perjantaina, toukokuuta 05, 2006

Lisää sensuuria maailmaan!

Iltalehden vastaava päätoimittaja Kari Kivelä ja Tampereen yliopiston tiedotusopin professori Erkki Karvonen väittelivät radion "Napit vastakkain" -ohjelmassa, joka mielestäni kiinnostavinta tarjontaa radiossa. Taitaa tulla Ylen ykköskanavalla.

Olin ällistynyt kuinka hyvin Kivelä esitti asiansa. Olin kaikessa hänen kanssaan samaa mieltä. Aiheena olivat lööpit ja niiden vahingollisuus ja median sensaationhakuisuus ja viihteellistyminen. Sydämeni lämpeni suorastaan helläksi, kun Kivelä selvitti miksi poliitikkojen sairauksista ja avioeroista kannattaa kertoa. Siksi, että niistä puhuminen oikeasti tarjoaa tietoa ja ajattelunaihetta lukijalle näistä vaikeista asioista. Olen samaa mieltä. Viihteellistyminen ei ole lainkaan paha juttu, sillä mielestäni viihteelliset henkilöjutut innostavat ihmisiä ottamaan asioista selvää - miksi pitäisi aina ajatella niin päin, että viihde sumentaa ajattelun? Minusta tällaisessa yhteiskunnassa, jossa koulutustaso on korkea, pitää voida luottaa siihen että ihmiset rakastavat tietoa ja osaavat itse rakentaa tiedollisia rakennelmia todellisuuden hahmottamiseksi. (Eihän se näin kyllä ole, vielä, sivistyksen tässä vaiheessa, mutta tuollainen tiedollinen ja älyllinen autonomia on vielä tulossa joskus, varmasti!)

Samaan aikaan kun ihailin Kari Kivelää, hämmästelin Erkki Karvosen banaaleja ajatuksia esimerkiksi lööppien vahingollisuudesta. Minusta lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula on noussut julkiseen keskusteluun lasten kannalta erään täysin triviaalin asian vetämänä. Hän ehdotti, että lööpit voitaisiin poistaa joiltakin kauppojen kassoilta, joten lapsiperheet voisivat kulkea näiden lööpittömien kassojen kautta. Höh, mikäs siinä, kyllä lööppijulistetelineet on helppo poistaa kassalta, mutta aivan samat julisteet toivottavat jo kaupan tuulikaapissa ja lehtikioskien ikkunoissa ihmiset tervetulleeksi. Lööpittömyys on minusta lähinnä sensurointia. Laiskat vanhemmat eivät viitsi suojella lastaan juttelemalla heille, kertomalla heille mitä lööpissä tarkoitetaan ja siten he jättävät kertomatta millainen maailma on. Lööppisensuuri vapauttaa vanhemmat siitä tärkeästä tehtävästä, joka heillä on lapsen tiedollisen kehityksen turvaajana. Vanhempien täytyy jäsentää lapsille maailmaa, tapahtui siellä sitten mitä tahansa. Kyllä aikuisen pitää osata puhua lapsen kielellä rumistakin asioista.

Olen peräti ihmeissäni, että minkä tasoisia hankkeita Maria Kaisa Aulalta voidaan odottaa, jos hän ottaa keskusteluun näin joutavan jutun. Kyllä lasten elämä on oikeasti paljon tätä vaikeampaa, siinä on lööpeillä aivan naurettavan pieni rooli.

Kuulin radio Keski-Suomesta kahden keuruulaisen nuoren naisen, Millan ja Matleenan, haastattelun, jossa he kertoivat muistaakseni toimittaja Arvo Vuorelalle (kotoisin Sallasta) nimien keräyksestään. He vastustavat tv:n huonoja eli lähinnä kai väkivaltaisia lastenohjelmia. (Lastenasialla.net)

Voihan tohtori sykerö, maija mehiläinen vieköön! En kertakaikkiaan halua elää maailmassa, jossa jokin lautakunta valitsee puolestani ohjelmia lapsille katsottavaksi. Dvd-soitinkin on kodeissa jo niin yleinen, että ei luulisi yhdessäkään hysteerisessä kodissa olevan vaikea tarjota lapsille sopivaa katsottavaa. Sitä paitsi, kesän ollessa tässä vaiheessa, lapset eivät seuraavien neljän kuukauden aikana edes katso tv:tä. No, nuo olivat helvetin huonoja perusteluja minulta, mutta tarkoitan sitä, että lastenohjelmiakaan ei voi jaotella suotaviin ja epäkelpoihin. On vain kulttuurisin normein hyvää ja huonoa laatua, jaottelua ei pidä koskaan tehdä sopivan ja kelvottoman kategorioihin. Kaikessa "huonossa" on siemen johonkin, ja tämä on oleellista. Todellisuuden jäsentäminen vaatii sitä, että todellisuutta on voitava tarkastella realistisesti. Vain siten lapsetkin voivat oppia käsittelemään maailmassa vallitsevia ongelmia. Aikuisten tehtävä on jäsentää maailmaa lapsilleen, ei sensuroida sitä lapsiltaan.

Perkele. Nyt mä kyllä menen ja tinttaan jotakin niin, että tähdet pyörivät silmissä...

Suorastaan aggressioita nostattavaa on ollut seurata, kuinka lällysti tiedotusvälineet ovat käsitelleet lastenohjelmista koottua adressia. Ääh. Toimittajat on hymistellen kehuneet tyttöjä hyvästä työstä, vaikka media ei ole ollenkaan pysähtynyt miettimään minkä takia he nimilistaa kiittelevät.

Sitä paitsi, en ole vielä nähnyt yhtään huonoa (liian väkivaltaista) lastenohjelmaa. Missä ne ovat? Itseasiassa eräs aivan ehdoton suosikkini on lastenohjelma, Addams Family. Ooh, mä rakastan sitä kummitusperhettä, joka tekee koko ajan hirveyksiä...


Ei kommentteja: