torstaina, huhtikuuta 27, 2006

Peeveli, toimittajat ovat riesanamme

Asun sanomalehti Keskisuomalaisen vaikutuspiirissä, mutta Aamulehden Pirkanmaakin on lähellä, joten AL hönkäilee tähän suuntaan erikoistarjouksillaan.

Olen aina ollut kova sanomalehtien tilaaja. On ihan tavallista, että minulle tulee kolme päivälehteä, tarjouspätkistä riippuen.

Olen asunut Keski-Suomessa ennenkin. Ja pitkään. Ihmettelen, kuinka muuttumattomina asiat säilyvät täällä tiedotusvälineissä. Sanomalehti Keskisuomalaisen järeistä muutoksista toimitusvahvuudessa tunnistan lähinnä vain ulkomaantoimittaja Juhana Lepoluodon, joka hyvänä ja mielenkiintoisena kirjoittajana loistaa edukseen. Itseasiassa joskus ihmettelen kuinka hän on toistuvasti yhtä terävä ja jotenkin raikas - vaikka vanha tupakoitsija onkin. (Polttaaks Juhana vielä tupakkia?) Hän on vanha ystäväni ja kuului siihen kööriin, jossa suljimme suosioomme myös Sodankylän entisen nimismiehen, edesmenneen Kari Rantasen (ex-ministeri ja diplomaatti Paavo Rantasen veli). Juhana perusti Ouluun sittemmin kaatuneen Radio Kaiun, joka oli Suomen ensimmäinen tai ensimmäisiä paikallisradioita.
Hän oli aikoinaan Suomen ahkerimpia Jerry Cottonin kirjoittajia.
Tässä salaperäinen kuva Juhanasta. Hän näyttää istuvan äijäseurassa just pahasti mikrofonijalustan takana.

Ihailen Keskisuomalaisessa myös tv-kriitikko Marko Ahosta. Hän on minulle - ja muuten monille muillekin KSML:n lukijoille - ihan ykkönen tekstintekijänä. Kuvassa rohkeasti pullukkana esiintyvä Ahonen on oivaltajana ihan timantti - kaikesta sohvaperunamaisesta olemuksestaan huolimatta. Keskisuomalaisen tilaamista kannattaa harkita pelkästään Ahosen takia.

Siksi niin banaalina ilmestyksenä tulee aina vastaan lehden toinen pitkäaikainen kriitikko, Jorma Heinonen. En käsitä, miksi KSML ei ensinnäkään stilisoi Heinosen tekstejä, sillä niiden kirjoitusasu tekee jutut usein vaikealukuisiksi ja ymmärrettävyys kärsii. Heinonen heittelee tekstimassan sekaan erilaisia välimerkkejä miten sattuu - suosikki on tietysti ajatusviiva. Pelkään milloin hän lisää valikoimaansa puolipisteen - vai joko hän on jo senkin raiskannut?
Heinonen ei kirjoittajana ole tippaakaan kriitikko, häneltä puuttuu täysin sen lajin tyylitaju. Kriitikon täytyy itsensäkin olla hyvin tyylitietoinen; Heinosen kunniaksi on toki sanottava että hän on varmasti kehunut monia oikeasti tyylitajuisia hengen tuotoksia.
Heinonen kirjoittaa löysästi, lässyttää ja eksyy koko ajan sivupoluille kiertämään omaa napaansa. Minä-muotoinen puhe tv- ja kulttuurikritiikissä on huonoa tyyliä. Ulkoistaminen sopii lajiin paljon paremmin.
Ei ihme, että hänen kritiikkinsä ovat aina liian pitkiä. Jo pelkällä lyhentämisellä jutuille voisi tehdä ihmeitä.
Kun ei ole aidosti mitään sanottavaa, palstatila täyttyy pelkästä huokailusta ja peräti mielistelystä.

Mielistely on muuten eräs vastenmielisimpia piirteitä ihmisessä. Se viestii siitä, että raukkaparka ihminen kaipaa koko ajan pönkitystä muilta, ikäänkuin heittäytyy toisten käsivarsille heidän kannateltavakseen. Höh. Aivan kuin kanssaihmisillä ei olisi jo muutenkin riittävästi tekemistä.

Mielistelystä ja kaikkien miellyttämisestä puheenollen: Radio Keski-Suomessa työskenteli jo 1980-luvulla juontohommissa toimittaja Titta Herring, silloinen Titta joku muu, en muista sukunimeä. Hän juonsi nuorten toiveradiota. Hänen tankkaava, takelteleva, katkonainen ja jotenkin sisällöllisesti arkinen puheensa oli ihan hirveää kuunneltavaa. Sitä ei voinut kiusaantumatta. Kuuntelijana mietin, että hänellä on varmasti vain projektina tämä nuorten toiveradio, mutta asia ei nimenomaan ollut näin. Vuodesta toiseen tämä kaikkien katkopuhujien herttainen ja suloinen kuningatar, radioaaltojen söpöstelevä prinsessa puhuu Yleisradion kanavalla - ja saa kuuntelijan hämmentymään. Minä en radion kuuntelijana vaadi sulavasanaista puhetta, vaan sitä että puhe olisi edes sillä arkisella tasolla sujuvaa, johon ihan tavallisessa kahvipöytäkeskustelussa totumme. Mutta ehdottomasti vaadin, että radiossa esitetty puhe täytyy olla PALJON mielenkiintoisempaa kuin kahvipöytäkeskustelut. Teekupin äärelle voit valita keskustelukumppanin, maakuntaradion kanavia on sen sijaan vain yksi.

Titta Herring ei ole kuitenkaan ole ollut kautta aikojen pahin riesa radio Keski-Suomessa. Hirveintä jälkeä radioaalloilla tekivät Jorma Hietamäki ja se toinen kundi, mikä hänen nimensä nyt olikaan... He täyttivät arvokkaan ohjelmatilan älyttömillä soita meille -ohjelmilla, joissa kysyttiin mikä oli tämä ääni (raksahdus, poksahdus, pamahdus, riipaisu, vinkaisu tai jotain muuta yhtä kiinnostavaa). Lisäksi oli varmasti heidän ansiotaan, että radio Keski-Suomi oli täynnä musiikkiohjelmia, jotka eivät tietenkään liittyneet mitenkään maakunnan asioihin.

Kavereista on onneksi jo päästy. Hietamäki on edennyt Helsingin päähän päälliköksi. Millä ansioilla, ihmettelen minä. Ihan kiva kaveri hän oli puhelinkeskustelussa, kun tein lehtijuttua radion soittolistoista ja niiden rajoittavuudesta, siitä oli julkisuudessa pitänyt metakkaa esimerkiksi muusikko-kansanedustaja Mikko Alatalo. Hietamäki vastasi puhelimeen Euroviisumatkalta, hän taisi olla juontamassa Euroviisuja radio Suomeen vuonna 2004.


Ei kommentteja: