keskiviikkona, huhtikuuta 12, 2006

Vahva urheilijanainen

Kärppien maalivahdilla Mika Pietilällä ei ole pyyhkinyt kovin hyvin käynnissä olevan kiekkoliigan loppupeleissä. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan kommentoida jääkiekkoa - vaikka feministiset arviot miesten laumasieluisuudesta ja joukkovoiman tuntemisen tarpeesta olisivat mielenkiintoisia.

Pointtini liittyy siihen, että vanhempamme ovat hellustaneet keskenään. Mika Pietilän äiti Riitta-Liisa on eräs hämmästyttävimpiä ja hurmaavimpia naisia, joita tunnen. Hän on juuri siten urheilullinen, kuin kaikkien naisten pitäisi olla. Se nimittäin ei ole kuitenkaan ollenkaan liikaa vaadittu. Olin lähdössä juoksulenkille kuumana kesäpäivänä, ja yllätyksekseni sain kaverin matkaa taittamaan. (Lenkkikaveria ei yleensä löydy mistään, ei juoksureissuille. Eikä muuten myöskään hiihtoon...) Riitta-Liisa oli heti valmis, mitään maanittelupuheita ei tarvinnut pitää. Hän juosta päkitti vieressäni ja rinnallani KESÄSANDAALEISSA neljä kilometriä - ja jaksoi loistavasti. Lenkkarit eivät olleet tulleet mukaan. Hän ei simahtanut missään vaiheessa. Minä harmittelin lenkin aikana, että uikkari ei tullut mukaan, olisin käynyt myös uimassa, mutta sellaista lepohetkeä ei Riitta-Liisan kunto vaatinut. Todella rautainen mimmi. Ihailen suuresti.

Minuun ei voi juuri mikään muu tehdä yhtä suurta vaikutusta kuin tuollainen valmius.

Hyvin hoidettu fyysinen kunto näkyy myös hänen luonteessaan, kaikessa käyttäytymisessään. Kun keho voi hyvin, on ihmisellä hyvä olla muutenkin.

Suloinen Riitta-Liisa kantoi mukanaan valokuvia poikansa Mikan lapsesta, joka oli päässyt (jos muistan oikein) isänsä mukana jäälle Ranskan kiekkoliigan finaaliottelun jälkeen juhlimaan voittoa.

2 kommenttia:

Panu kirjoitti...

feministiset arviot miesten laumasieluisuudesta ja joukkovoiman tuntemisen tarpeesta olisivat mielenkiintoisia.

Pari kysymystä:

1) Miksi penkkiurheilijanaiset ovat feministille näkymättömiä?
2) Miksi urheiluhulluutta vihaavat miehet ovat feministille näkymättömiä?

Panu kirjoitti...

Tähänkään ei sitten saanut vastausta. Minua tyrmistyttää edelleenkin, millä oikeudella feministinaiset operoivat vainoharhaisella ja suorastaan rasistisella mieskuvalla, joka on kuin menneiltä vuosisadoilta. Onko niin että miehen pitää olla öyhöttävä laumasielu ja penkkiurheiluhullu ylipäätään tullakseen noteeratuksi miehenä?