kaksi uutta blogijuttua, koska eilen valmiiksi kirjoittamani päivitys jäi muhimaan tämän weblogini varastoon, teknisistä syistä.)

Olen taivastellut imettämisen väheksyntää ja jotain outoa ilmapiiriä asian ympärillä. Imettäminen on rakennettu kummallisen salamyhkäiseksi lapsen ja äidin väliseksi intiimiksi asiaksi, vaikka minusta se on oikeastaan etupäässä kaikkea muuta. Se on myös naisen ja lapsen välistä vuorovaikutusta, mutta tuo vuorovaikutuskin on keinotekoisesti rajattu naisen ja lapsen väliseksi. Minusta perheissä ja yleensä lasten kasvatusta ja hoitoa käsittelevissä keskusteluissa pitää vaatia, että myös miehet alkavat imettää. Miehen tekemänä imettäminen on sitä, että hän antaa lapselle mahdollisuuden imeä sillä aikaa kun äiti on juuri sillä hetkellä estynyt ruokkimaan lasta. On syytä olettaa, että monilta miehiltä alkaisi imettäminen käyttää pikku harjoittelun jälkeen. Naisetkinhan joutuvat usein harjoittelemaan kovasti vauvan imettämistä äidinmaitorintoineen.

Väitän, että imettämisestä on tehty mielikuvissamme tarpeettomasti ILJETTÄVÄÄ. Sitä ei kukaan tahdo myöntää, sillä äidin ja lapsen välinen yhteyshän on jotain "kaunista" ja "aidointa". Siksipä juuri, tuon myyttisen ja mestarillisen äitiyden takia ei voida rehellisesti ja avoimesti tarkastella imettämiseen liittyviä henkisiä estoja.

Imettämisen ajatellaan rappeuttavan naisen vartalon siihen kuntoon, että riippurinnat joutaisivat nahkurin orsille kuivumaan ja uusiokäyttöön. Heh. Miksi kukaan ei koskaan eikä missään ole kertonut, että yhdeksän kuukauden raskaus, synnyttäminen ja lapsen pitkä, monivuotinen imettäminen muokkaavat aivan ihanan vartalon naiselle? Imettäminen kiskoo naisen kropasta kaiken ylimääräisen rasvan, ja kaaret selkeytyvät ja hienostuvat. Ja myös lihaksisto nousee näkyvämmin esiin. Vartalo alkaa näyttää TOSI lihaksikkaalta. Rinnat pysyvät pystyinä ja hyvässä ryhdissä; en usko että imettäminen voisi olla syy rupsahtamiseen ja riippumiseen, ongelman aiheuttaa huonot rintsikat ja heikko rintalihaksisto.

Kesän tulo on kovassa vauhdissa. Kolmevuotias poikani ei muistane kesän aikana enää imutella, joten meillä ei jouduta koskaan imetystä lopettamalla lopettamaan. Se vaan hiipuu itsekseen. Se on parasta myös rinnoille, jotka eivät pakkolopettamisen takia täyty kipeäksi kertyvästä maidosta.

Imetys ei suju jokaisen lapsen kohdalla samalla lailla, mutta varautuisin seuraavaa lasta imettäessäni luovuttamaan maitoa. Luonnontuotteena sen myynti verotonta, mutta tulot jäävät silti pieniksi. Omaa meijeriä ei kannata perustaa, mutta luovuttamisesta saakin paljon kokonaisvaltaisempaa iloa. Olisin Tuukan ensimmäisinä elinkuukausina voinut maidon riittävyyden puolesta luovuttaa maitoa keskussairaalaan, mutta välimatka oli jo ihan mahdoton.

Uudella kierroksella aloittaisin heti myös totaalisen kestovaippailun, heti syntymästä lähtien. Tietäisin jo jotain parhaista yksinkertaisista viritelmistä. Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam on ihan oikeassa rohkeassa toiveessaan (jolle jälkeenpäin paljon naurettiin), että vauvaperheiden pitäisi siirtyä kestovaippailemaan.

Ei kommentteja: