perjantaina, huhtikuuta 07, 2006

Kotiäidit ovat bimboja

Teknisiä ongelmia kotona - edelleen - joten nettipimento ja tietokoneeton elämä jatkuvat edelleen. Siksi näitä blogikirjoituksiani tipahtelee harvakseltaan.

Nyt-liite tarttui tänään ilmestyneessä numerossaan aiheeseen, josta toimitus varmastikin arvelee syntyvän paljon jälkikuohuntaa. Kotiäitiys on kansijuttu, ja se lienee seulottu juttuaiheeksi muutaman viikon takaisen jutun takia, joka käsitteli vanhemmuuden kustannusten jakamista työelämässä. Kotiäidit lienevät nostaneet ääntään, että eihän vanhemmuuden (ts. äitiyden) kustannusten jakaminen ole yhteiskunnallinen ja taloudellinen ongelma, sillä naisethan hoitavat lapset kotona kaikkein parhaiten.

Jutussa haastatellaan kolmea kotiäitiä. He ovat amerikkalaisen kanssa naimisissa oleva mormoni Jaana Rogers, Päivi Viro ja Kati Kankaanpää. Tosi uskottavaa porukkaa muuten; heillä kellään ei ole takanaan uraa eikä ihmeemmin kunnianhimoa rakentaa sitä. Näinhän se tosiaan menee laajemminkin; heikoimmin työllistyvät ja köyhimmät naiset jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan. Ja sen he sitten katsovat "uraksi". Käsittämätöntä.

Jaana Rogersin kotisivut ovat yhtä privaatit ja pahalta maailmalta suojassa kuin on hänen oma elämänsä ja hänen lapsensakin. Sivuille kuljetaan salasanalla.

Nyt-liitteen kannessa Jaana Rogersia nimitetään kapinalliseksi kotiäidiksi. Heh. Mitä hänen elämänsä muuta on kuin alistumista mukavuuteen ja helppouteen? Kosmetologin työ ei näemmä houkuttele häntä - etenkään, kun on ollut kotosalla jo kahdeksan vuotta.

Eivät muuten hoida.

Kotiäitiliike on eräs pahimpia ajattelun ja suhteellisuuden tajun sumentajia silloin, kun keskustellaan mitä lapsi oikeasti tarvitsee. Lasten ongelmat yhteiskunnassa eivät aiheudu KOTIÄIDITTÖMYYDESTÄ, sillä äidittömyys ei ole Suomessa mikään kipukohta. Isättömyys sen sijaan on. Isättömyyden vaikutukset ovat niin konkreettisia ja selkeästi havainnoitavia, että sen aikaansaamat taloudelliset vaikutukset on helppo laskea. Ja ne taloudelliset vaikutukset koskevat lapsen lisäksi myös naisia ja kuormittavat veronmaksajia.

En ymmärrä, miksi lasten pahaolo (siis esimerkiksi erilainen häirikkökäyttäytyminen) luetaan ÄITIEN ja ÄIDITTÖMYYDEN ja KOTIÄIDITTÖMYYDEN syyksi. Mitään muuta järkevää perusteluyritystähän nämä kotiäidit eivät näköjäään, Nyt-liitteen mukaankaan, oikein pysty tarjoamaan. Minä väitän, että lasten pahaolo, turvattomuus ja kaikenlainen ajelehtiminen johtuvat siitä, että lapsilla on vain yksi vanhempi, se ylikuormitettu nainen. Näin on usein ydinperheessä, puhumattakaan eroperheistä, joissa säännönmukaisesti kuormitetaan vain ja ainoastaan naista. Äidistä tulee kotiäitien ajatusmaailmaan tutustuessani oitis kirosana, kaikkien suomalaisten vahvojen manausten rinnalle. Pelkkä termi on poliittisesti on tosi vaarallinen ja ahdistava.

Minä muistan omasta lapsuudestani, että nautin suunnattomasti ajasta, jolloin sain olla koulun jälkeen YKSIN KOTONA. Olisin kertakaikkiaan kasvanut jotenkin vinoon, jos jompi kumpi vanhempi olisi pirrannut kotosalla jatkuvasti, lapsiin ja kodinhoitoon keskittyen. En olisi pitänyt sitä enää täyspäisen hommana. Enpä usko, että olisin yhtä rivakasti harrastanut vaikkapa hiihtoa, lähdin yksin hiihtelemään pitkiä lenkkejä synkkään metsään. Minulla oli koko ajan omaa tilaa, omaa aikaa ja runsaasti omatoimista tekemistä. Olen hyvin kiitollinen, ettei äiti tai isä ollut paistamassa minulle kotona pullia. Hyi kauhistus sentään.

Minä olen sitä mieltä, että monet naisten hoitamista "tärkeistä tehtävistä" kuuluisivat miesten puuhavalikoimaan. Seurakunnan päiväkerho on ihan kamalinta mitä tiedän, mutta vien sinne kerhoilusta pitävän lapseni mielelläni. Homma kuuluisi kyllä miehelle, sillä se kerhon äitilauma ahdistaa tällaista tavallista naista. Ja sitten neuvola. Terveydenhoitajien ammattikuntakin voisi alkaa pikku hiljaa miehistyä, kun isät/miehet käyttäisivät lapsia neuvolassa. Ei mikään ole ärsyttävämpää kuin se, että neuvolassa on aina joku emäntä vastassa.

Olin eilen Pilates-jumpassa kuntosalilla. Mietin noin sekunnin mikä tässä hommassa minua oikein mättää. Sitten tajusin: nämä kaikki jumpparit ovat naisia. En ole koskaan viihtynyt naisseurassa. En yleensä liiku paikoissa ja tilaisuuksissa, joissa on vain naisia. En todellakaan ole se rakastettava ja kannustava sisko toiselle siskolle, vaan otteeni sukupuolten tasa-arvon rakentamiseen ja parantamiseen on paljon analyyttisempi. Jos ryhmä muodostuu pelkästään naisista, se muistuttaa minusta pahasti siitä, että alistettujen ja sorrettujen porukka on taas koolla. Eikä tuollaisella sukupuolisella vinouttamisella nousta sorron yöstä. Naisten ei mielestäni pidä missään nimessä rakentaa suojaisia, miehiltä eristettyjä areenoita, kuten kotiäidit tekevät. Kotiäidit tosiasiassa tyytyvät vain siihen valtaan, jonka valtaeliitti, miehet, ovat heille valmiit antamaan. Se on vallankäyttöä (ts. lähinnä vain tunnelman ja ilmapiirin mestarointia) kotona, perheessä ja vanhemmuudessa. Tuollainen kotiäitien vallankäyttö kasvattaa sairaita lapsia ja voimistaa vinojen ja kierojen sukupuolirakenteiden lujittumista KAIKKIALLA YHTEISKUNNASSA.

Kirjoitan tästä aiheesta hiukan toisin sanoin Tiina Kaarelan eroperhe.netissä otsikolla Lasten ongelma ei ole kotiäidittömyys, vaan yleinen isättömyys.

1 kommentti:

Katja kirjoitti...

Hmm hmm. Minä pidän itseäni feministi-kotiäitinä, vaikken tietysti ole edes oikea kotiäiti kun olen vapaa ammatinharjoittaja ja tarvittaessa voin tuoda vauvan toimistolle. Mutta joku tässä italialaisessakin poliittisessa eetoksessa mättää, kun vasemmalta oikealle hoetaan että syntyvyys kääntyisi nousuun jos vain saataisiin lisää hoitopaikkoja alle kolmevuotiaille, ei minusta kolmekuisen hoitoon lykkääminen ole tavoite! Minä kannatan kodinhoidontukea pikkulasten vanhemmille, en välttämättä vain ÄIDEILLE (vaikka en minä miestä kotiin jättäisi, joutava, eihän siitä edes maitoa heru ;)

Italiasta terveisin,