lauantaina, toukokuuta 13, 2006

Illuusio isyyden vahvistumisesta

Isyys on vahvistunut? - Siis muka oikeastiko?

Olen aina kritisoinut naisia, jotka armeliaasti "suovat" miehille tietyn, muka miehille sopivan ja miehet huomioon ottavan erityisaseman vanhemmuudessa.
Kyse on oikeasti väkivaltaisesta ulosheittämisestä, miesten syrjäyttämisestä ja miesten heikkona säilyttämisestä. Syrjäytyneen ihmisen prototyyppi on alkoholisoitunut, työtön ja vaimoton mies, jolla asuu yksin. - Ja usein ei edes asu, koska asunnottomista ylivoimaisesti suurin osa on miehiä ja juuri tämänkaltaisia miehiä.

Miehiä varten on siis kiistämättä olemassa ansa, johon he voivat pudota. Minä luulen, että sinne mies putoaa sukupuolensa vuoksi, heikkojen rakenteellisten valmiuksiensa vuoksi. Hänellä on kulttuurisesti heikot työvälineet ratkoa lapsuuden ja nuoruuden traumojaan, harjoittaa tarvittavaa itseterapiaa (jota meidän kaikkien ihmisten täytyy tehdä, koko ajan, psyyke on jatkuvassa kehitystilassa) ja rakentaa ihmissuhteita. Mies ei ole niin monitaitoinen kuin nainen, joka kulttuurissamme yhä vastaa tunnetalouden hoidosta.

Minun mielestäni naisten ei koskaan pitäisi ryhtyä paapomaan, surkuttelemaan ja säälimään miehiä, joiden on vaikea kantaa arjen vastuita, kuten vaikkapa vastuuta omista lapsistaan. Moinen säälittely kun vain säilyttää miehet edelleen heikkoina, eikä heidän tarvitse siksi tehdä työtä itsensä ja sukupuolensa rakentamiseksi.

Stakesin Dialogi-lehdessä 3/2006 on artikkeli siitä, miten ympäristö suhtautuu alkoholisti-isään. Hiukan käsitellään sitäkin kuinka suhtautumistapa eroaa alkoholistiäidistä. "Alkoholisti-isä on muuttunut vuosien saatossa neuroottisesta riehujasta avuttomaksi ressukaksi." Hetkonen. Miten tässä näin on käynyt? Tottahan se on ymmärrettävää ja helvetin oikein, ettei mies enää samalla lailla miehisyyspisteitä alkoholisoitumisestaan kuin esimerkiksi 1960-luvulla, vaan nyt sairaus nähdään realistisemmin. Mutta miten isän tie on kulkenut avuttomaksi ressukaksi? Ingressissä jatketaan: "Syrjäytynyt ja yksinäinen isä muuttuu näkymättömäksi jos hänet unohdetaan." Aivan niin. Miehen vanhemmuus on vielä niin heikoissa kantimissa kulttuurisesti tarkasteltuna, että hänet todellakin voidaan unohtaa isänä ja miehen roolin ylväänä kantajana, jos hän kaatuu pulloon. Jutun on kirjoittanut gradunsa pohjalta Susanna Oksanen, joka hämmästelee alkoholisti-isän roolin ohenemista kuluneiden vuosikymmenten aikana. Isän asema ei olekaan vahvistunut nykyaikana, vaan päinvastoin heikentynyt kun tarkastellaan asiaa alkoholistiperheiden kautta!!!! Tämä meidän pitäisi mielestäni ottaa huomioon myös kaikkien perheiden isyyttä pohdittaessa. Minun mielestäni isyyden vahvistumisesta on onnistuttu luomaan illuusio, joka istuu hyvin siihen konsensuskäsitykseen, että meillähän on Suomessa on jo hyvällä mallilla kaikki tasa-arvoasiat. Isyyden vahvistumisen illuusiota ovat olleet luomassa muutamat yksittäiset akateemiset miehet, miestutkijat ja kotiin lastenhoitovapaalle jääneet tutkijatyypit.

Illuusio isyyden vahvistumisesta on hyvin paljon sukua illuusiolle tasa-arvon vahvistumisesta. Käsitys tasa-arvon parantumisesta on paljon positiivisempi kuin on todellisuus. Usko tasa-arvon vahvistumiseen kuuluu hyväntahtoiseen yhteistyöhenkeen, joka ei nosta ongelmakohtia esiin ihmisten mielipahaksi.

Minusta sosiologia sopii niin paljon paremmin näkökulmaksi vanhemmuuden ongelmien tarkasteluun kuin vaikkapa psykologia, että psykologisella silmällä pelaava huomaa oitis kuinka vaikeaa johtopäätösten tekeminen onkaan verrattuna sosiologiseen lähestymistapaan. Niin kiinteästi sidoksissa valtakulttuuriin ja sukupuolittuineisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin vanhemmuus on. Sosiologinen linssi paljastaa, että nykyelämän yksilöityminen, ihmisten atomisoituminen kauas toisistaan yksilöllisten valintojensa myötä ja yhteisöllisyyden murentuminen muokkaavat myös vanhemmuutta. Minusta meidän ei pidä hämääntyä uskomaan, että isyys on oleellisesti vahvistumassa muutamien yksittäisten miesliikkeen äänten vuoksi, jotka vaativat isien oikeuksien parantamista. Ongelma todellakin on se, että ne ovat yksittäisiä ääniä. Oikeasti isäliike puuttuu vielä - samoin kuin aidosti vanhemmuutta uudistava äitiliikekin!!!! Äitiliikkeen ääninä julkisuudessa ovat toimineet vain pervot kotiäidit, jotka markkinoivat samalla yleisemminkin ultrakonservatiivista ajatusmaailmaansa. Itseasiassa on hämmästyttävää, kuinka myös äitiliikehdintä puuttuu. Äitien ääniä käyttävät nyt vain naiset, joiden slogan on: "Naiset kotiin lapsia hoitamaan, jottei lapsista kasva rikollisia."

Jos joku tulee huomenna äitienpäivänä tarjoilemaan minulle ruusuja äitikulttuurin mukaisine "maailman parhaalle äidille"-toivotuksineen, alkaa lätty lätistä. Survaisen ruusun kukkakeppeineen puutarhapenkkiin ja onnittelukortista teen kyltin, joka kertoo ruusulajikkeen juurella on jotain vielä kompostoitumatontakin ainesta.

Ei kommentteja: