perjantaina, toukokuuta 12, 2006

Kiltit tytöt pilaavat isyyden

Minua aina ärsyttää naisten (niin, naisten!) valmius suinpäin ja oitis sännätä puolustamaan ja paapomaan etäisäparkoja, jotka riutuvat lasten kaipuussaan. Empaattiset päivittelijänaiset Cry eivät voi sille mitään, että moinen vetistely Cry pitää sisällään tausta-ajatuksen, että joku on kohdellut etäisärassukkaa kaltoin. Niin, onko se joku sitten lähiäiti vai lapset - jommasta kummasta se syyllinen löytyy. Järjestelmää (lakia, viranomaisten toimintaohjeita, toimintamalleja kodissa ja perheessä, yleisiä kulttuurisia normeja) ei osata yleensä kovin hedelmällisesti syyllistää, vaikka totisesti syytä olisi.

Väitän, että erolapsille ei voi olla enää mikään vahingollisempaa kuin se, että lapsistaan erillä asuvia etäisiä aletaan hoivailla ja ymmärtää. Se kun ei auta isiä yhtään, vain marttyyriyteen taipuvaiset miehet hoksivat siinä elämänsä tilaisuuden tulleen. Nyt he saavat vihdoinkin mahdollisuuden hypätä täysillä marttyyrin Cry rooliin! Siihen kun miehen elämässä ei juurikaan ole muutoin tilaisuuksia. Miehiä ja isiä on toki tarkasteltava empaattisesti kuten ketä tahansa, mutta metsään mennään kun isien ongelmien syyksi nähdään vain se, että "he ovat pakon vuoksi joutuneet julmasti eroon lapsistaan" Cry Cry Cry.

Kaikki naiset ovat valmiita kaivamaan Kleenexit suuresta muumikäsilaukustaan, kun mies aloittaa tarinansa siitä kuinka häntä on isänä kohdeltu kaltoin.

Lasten ja isien itsensä kannalta moinen märiseminen on vahingollista, koska tällaiset voivottelivat ovat tosiasiassa konservatiiveja, jotka ovat valmiita säilyttämään järjestelmän virheet nykyisellään. Märisevät naisethan ovat sitä mieltä, että lapsiaan kaipaavaa etäisää on kohdeltu väärin NAISEN JA MIEHEN VÄLISESSÄ IHMISSUHTEESSA, toisin sanoen naisten täytyisi osata "kehittää" psyykeään miesmyönteisemmäksi.

Minä väitän, että tällaisten konservatiivisten itkijänaisten alitajuinen päämäärä on, etteivät isät voisi vahvistaa asemaansa perheensä, vaan että he säilyisivät edelleenkin perheen henkisessä ilmastossa hiukan puolikykyisinä, vähän reppanoina. Isän aseman vahvistuminenhan ravistelisi ankarasti naisen asemaa perheessä. Konservatiivit ovat hyvin kiitollisia siitä, että miehet ovat antaneet naiselle "vallan" eräässä yhteiskunnallisessa tehtävässä, nimittäin lasten ja heikkojen ja sairaiden hoitamisessa. Konservatiivit eivät ole vielä ymmärtäneet kuinka radikaalisti perheen sisäistä työnjakoa on tarkasteltava ja kuinka dramaattisesti on käytävä siksi käsiksi sukupuolirooleihin ennen kuin isättömyyden tauti väistyy suomalaisia lapsia kiusaamasta.

Konservatiivisilla itkijänaisilla tarkoitan esimerkiksi Tiina Kaarelan kunniakkaasti vaaliman eroperhe.netin keskustelufoorumilla näkyvästi esillä olevia joitakin Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liiton johtohahmoja, kuten puheenjohtaja Bodil Rosengreniä. Olen erittäin huolestunut siksi, että Rosengren edustaa käsityksiä, jotka ovat yksinkertaisesti vain hölmöjä tai sitten hän ei alitajuisesti todellisuudessa edes halua miesten astuvan vanhemmuuteen ja lasten elämään. Hölmöjä siksi, että yhteiskunnallinen näkemys puuttuu niistä lähes täysin. Näkemystä puheenjohtaja Bodil löytää lähinnä vain etäisien vuolaista kyynelistä. Cry Cry(Niin, ja lasten itkuahan ei taaskaan kuuntele kukaan.)

Puheenjohtaja Bodililla kun kaikki tärkeämmät erolapsen asemaa koskevat ajatukset liittyvät aina ja lopulta siihen, kuinka etäisät kärsivät. Ja sitten hänen ympärillään on heti hurraamassa muiden tältä palstalta löytyvien "kilttien tyttöjen" lauma, jotka haluavat kaikessa korostaa puhdasoppisuuttaan mitä tulee naisen rooliin ja sukupuolirooleihin yleensä. Kaipa he tuntevat itsensä jotenkin paremmaksi naisena, kun oppi ja ideologia ovat menneet hyvin perille.

