perjantaina, toukokuuta 26, 2006

Erolapsi elää yhä alkukantaisessa yhteisössä

Sosiologia on erittäin käyttökelpoinen väline tarkastella piilotettua valtaa, kuten yhteiskunnan sukupuolitettuja rakenteita. Siksi jatkan vielä tässä aloittamallani linjalla.

Sosiologian - kuten filosofiankin - monet termit tulevat saksan kielestä. (Lähetän tässä pusuja saksan kielelle ja kaikille kielen harrastajille, saksan substantiivit ovat tosi maukkaita.) Sosiologiassa saksalaistermit periytyvät siitä, että saksalaissosiologit ovat nähneet järjestyksen (Ordnung) ihmisinä vaivaa rakennella yhteiskunnasta järjestelmäteorioita, mikä tarjoaakin ihan peruskauraa terminologiaan. Saksalainen sosiologi Ferdinand Tönnies (1855-1936) on tiivistänyt sosiologian ehkä kaikkein yksinkertaisimpaan pakettiin. Hän on jaotellut ihmisten yhteiselon Gemainschaftiksi (yhteisö) ja Gesellschaftiksi (yhteiskunta). Tämä typologia, tyypittely, ei välttämättä tarkoita sitä, että Gesellschaft on kehittyneempi yhteisö kuin Gemainschaft, mutta usein tuollainen varovaisuus on kuitenkin turhaa. Minä lähden tässä nyt siitä, että modernissa Gesellschaftissa, yhteiskunnassa, käytetään enemmän järkeä kuin vanhanaikaisessa Gemainschaftissa, joka perustuu traditioiden velvoittamalle, "luonnonmukaiselle" ja itsestäänselvälle yhteenliittymiselle. Gemainschaftista hyviä esimerkkejä ovat perhe, suku ja uskonnolliset yhteisöt.

Minusta erolasten huollosta sopiminen tapahtuu edelleen Gemainschaftissa, vaikka muu yhteiskunta on jo elänyt parhaimmillaan vuosisatoja Gesellschaftissa. Gesellschaftin puolueettomuutta, julkisuutta, demokraattisuutta ja tehokkuutta ei ole saatu vielä säätelemään erolasten huoltosopimuksia. Suomessakin sopiminen on jätetty riitelevän perheen (ts. eroavien vanhempien) ja kodin sisäiseksi, intiimiksi asiaksi. Lainsäätäjä olettaa, että lasten kasvuun ja kehitykseen liittyvät ihmisoikeudet toteutuvat eroavan parin keskenään asioista sopiessa. Minusta tämä on äärettömän vastenmielistä, jo ajatuksenakin. Enpä tahtoisi olla se lapsi, jonka lainsäätäjä tietoisesti asettaa noin vaakalaudalle ja sattumien kuljettamaksi.

Rationaalista, tehokasta ja avoimuutta ja reilun pelin henkeä lisäävää olisi se, että lapsen huollosta sovittaisiin julkisen ja hyvin tietoisesti Gesellschaftin mukaisen prosessin avulla. Siinä samassa Gesellschaftissa muukin yhteiskunta, hallinto ja lainsäädäntö elävät. Minä esitän jälleen, että lasten huollon sopimiseen pitäisi kehittää aivan uusi laki, Lex Kaisa Ruokamo, jossa kumpikin vanhempi sopii huoltoon liittyvistä asioista (asuminen, tapaamiset, elatusmaksu ja huoltajuus) suoraan lapsen kanssa. Sosiaaliviranomainen toimisi lapsen edustajana ja vanhempien halujen sovittelijana. Ja huoltosopimuksia voitaisiin nykyistä enemmän rustata määräaikaisiksi, jolloin vuoden ja kahden päästä voitaisiin sorvata niitä uudelleen, jos vanhemmat eivät ole jostain syystä pystyneet noudattamaan huoltomallia tms.

Nykyisen kaltainen neuvottelu ja sopiminen tehdään tosiasiassa privaatissa ahtaudessa eli kodin, perheen ja karille karahtaneen parisuhteen intiimiydessä, jonne ei valo useinkaan paista. Tarkoitan sitä, että kodin yksityinen sfääri ei ole tunnetusti mikään julkisuuden, avoimuuden, tasa-arvon ja demokratian maailma. Eikä sen tarvitse ollakaan, sillä ei vaan ei ole kodin, perheen ja parisuhteen luonteen ydin, olemus. On siis tarkasteltava kotia ja ihmissuhteita sopimisen kenttänä rehellisesti. Kyseessähän on Suomen lakiinkin kirjattujen ihmisoikeuksien toteuttaminen, jota lasten turvattu kasvu ja kehitys varmasti on. Siksi koti, perhe, ihmissuhteet ja näiden edustamat sukupuoliroolit ovat äärettömän väärä paikka ratkoa lasten tulevaisuutta. Lapsen huollosta tehtävä sopimus on tärkein yksittäinen tekijä, jolla erolasten koko ihmiselämä turvataan.

Erolasten huollosta sopiminen on jäänyt Gemainschaftin puolelle, eikä sitä ole koskaan tuotu Gesellschaftiin, koska lasten hoidon ja kasvattamisen on katsottu traditionaalisen Gemainschaftin arkaaisten mallien mukaan kuuluvan naisille. Lainsäätäjä on tiennyt ihan tarkkaan, että jättämällä lasten huollosta neuvottelemisen ja sopimisen Gemainschaftiin, naiset saavat ja joutuvat vastakin kantamaan lasten kasvatusvastuun.

Gesellschaftin avoimuus, demokraattisuus, tasa-arvoisuus ja rationaalisuus antaisivat erolapsille myös isän.

Erolasten huoltoneuvottelut Gemainschaftissa lujittavat ja uusintavat naisten hoivaajaroolia myös työelämässä ja ydinperheessä. Vanhemmuus on tuotava Gesellschaftiin, jolloin naisvaltaisten alojen arvostuskin nousee.

Vanhemmuutta ei ikinä opita rationaalisesti, demokraattisesti ja tasa-arvoisesti erottamaan parisuhteesta, jos vanhemmuudelle ei rakenneta lainsäädännössämme asemaa osana Gesellschaftia. Vanhemmuudesta on tehtävä julkista. Nyt se on lain kirjaimen ja taustaideologian mukaan osa parisuhdetta. Mitä ihmeen mielenkiintoa lainsäätäjä olettaa lapsen tuntevan vanhempiensa parisuhteeseen?

Erolasten huollon käytävien neuvottelujen ja sopimisten tuominen julkiselle areenalle vahvistaa myös lasten subjektiviteettia lainsäädännössä. Kaikkien lasten, ei vain erolasten.

Kirjoitan samasta aiheesta myös Tiina Kaarelan luotsaamassa eroperhe.netissä otsikolla Erolasten oikeuden makaavat vanhanaikaisessa Gemainschaftissa.

4 kommenttia:

Panu kirjoitti...

Gemainschaft

Et sitten tuotakaan osaa kirjoittaa oikein, mutta briljeerata vain pitää. Terv. saksan maisteri.

Jussi kirjoitti...

Toisaalta Kaisalle pojot siitä, ettei hän, maisteri Panusta poiketen, deletoi kommentteja, joissa huomautetaan tekstissä olevista virheistä.

Panu kirjoitti...

Halla-aho - Suomi -sanakirja:

virhe - mielipide-eroavuus.

Jussi kirjoitti...

Panu - Suomi -sanakirja:

mielipide-eroavuus - henkilökohtainen solvaus