lauantaina, huhtikuuta 08, 2006

Seksuaalimaanikko

En pidä itse bloggaamisesta kirjoittamista kovin kiinnostavana aiheena (bloggaamisesta lukeminenkin on pääsääntöisesti puuduttavaa), minusta se on vain väline eikä siten itsessään järin mielenkiintoinen. Ja tarkoittamani VÄLINE se on vasta silloin, kun kirjoittajalla on oikeasti sanottavaa. Kun ei ole ajatuksia, tulee tietysti turisseeksi vaikka itse blogin päivitysprosessista.

Hesaria jälleen saksien kanssa lukiessani (luen aina nimenomaan vanhoja numeroita ja silvon lehdet palasiksi, koska kerään leikekirjaa useista minua kiinnostavista aiheista - aivan hillittömän, älyttömän terapeuttista ja maailmaa jäsentävää!) löysin pikkujutun, joka oli otsikoitu: "Bloggaa itsesi työttömäksi" (HS 20.3.2006). Jep. Tämä on minulle tarkoitettu muistutus. En paljon kumartele, ketään. Mutta yksipalstaisen sanoma oli, että ole varovainen, voit menettää työpaikkasi, jos paljastelet heikkouksiasi netissä.

Heh. Mielestäni blogin kirjoittaja ei ole oivaltanut bloggaamisesta yhtään mitään, jollei hän tajua että touhu todella on vaarallista. Se on täysin verrattavissa siihen, että kirjoitat itsestäsi paikallislehteen ja rakennat siellä lehdenpalstalla kuvaa itsestäsi kaikille. Ja tuopa juuri onkin bloggaamisen nautinto ja palkkio, julkistaminen ja tabujen rikkominen. Juuri noin vaarallista bloggaamisen pitää juuri ollakin! En minä haluaisi mitään heikkoa välinettä hyödyntää, mediassa pitää hemmetti soikoon olla voimaa!

Blogin täytyy olla just tällainen totuudentorvi ja asioiden analysoinnin käynnistäjä, kammottavien ja kahlitsevien tabujen murskaaja. Minusta bloggaajien pitäisi paljon, paljon enemmän hyödyntää tätä ominaisuutta. Kaikista pahinta sivistyksessä ja sen periaatteiden toteutumisessa ovat tabut. Ja nyt en tosiaankaan tarkoita vain esim. seksiin liittyviä tabuja, vaikka joidenkin vanhanaikaisten mielestä nimenomaan seksi symboloi tabuja parhaiten. Ei symboloi. Pahimmat ja uuvuttavimmat tabut löytyvät ihan muualta.

Livahdetaan kuitenkin hiukan seksin puolelle. Hesarin Päivän pokkari -kirjallisuusarviossa (HS 20.3.2006) muistutettiin, että Märta Tikkanen sai perverssin seksuaalimaanikon leiman otsaansa, kun hän kirjoitti romaaninsa Miestä ei voi raiskata (1975, suom. 1976). Ylemmän keskiluokan rouvashenkilö oli tiuskaissut hänelle:"Hyi häpeä miten kamalia kirjoja sinä kirjoitat, hyi häpeä!" Niin. Juuri tällaista on se, kun sananvapaus on puutteellista. Ihmiset odottavat, että kukin kahlitkoon omat ajatuksensa. Blogi raivaa koko ajan progressiivisesti sananvapaudelle tilaa. Sananvapaus on jotain ihan muuta kuin "vastuunkantoa muslimimaailman mielenterveydestä". Tarkoitan tällä sitä, että sananvapauteen nimenomaan kuuluu ylilyöntejä, vain ylilyöntien avulla voidaan haistella ja mittailla missä rajat kulkevat. Kaikkea, siis ihan kaikkea pitää saada piirtää, silloin kun kohteena ovat instituutiot kuten uskonto. Tuollainen pidäkkeettömyys vaan on ihan fundamentaali osa länsimaista sivistys- ja vapauskäsitystä.

2 kommenttia:

satu kirjoitti...

Bloggaus on kansalaisjournalismin ohella istensä päivittäistä voittamista.

Matti kirjoitti...

Ei mitään tabuja ole olemassa. Niiden "rikkominen" on vain huomionkipeää kiukuttelua.