lauantaina, toukokuuta 06, 2006

Panu purkaa traumojaan feminismiin

Panu hei, terve taas, tervehdin sinua nyt tässä heti alkuun, sillä uskon että nimenomaan sinä saat suloista tyydytystä siksi että ruodin tässä feminismin
vastaisuuttasi. Mikään kapina kun ei elä ja hengitä, jos se ei saa aika ajoin käyttövoimakseen kritiikkiä ja vastalauseita. Minä esitän niitä nyt tässä sinulle.

Panun raivo feministejä vastaan muistuttaa jo salaista ihailua.

Panu on muuten ollut jo pitkään tämän blogini linkkilistassa. Panu on sittemmin koonnut feminismin vastaiset tekstinsä kätevästi samaan paikkaan.

Miksi naiset eivät saa kirjoittaa samalla tavalla, liioittelevaan ja samalla kuolemanvakavaan tyyliin kuin Panu blogissaan? Hän survaisee ja runttaa alatyyliä lähennellen feminismiä, joka on hänestä vaaraksi ihmiskunnan älylliselle kehitykselle. Tai ainakin yleiselle järjestykselle, siihen mikä vallitsee juuri tällä hetkellä. Tämä ns. yleinen järjestys on tietysti vain silmänräpäys koko maailmanhistoriaa tarkasteltaessa, mutta joidenkin mielestä nykyiset vallitsevat normit ja toimintamallit pitää säilyttää muuttumattomina ja siksi niistä pitää rakentaa jäykkiä uskomusmalleja, jotka jäykkyydessään tietysti muuttuvat helposti myös tabuiksi.

Minä vastaan, että siksi koska äkäisenä puhisevan naisen mielipiteitä pidetään vain silkkana perusteettomana tunnereaktiona; alakynnessä olevan naisen heikkouteen ei kannata paneutua, hänhän ilmaisee vain turhautumistaan. Ja sehän ei miesten mielestä mitään uutta ole. Panu voi sen sijaan kirjoittaa tunnesekamelskaansa ilman, että hänen tarvitsee pelätä tulevansa leimatuksi "turhautuneeksi nalkuttajaksi".

Panun maalailevat tekstit ovat hiukan hankalia lukea ja siten omaksua, koska kirjoittaja on paisuttanut ne ylenmääräisellä kuohunnalla. Hän kuvailee ja värittää arvostelun kohteitaan adjektiivein, mutta ei onnistu tärkeimmässä eli perustelemisessa. Jos kerran feminismi on niin vaarallista ja rappeuttavaa kuin Panu väittää, niin miksi emme saa siitä järjellisiä perusteita? Ei riitä, että hän pitää ilmiötä pelottavana.

Nainen ei voisi kirjoittaa samaan tyyliin kuin Panu, huohottaen ja uhmaikäisesti jalkaa maahan polkien. Ensinnäkin, naisen on ruodittava patriarkaattia järjellisesti, sillä se ympäröi meidät niin täydellisesti että ensin on saatava silmät auki eli on aloitettava tiedostaminen. Minä en voi mitään sille, että miehet eivät tarvitse miesasialiikettä (eihän sellaista todellakaan ole), koska miehet ovat saaneet hoidettua asiansa kätevästi yleisen normiston avulla. Mies on ihmisen standardi ja vain nainen on sukupuoli. Mies on itseasiassa neutraali sukupuoli, vain naiselle sukupuolella on merkitystä. Onko sinulla Panu jäänyt tämä asia ymmärtämättä?

Sukupuolittuneisiin rakenteisiin ihminen joutuu jo lapsuuden kodissaan. Vanhemmuus jos mikä on äärimmäisen sukupuolittunutta. Siksi muun yhteiskunnan jakautuneisuus ei enää tunnukaan niin dramaattiselta, lapsuuden kokemusten jälkeen. Vanhemmuus on jopa niin sukupuolittunutta, että äidin hommia tekevä mies voidaan helposti katsoa "naiseksi" ja hän voi itse nauraen vitsailla, että minä olen tällainen "pyykkäri-Reetta". (Minä muuten edustan näkemystä, jonka mukaan tasa-arvon perusta ei piile kotitöiden jakamisessa, vaan jossain suuremmassa ja yleisemmässä, tietyssä halussa kantaa VASTUUTA esimerkiksi kodin ilmapiiristä ja lapsista. Kotitöiden jakaminen ei ole minusta mikään iso ongelma.)

Panun feminismin vastaisissa teksteissä on ehkä kaikkein merkittävin ero naisten teksteihin verrattuna se, että hän kokee ikäänkuin itsestäänselvänä, että hänellä on oikeus puhua tyylittömästi, tuhmasti, rumasti ja heikkouksia liioitellen naisista. Hän on varannut naisen roolia varten hyvin pienen liikkumatilan, ja siihen oikeiden ja kunnollisten naisten pitäisi ahtautua.

Panu on selvästi kontrollifriikki. Hän haluaa ihmisen liikkumista rajoittamalla turvata oman tilansa, vaikka eihän tuo oman vapauden rakentaminen noin mene. Päinvastoin: mitä enemmän annat tilaa toiselle, sitä voimakkaammaksi hän tulee ja sitä enemmän sinä itse saat tilaa tulla ja mennä. Vapaus ei todellakaan ole nollasummapeliä, kuten Panu luulee.

Minusta sinun Panu pitäisi miettiä millainen henkinen ilmasto sinun lapsuuden kodissasi oli. Puuttuiko sinulta isä, tavalla tai toisella, vai oliko äitisi se jota jouduttiin etsimään? Tunnustan, etten ole hirveästi perehtynyt Panun aivoituksiin - toivoisin hänen kirjoituksiltaan parempaa luettavuutta (selkeyttä ja järkiperusteluja teksteissä esiintyvän kohonneen verenpaineen tilalle) - mutta kallistun väittämään että hän ei ole saanut turvaa äidiltään. Panun vanhempien välisessä suhteessa on hyvin todennäköisesti vallinnut myös hyvin vinoutunut valtatasapaino, jossa ainakin toinen vanhemmista on koko ajan "lujittanut" omaa arvoaan ja asemaansa puolisoaan polkemalla.

Minusta Panun sylkee hämmentävän emotionaalisesti naisten päälle teksteissään. Siihen ei voi olla mitään kovin objektiivista yhteiskunnallista syytä (vika siis ei ole esimerkiksi feminismissä), joten Panu prosessoi kirjoituksissaan omaa elämäänsä. Eli toisin sanoen, hänen feminismin vastaiset julistuksensa ovat näköalapaikkoja hänen henkilöhistoriaansa ja traumoihinsa. Nyt psykoanalyytikot hommiin!

Panun aivoitukset ovat hiukan voimattomia tuossa tunnemylläkässään. Ne edustavat niin suurta sisäistä (Panun sisäistä) myrskyä, että kirjoitusten huutomerkit eivät pysty puhaltamaan voimaa enää lukijaan päin. Panun tekstit ruhjovat vain häntä itseään. Näkökulmaa kannattaisi joskus vaihtaa, sillä objektiivisuus voi olla hyvin parantava prosessi. Miksi latoa omat traumansa toisten silmille (ja siten tavallaan toisten kannettavaksi), jos ei itse välitä mitenkään tehdä työtä niistä vapautumiseksi?

Traumat ovat valtava voima, joka liikuttaa ihmistä ja pitää häntä puristavassa otteessaan. Onneksi trauman kourissa sinnittelevän ihmisen käyttövoima on kanssaihmisten helppo tunnistaa. Ja on pakkokin, jottei vuoropuheluun lähtevä joudu hyväksikäytetyksi terapeuttina.

Kaikista paskinta on, että tuo heikkouksiesi paljastaminen, mitä sinä Panu harrastat feminismin vastaisuuteen verhoten, herättää joissakin naisissa halun auttaa ja hoivata. Mutta sekin on kulttuurin kautta opittu toimintamalli, ei välttämättä täysin ja kokonaan biologiaa. Onneksi me feministit taistelemme juuri tuollaista normatiivista sukupuolen hyväksikäyttöä vastaan.



1 kommentti:

Panu kirjoitti...

Mistähän lapsuudentraumoista sinunkin feminismisi johtuu?