tiistaina, huhtikuuta 18, 2006

Mahtailevat miehet

Mahtailu on miesten laji. Mahtaileva nainen? Kenet voisin mainita esimerkkinä? Vaikeaa olisi löytää mahtavaa habitusta ylläpitävää naista, samaan aikaan kun keksii yhden naisen osaa nimetä 30 miestä.

Pöhöttynyt ego on miesten tauti. Tilaisuudet paneutua pöhötystautia sairastavan miehen sisimpään paljastavat aina tragikoomisen totuuden.

Viime ajoilta on kuitenkin eräs hyvä turvonnut esimerkki naisesta, Kirsti Paakkanen. Hän typertyi, pöyristyi ja joutui sokkiin Saimi Nousiaisen antamasta kritiikistä, jossa Nousiainen arvosteli kelvollisen palautteen tunnusmerkit täyttäen Marimekon Jokapoika-paitaa. Kirsti Paakkanen sai muutaman ylimääräisen sydänpysäyksen, hän ei saanut kiskottua happea eikä korkokenkien aiheuttama jokailtainen turvotus ottanut laskeakseen. Totuushan on, kerrottakoon tässä Kirsti Paakkasellekin, että Marimekon vaatteet ovat melko kammottavia. Saimi Nousiainen kohdisti lyhyen kritiikkinsä ihan oikeaan osoitteeseen, arvosteli tyhmän näköisen paidan, joka on tehty tärkätyn näköisestä jäykkiskankaasta. Hirveimpiä vaatteitahan tosiaan ovat ne, jotka eivät istu päällä, vaan näyttävät tehdyn ihan toiselle eläinlajille, esimerkiksi puhveleille.

Paakkasen kritiikki on pelkkää pöhöttyneisyyttä ja tyhmää itsetyytyväisyyttä, kun tiedetään että hän on oikeasti melko tyylitajuinen ja on suurilla taidehankinnoillaan harjoituttanut esteettistä silmäänsä. Paakkasen ylireagointi Saimi Nousiaista vastaan perustunee muutoshaluttomuuteen. Paakkanen on jumiutunut retroiluunsa ja ällöttäviin graafisiin kuoseihinsa.

Hän ei ollut vielä Marimekon omistaja ja yhtiön keulakuva, kun näin hänen esittävän afgaaninvinttikoiraansa SF MVA Coastwind Ivorycoast Tuftania Helsingin Messukeskuksessa. Hän omisti silloin vielä mainostoimistonsa Womenan, joka työllisti vain naisia. (Hmm... Mistähän syystä....) Paakkasella oli farkkukankainen röyhelöhame, joka oli mielestäni ältsin tyylikäs, sellainen cowboy-henkinen. Pitäisin sitä varmasti yhä sellaisena. Se oli hyvännäköinen, kangas lienee ollut melko ohutta, joten se laskeutui ihan kelvollisesti. Menin kauppaan ja ostin hameeseen sopivaa kangasta ja ajattelin ommella samanlaisen itselleni. Homma jäi, mutta kretonki olisi ollut varmasti makeennäköinen pitkävartisten saappaiden kanssa. Talvinen vaate tuollainen kuitenkin on, kesällä kun käytetään minihameita. (Haa, odotan kesää.)

Niin, Kirsti Paakkasen kaksi muuta afgaania olivat valkoinen Nord Ch Tazi-pa-Chenga Daidalos ja musta Int Ch (kansainvälinen muotovalio) Tuohi-Tikan Talismani. Paakkanen toi Coastwind Ivorycoast Tuftanin Yhdysvalloista, mutta uros ei tehnyt kovin merkittävää uraa koiranäyttelyissä eikä siitosuroksena Suomessa.

Tähän pöhötysaiheeseen sain alunperin ajatuksen tietenkin miestä tarkastellessani. Kihlakunnan syyttäjän virasta eronnut Olli Santanen käveli vastaani Jyväskylän Sokoksella. Hän on tullut tunnetuksi oikeuslaitoksen arvostelijana, mikä sinänsä on todella ihailtavaa ja pelkästään hyvä juttu. Sen sijaan hän puuttui todella kummallisesti silloin kesken olevaan Bodomjärven oikeudenkäyntiin, jossa hänen mukaansa kohdeltiin kovin kaltoin syytettyä, Nils Gustafssonia. Minusta Olli Santanen oli tuolloisessa kannanotossaan pelkästään typerä, sillä kaikki edellytykset oli hyvän oikeudenkäynnin järjestämiseksi. Sille ei voi mitään, että murhaajaa ei saatu vieläkään todistetuksi, mutta se ei tee itse prosessia tarpeettomaksi. Olisi kauhean kummallista, jos syyttäjän pitäisi lähteä lähtökohtaisesti voittamaan juttu - tuollainen ajattelutapa ei kuulu vapaaseen yhteiskuntaan. Prosessi pitää olla sallittu ilman lopussa häämöttävää varmaa voittoa. Prosessi on jo itsessään arvokas. Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan liike. Tämä hieno ajatus sopii tähänkin.

Bodomin oikeudenkäynnistä vielä. Miksi teltan oviluukun narujen solmuja ei käytetty paremmin (jos käytettiin ollenkaan) Nils Gustafssonia vastaan? Kukaan ei porukalla telttaillessaan sido sellaista määrää umpisolmuja - jokainen tahtoo hyvin juodun illan jälkeen käydä pissalla. Kukaan ei myöskään sido ovea solmuin umpeen, jos pihalla riehuu joku tuntematon uhka. Murhatut nuoret sitoivat solmut, koska he hyvin tunsivat murhaajan ja halusivat oven "lukitsemalla" ärsyttää häntä. Kyse oli siis kommunikaatiosta ja leikistä. Tositilanteessa kukaan ei telkeä itseään telttansa vangiksi.

Olli Santasesta tuli tunne viime syksynä hänen Bodom-arvostelua seuratessani, että hän suojeli jotain yleistä miehen ja miehistä kunniaa. Sukupuolitettu kunniantunto on aina äärettömän vaarallinen ajatus, se rapauttaa yhteiskuntaa aina jostan nurkasta, salakavalasti. Luen parhaillaan edesmenneen Kirsti Härkösen kirjaa "Kunniallisen naisen taakka" Turkin poliisilaitoksen toiminnasta ja sikäläisestä oikeusjärjestelmästä, jossa kirjoittamaton laki pätee paremmin kuin kirjoitettu. Kirjan mukaan Turkki ei ole EU-kelpoinen. Naisen kunnia ja sen varjeleminen ovat niin tärkeitä, että nainen joutuu uhraaman kaiken kunniansa eteen. Kunnia on tässäkin valossa, myös Olli Santasen katsantokantaan peilaten, hyvin hankala ja rakenteita mädättävä lähtökohta.

Kunnian ja kunnioituksen pitää kohdistua yksilöön sinänsä, sukupuolen kanssa sillä ei saisi olla mitään tekemistä.

1 kommentti:

Panu kirjoitti...

Olli Santasesta tuli tunne viime syksynä hänen Bodom-arvostelua seuratessani, että hän suojeli jotain yleistä miehen ja miehistä kunniaa.

Jep, ja sinun jutuistasi tulee sellainen tunne
- eikä vain tunne - että sinulla on niin iso tarve vahingoittaa kaikkia miehiä, että haluat Moolokisi alttarille konkreettiseksi uhriksi Nils Gustafssonin. On totisesti Luojan lykky, että maassa on vielä oikeusvaltio eikä naisten katuparlamentti päätä asioista.