Ja suorastaan palkitsevaa tästä kilttinä tyttönä toimimisesta tulee silloin, kun voidaan osoittaa kaikki muutamat tuhmat tytöt, jotka eivät olekaan valmiita säilyttämään konservatiivien lailla status quota. Minä väitän, että tuhmat tytöt (joihin itsekin kuulun) ajavat oikeasti ja tietoisesti, hyvin punnitusti ja koko kapasiteetillaan lasten ja miesten etua, kun taas kiltit tytöt alitajuisesti siis toimivat miesten ja lasten etua vastaan. Kilteille tytöille kun riittää se, että he saavat nostaa ääntään miehiä (kilttien tyttöjen puheessa "loukattuja miesparkoja" ja "isärassukoita") puolustaessaan, jolloin miehiltä tulee helppo ja nopea kiitos. Se on kiltille tytölle sielun voidetta.

Usein tulee tunne, että mitähän käsittelemättömiä traumoja me tälläkin palstalla oikein prosessoimme. Meidän kaikkien pitäisi yrittää tiedostaa karille karahtaneen parisuhteensa ongelmat, eikä tuoda niitä traumojen muodossa eroperheitä koskeviin kehityskeskusteluihin. (Monet eroperhe.netin keskustelufoorumin kirjoitukset ovat melkoisia traumojen hautausmaita.)

Kiltit tytöt näyttävät sysäävänä syrjään niin monta ihmispsykologiaan liittyvää perusasiaa. Minusta ihan fundamentaali juttu perheenmuodostuksessa on se, että lapsi tulee perheeseen "kolmanneksi osapuoleksi". Tästä on kirjoittanut esimerkiksi Riitta Jallinoja Perheen aika -kirjassaan, Otava 2000. Äidin ja lapsen välistä suhdetta voidaan tarkastella perheen uutena romanssina, joka siten uhkaa miehen asemaa. Olen sitä mieltä, että märisevät marttyyri-isät eivät ole koskaan kasvaneet kohtaamaan tätä "uhkaa", jonka lapsen ja äidin välinen tiivis suhde aiheuttaa. (Tekstini vilisee nyt ilmaisuja kuten "uhka" ja "tiivis suhde" jotka ovat lähinnä kulttuurin luomia vahvoja kuvia, eli tarkoitan sitä että mielestäni lapsen ja äidin välinen suhde on ennen muuta kulttuurin rakentama konstruktio eikä mikään reaalitodellisuuden peili.) Kiltit tytöt ovat siten valmiita pitämään isän perheessä pienenä ja voimattomana, joka ikuisesti pelkää Mahtavaa Äitiä ja hänen suhdettaan omaan lapseensa. Tämän vuoksi tarvitaan sukupuolirooleja muokkaavia uudistuksia perheessä ennen kuin voidaan aidosti rakentaa isien ja lasten välille siltaa.

Mielenkiintoista on, että tuo sosiologi Riitta Jallinojankin käsittelemä lapsen asema "kolmantena osapuolena parisuhteessa" näkyy myös lainsäädännössämme. Monet olettavat, että huonolla ja toimimattomalla lapsenhuoltolailla halutaan rangaista eroavia pariskuntia. Minä väitän, että asia ei ole ollenkaan noin yksioikoinen. Huonolla lailla halutaan rangaista sitä, joka siitä eniten suoraan ja tosiasiassa kärsiikin eli lapsia. Lapsethan syntyvät parisuhteeseen, jolloin nainen ei voi enää täysillä huolehtia miehen hyvinvoinnista ja esimerkiksi menestyksestä työelämässä. Siksi laki rankaisee erolasta, joka on selvästi syyllistynyt johonkin, kun erokin on tullut. Parisuhde on rikkoutunut. Meidän pitää muistaa, että miehen avioituessa hänen tulonsa kasvavat, joten miehelle on kiistatonta taloudellista hyötyä siitä, että hänellä on nainen. Naisen tulot tilastojen mukaan taas putoavat, kun hän pariutuu. Voimakkaimmin ne pienenevät juuri avioituessa, avosuhde vähensi naisen tuloja maltillisemmin. (Pitäisi etsiä jostain tämä mielenkiintoinen sukupuolten tulovertailu johon nyt viittaan.)

Näin lainsäädäntökin tukee sitä syvällä normeissa olevaa ajatusta, että lapsi on "kolmas osapuoli" parisuhteessa, jossa naisen kuuluu hoivata miestä. Siksi mielestäni naisten, ei tuhmien eikä kilttien, kuulu missään tapauksessa lähteä mukaan sellaiseen etäisien paapomisleikkiin, jossa nainen virittää itsensä älyllisellä tavalla miellyttämään miestä. Yhtäkaikki, vaikka miestä ymmärtävä nainen esittäisi siinä miten rationaalisia perusteita tahansa, hän tekee sen miestä miellyttääkseen. Kuinka säälittävää! Eivätkö kiltit tytötkin voisi jo oppia, ettei ketään tarvitse miellyttää?

Kiltit tytöt tekevät tihutyötä lapsillemme.

Kirjoitan tästä myös Tiina Kaarelan eroperhe.netissä otsikolla Kiltit tytöt pilaavat miesten mahdollisuuden isyyteen. Siellä on tekstiäni jo kovasti kommentoitukin.

Ei kommentteja: