lauantaina, huhtikuuta 29, 2006

Isyys tekee miehestä marttyyrin

Aikakauslehtien ja iltapäivälehtien julkkisten elämä vaikuttaa niin risaiselta, että monella taloudellisestikin hyvin toimeentulevalla julkulla elämän hallinta on samaa tasoa kuin kehityksen kyydistä pois pudonneen white trash -luokan. (White trash muodostuu sivistymättömistä, ja ennen muuta tiedostamattomista, silmät ummessa kulkevista junteista.

Meidän juorulehtien lukijoiden on alettava vaatia vahingonkorvauksia julkimoilta - on kohtuutonta, että traumojaan kaikille esittelevät julkut koettavat aina olla vaatimassa kipukorvauksia medialta. Pah. Homma menee niin, että lukijana tuntee vain pahaa oloa, pyörrytystä ja ruokatorvesta ylös nousevaa korventavaa oksennusta, kun julkkujen "kehityskertomuksista" kirjoitetaan jälleen lehden uusimmassa numerossa.

Eräs tällainen sosiaalista sairautta levittävä ihmisryhmä ovat marttyyri-isät, jotka parkuvat passiivisesti tai aktiivisesti lehdissä onnettomuuttaan: heille on syntynyt lapsi. Isät märisevät hirveää kohtaloaan siksi, että nainen on ollut paha heitä kohtaan, nainen on varastanut heiltä siittiöitä, nainen on julkeasti synnyttänyt lapsen. Nämä marttyyri-isät eivät voi syyttää edes rakenteita julmasta kohtalostaan etäisänä ja elatusmaksujen maksajana - rakenteellista kritiikkiä miesrintamasta ei yleensäkään tule näitä asioita kohtaan, joten voi olettaa että lapsen huoltokysymykset eivät aiheuta heille ongelmia. Marttyyri-isät syyttävätkin elämänsä pilaamisesta NAISEN PSYYKETTÄ yleensä. Kaikki heidän arjen ongelmansa ovat lähtöisin naisen psyykestä, joka on tietysti äärimmäistä ja sokeaa ongelman psykologisointia.

(Väitän, ettei yleensä koskaan, ei edes parisuhteessa, ongelmien syitä ja alkujuurta voida löytää kumppanin psyykestä, vaan ulkoisemmista, ympäristöstä löytyvistä rakenteista.)

Marttyyriys on miehelle äärettömän vaikea laji siksi, että siihen on niin vähän mahdollisuuksia miehen elämässä. Miehen ei vain ole lupa valittaa mistään, eikä siten esitellä kärsimyksiään. Mies on tottunut ratkaisemaan kärsimyksensä suoralla vallankäytöllä; miehet vain yksinkertaisesti säätävät sellaisia lakeja ja toimintatapoja jotka vähentävät heidän kärsimyksiään. Ei heidän tarvitse olla marttyyrin asemassa.

Isyys näyttääkin olevan ainoita yhteiskunnan alueita, joissa marttyyriys on ikäänkuin sallittua, legitiimiä, miehille. Kukaan ei ala nauraa ja kyseenalaistaa miesten motkotusta, jupinaa, ongelman pakoilua ja levotonta rimpuilua, jos mies syyttää isyydestään naista ja väittää lapsen pilaavan hänen elämänsä. Itseasiassa nämä nämä hellyttävät ympärilleen tuekseen jopa suuren joukon naisia, jotka hämmästelevät yhdessä miesten kanssa naisten eli lasten äitien suunnatonta röyhkeyttä.

Tähän väliin on kohtuullista muistuttaa naisiakin siitä, että koskaan nainen ei työnnä emättimeensä miehen sukupuolielintä kuin jotain irtonaisena pöydällä pyörivää avaimenperää. En ymmärrä miksei ole vieläkään sovittu siitä, että tosiasiassa mies aina itse päättää elimensä sijoittelusta; nämä marttyyri-isiä tsemppaavat naiset näköjään ajattelevat että nainen voi koska tahansa riistää esimerkiksi miehen etusormen seksileikkeihinsä ja tyydytyksen välineeksi.

Elokuvaohjaaja Olli Saarela on hämmästyttävä tapaus. Miksi hän ei ole hoitanut Tuula- nimisen naisen kanssa lapsiasioita kuntoon omassa privaatissa rauhassaan, miksi hän halusi päästää tällaisen sopan mediaan? Saarelalla olisi ollut kaikki valttikortit käytössään hoidella raskautta ja lapsen syntymää yksityisyydessä, kaikessa rauhassa ja piilossa tarpeettomalta yleisöltä. Tuskin Tuula olisi tuonut lasta julkisuuteen, jos Olli Saarela olisi malttanut kiihkotta ja ilman hysteriaa odotella isyystestin tuloksia. Nyt näyttää, että Saarela haluaa vauhkoontuneena ja marttyyriydestaan huumaantuneena esitellä kaikille vain "kurjaa kohtaloaan" lapsen isänä.

Aivan samoin ihmettelen laulaja Frederikiä. Reetu märisee lehdessä, että hänellä on Ruotsissa saman naisen kanssa peräti kaksi lasta. Reetu väittää uskovansa, että ainakaan toinen ei ole hänen lapsensa. Hänen epäilevyytesä asteesta kertoo paljastavasti se, ettei hän ole osallistunut isyystestiin. Hänhän olisi helposti välttynyt toisen, nuoremman, lapsen isyydestä, kun olisi vain antanut verinäytteensä Ruotsin viranomaisille. Mutta näyttääkin siltä, että isyys on tosiasiassa miehelle niin kunniakas ja hieno asia, ettei mies tahdo siitä luopua. Tärkeää vain on, että mies saa marmattaa ja märistä naisten iljettävästä ja petollisesta luonteesta eli naisten psyyken tasapainottomuudesta noin yleensä. Mies tulee siten kätevästi projisoineeksi kaikki elämänhistoriansa siihen astiset ongelmansa eli kestävimmätkin traumansa naiseen. "Naisen psyykkistä tasapainottomuutta" käytetään miehen elämän ongelmien kaatopaikkana. Miehen ongelmathan eivät johdu vaikkapa yhteiskunnan yleisistä rakenteista eikä esimerkiksi hänen lapsuuden kodistaan, vaan nimenomaan ja naisten psyykestä noin yleensä.

Ja sitten mies taas säätää vallankäyttäjäsukupuolen edustajana lakeja ja toimintamalleja, jotka helposti ratkaisevat hänen ongelmiaan - ja piilottavat todellisen henkisen kasvun ja vastuunoton vaatimukset maton alle. Perinteisen vallan käytön avulla mies pystyy luomaan vain keinotekoisia, itse ongelman säilyttäviä ja piilottavia ratkaisumalleja.

Kirjoitan tästä aiheesta myös Tiina Kaarelan keskustelufoorumilla eroperhe.netissä.

Ei kommentteja: