tiistaina, toukokuuta 16, 2006

Kilttien tyttöjen toteemi

Ranskalaisen sosiologin Émile Durkheimin mukaan "kaikki ajattelun kohteina olevat reaaliset ja ideaaliset seikat jakaantuvat kahdeksi luokaksi tai vastakkaiseksi ryhmittymäksi, jotka yleensä varustetaan kahdella toisistaan erottuvalla termillä ja jotka ovat riittävän hyvin ilmaistavissa sanoilla profaani ja pyhä". (Uskontoelämän alkeismuodot, s. 55)

Eroperhe.netin keskusteluissa nousee näkyvästi esiin diskurssi, jossa etäisälle on varattu hyvin erityinen (ja koko vanhemmuuden kontekstissa varsin ainutlaatuinen) rooli: etäisän katsotaan joutuneen väkivalloin eroon lapsistaan. Totuus kuitenkin on, että etäisien ongelmana on pikemminkin normi eli käyttäytymistä ohjaava sääntö, etteivät he tapaa lapsiaan eivätkä rakenna arkeaan sellaiseksi että siihen kuuluu luonteva yhteys lapsiin. Etäisien kärsimyksistä ei ole tehty tutkimusta, mikä antaa suuren vapauden etäisille ja heidän ymmärtäjilleen (jota kutsun eroperhe.netissä kilttien tyttöjen klaaniksi) eläytyä rooliinsa. Voimme katsella siis estradilla suurta draamaa.

Lapsistaan eroon joutuneesta, "kärsivästä" etäisästä on tullut tässä empaattisessa diskurssissa pyhä, joka seisoo toteemina eli jumalankuvana ymmärtäjien klaanille. Èmile Durkheim tutki alkukantaisia uskontoja Australian alkuasukasheimojen parissa. Kärsivä etäisä on ymmärtäjien eli kilttien tyttöjen klaanien toteemi, jota klaani palvoo rituaalisin menoin. Yhteenkuuluvuutta ja uskonnollisen tunteen intensiteettiä voimistavana rituaalina toimii "vain tapailemaan" pääsevän etäisän aseman surkuttelu. Voivottelu oikeuttaa puolestaan pyhän etäisän sotkemaan isyyden kokemuksiinsa kaikki elämässään kokemat hankaluudet, jotka hän voi marttyyrin rooliin vihdoin päästyään purkaa kärsivän, kaltoin kohdellun etäisän roolissa.

Miehelle tilaisuuksia marttyyriyteen aukeaa niin kovin harvoin.

Kilttien tyttöjen klaani puhuu etäisistä sukupuolineutraalisti eli pelkästään etävanhempina, mutta se on vain yritys peitellä raakaa totuutta. Etävanhemmista peräti 90 prosenttia on miehiä. Lähivanhemman asemaan joutuneista miehistä iso osa on leskiä.

Durkheimin mukaan uskonnollinen ajattelutapa on kaiken ajattelun perusta. Uskonto on syntynyt ihmisen tarpeesta luokitella ihmisiä ja asioita moraalisesti. Kilttien tyttöjen klaanikaan ei voi väittää, että he ovat neutraaleja ja siksi oikeassa. Kyseessä on kaikessa epäanalyyttisyydessään selvä alkukantainen uskonto, totemismi, koska etäisien kärsimyksien tueksi ei ole mitään tutkimus- tai tilastotietoa. Tilastollisesti on kyllä ihan päinvastaista tietoa: etäisät ansaitsevat selvästi paremmin kuin lähiäidit. Tilastotietoa löytyy myös lähiäitien kärsimyksistä, koska uusimmissa köyhyystutkimuksissa nimenomaan yksinhuoltajuus on köyhyydelle altista tekijä.

Kilttien tyttöjen klaanin käsitys etäisien kärsimyksistä on dogmi, uskonnollinen opinkappale, jolle ei ole perusteita tässä profaanissa, todellisessa maallisessa maailmassa. Toteemin kumartamisen ja rituaalien sijaan kilttien tyttöjen pitäisi laskeutua takaisin maan päälle sieltä elitistisestä pilvilinnasta ja alkaa miettiä miten vanhemmuus vastuineen jaetaan oikeudenmukaisemmin naisten ja miesten välillä. Eivät lähiäiditkään ole olleet marttyyreinä kerjäämässä ymmärtämystä. Lähiäidit ovat tehneet työn, joten he ovat päässeet lähempää ja realistisemmin tarkastelemaan vanhemmuuden jakautuneisuutta (suoranaista dualismia) tukevia rakenteita. Jakautuneisuuden syynä ovat historialliset ja selvärajaiset sukupuoliroolit, jotka kiltit tytöt tulevat pyhittäneeksi, koska kilttien tyttöjen klaanissa on nähtävissä valtakulttuuria mielistelevää ja tasa-arvon illuusiota ruokkivaa sukupuoliroolien kieltämistä. Sukupuoliroolit muuttuvat tabuiksi, koska niiden aiheuttamaa sukupuolten epätasa-arvoa ei tunnusteta.

Kategorisointi, luokittelu, on ihmisen ajattelun tapa toimia. Siksi on käsittämätöntä, jos sukupuolijärjestelmän merkitystä sukupuolille annettuine rooleineen ei myönnetä. Ranskalainen antropologi Claude Lévi-Strauss seurasi Durkheimin ajatuksia omassa tutkimuksessaan. Levi-Straussiin viitaten voi sanoa, että sosiaaliset kategoriat syrjäyttävät luonnontieteiden, esimerkiksi biologian puhtaat, luonnon järjestyksen mukaiset kategoriat. Biologia on siten sosiaalistettu, ihmisen luoma konstruktio. Kaikki ajattelu siis perustuu kategorisoinnille. Ajattelu ja elävä (tabuista eroon pyrkivä) tapetaan, jos erovanhemmuudessa kielletään naisten ja miesten, lähi- ja erovanhempien kategoriat.

Kategoriat ovat Durkheimin mukaan kollektiivisia representaatioita. Toisin sanoen, niiden avulla voimme ymmärtää mitä toinen ihminen sanoo - ja mitä mieltä itse olemme. Kategorioiden häivyttäminen ei ole liberaalia raja-aitojen madaltamistava, vaan poliittisesti tarkoitushakuista ja väkivallan muoto, jolla koetetaan peitellä totuutta ja realiteetteja.

Erovanhemmuudessa aivan samoin kuin sen perustana olevassa ydinperhevanhemmuudessa tarvitaan jatkuvaa kategorisointia, alituista jaottelua naisiin ja miehiin, lähivanhempien ja etävanhempien luokkiin. Marxilaisittain ajateltuna historian kehityksen suoranainen edellytys on näiden luokkien vastakkaisuus (dualismi) ja vastakkaisuuteen perustuva dialogi.


1 kommentti:

Tiina kirjoitti...

Kommetoin eroperhe.netissä, koskapa olet tämän kirjoituksen kopioinut sinne/sieltä suoraan.